Luin viime vuoden loppupuolella kolme Philip Rothin romaania(1,2 ja 3) ja pidin niistä. Mietin lukevani jotain lyhyttä fiktiota minut vähän traumatisoineen romaanin Vihreä Talo jälkeen, joten palasin nyt Philip Rothiin.
Tiivistelmä
Niukasti yli 200-sivuinen kirja kertoo Philip Rothin nuoren alteregon Nathan Zuckermanin lyhyestä vierailusta hänen idolikirjailijansa E.I. Zolofin luona ruraalissa Massachutesissa. Kirjan päätarina tapahtuu vain yhden vuorokauden sisällä. Välillä Zuckerman palaa muistoissaan kuitenkin kauemmas ja keskivaiheen jälkeen nähdään myös mielenkiintoinen ajatusketju asunnossa vierailevasta Amie-nimisestä nuoresta naisesta.
Nuoren kirjailijan vastuu, idoli ja juutalainen identiteetti
Nathan Zuckerman on lupaava nuori kirjoittaja, joka joutuu kuitenkin juutalaisen perheensä ja lähipiirinsä syyttelyn kohteeksi, kuvatessaan teksteissään sukuriitoja, jossa henkilöhahmot saattavat vaikuttaa vahvasti negatiivisia juutalaisia stereotypioita täyttäviltä ihmisiltä. Perheen ystävä kasaa hänelle 10-kohtaisen kysymyslistan, joissa esimerkiksi kysytätään ”olisko hän kirjoittanut saman kertomuksen jos olisi elänyt 30-luvun Natsi-Saksassa”, tai onko hän sitä mieltä, etteivät joidenkin laajasti arvostettujen, juutalaisia vähemmän myötämielisesti kuvanneiden ihmisten teokset olisi vaikuttaneet antisemitistien teeseihin positiivisesti. Kirjailijan vastuu on varsin merkittävä kirjan teema.
Zuckermanin pääste tapaamaan idoliaan kirjailija Zolofia. Hän on kuitenkin henkilö, jonka mielestä taiteen tulee olla armottoman rehellistä. Tässä kehitysroomanissa taiteelle omistautunut mestari tuntuu saavan voiton yhteisöä korostavasta isästä. Vähän reilu parikymppinen Zuckerman saa 56-vuotiaalta, vanhalta vaikuttavalta palkintoja voittaneelta kirjailijalta hyvin myönteistä palautetta. Lyhyessä kirjassa paljon sivuista kuuvaavat vanhan mestarin ja tämän ”oppipojan” väliset keskustelut mm. Odessalaisia romaanista.
Zolof myös esimerkiksi arvostaa Zuckermanin aitota elämänkokemusta ovelta ovelle myyntimiehenä Newarkissa. Zoloffin riitelyt vaimonsa kanssa rinnastuvat myös nuoremman Zuckermanin lemmenseikkailuihin. Konjakin äärellä käytyjen keskustelujen jälkeen Zuckerman jää yöksi idolinsa asuntoon. Viettäessään yötä Zolofin työhuoneessa nuori kirjoittajanalku kirjaa tarkasti muistiin, mitä kaikkea idolin hyllyistä löytyy ja mitä hänen pitäisi myös lukea.
Spoiler(?)
Jo kirjan alkupuolella tavataan Amie, joka on Zolofin naisoppilas, ja ehkä myös rakastajar. Kirjan keskivaiheen jälkeen kehitellään kuitenkin Zuckermain päässä outo ja kehityskulku, jossa Amie on eloonjäänyt Anne Frank, joka Britanniaan pakenemisensa jälkeen oppii vuosia myöhemmin, miten kuuluisiksi hänen päiväkirjansa ovat nousseet ja viettää hiljaista nuoren naisen elämää 50-luvun Amerikassa. Tämä oli yllättävä ja mielenkiintoinen juonikuvio.
Yhteenveto
Kirja oli mukavan napakka ja varsin helppolukuinen romaani, jossa esitetään kuitenkin mielenkiintoista pohdintaa kirjoittajan vastuusta ja siinä on mielenkiintoista leikkisyyttä keskivaiheilla Anne Frank-aiheesta. Tämän perusteella voisin yrittää lukea lisää Rothin Zuckerman-romaaneja. Tämä voisi olla myös hyvä lähtökohta Rothin tuotantoon tutustumista miettiville, jotka eivät haluaisi aloittaa hänen pidemmillä pääteoksillaan.