Olen ollut teini-ikäisestä lähtien kiinnnostunut true crimesta ja organisoidusta rikollisuudesta kirjojen, elokuvien ja sittemmin podcastienkin kautta. Yksi elämäni ensimmäisiä aikuisille kirjoitettuja tietokirjoja, jonka luin, oli 14-vuotiaana isän kirjahyllystä napattu Ilkka Ahtokiven Italian mafian historiaa kuvaava Joten me päätimme tappaa hänet.
Olen siis kuluttajanut true cimea melko laajasti ja jo joskus 2010-luvun lopulla Ioan Grillon nimi tuli minulle vastaan Meksikon kartelleihin liittyvissä podcasteissa ja Youtube-videoissa. Miettiessäni lisää kirjoja Latinalaiseen Amerikkaan syventyesssäni tuli mieleen, että Grillon tuotantoon voisi oikeasti tutustua ja poimin kirjastosta hänen 2016 julkaistun kirjansa Huumesota Latinalaisen Amerikan rikollisjärjestöjen parissa.
Tiivistelmä
Vajaa 400-sivuinen kirja kuvaa intron ja yhteenvedon välissä neljän Latinalaisen Amerikan maan kautta huumesotaa ja järjestäynyttä rikollisuutta neljässä eri osassa Latinalaista Amerikkaa. Nämä ovat Brasilia ja erityisesti Rio de Janeiro, Jamaika, Keski-Amerikan El Salvadorin, Guatamalan ja Hondurasin muodostama kolmio sekä lopulta Meksikon Michiocan.
Kaikki tämä ”paikallisten rikollisten kanssa hengailu” liitetään kuitenkin laajemmassa kehyksessä Latinalaisen Amerikan historiaan ja yhteiskuntiin. 1980-luvulta lähtien Latinalainen Amerikka on matalasta lähtötasostaan demokratisoitunut ja elintaso on myös selvästi noussut, mutta järjestäynyt rikollisuus noussut. Meininki ei ole ihan sisällisotaa, mutta erilaista kun rikollisjärjestöjen sotimiset melkein missään muualla.
Latinalaisen Amerikan rikollisjärjestöt
Punaiset kommandot
Brasilian punaiset kommandot (Comando Vermelho) ovat Suomessa vähemmän tunnettu organisaatio, mutta se on maailman mittakaavassakin yksi suurimmista järjestäytyneen rikollisuuden ryhmittymistä. Kyseessä on outo, tiettyjä poliittisia ajatuksia omaksunut organisaatio. joka syntyi kun sotilasdiktatuurin aikana vasemmistolaisia aktivisteja pistettiin koviin vankiloihin paatuneiden rikollisten kanssa ja syntyi outo cocktail. Jengiläiset löysivät aktivisteilta oikeutusta tekemiselleen ja korkeamman päämärän. 80-luvulla lähtien tämä Rio de Janeiro-lähtöinen jengi alkoi levitä kaupungin ja osavaltion ulkpuolelle ja huumekauppa alkoi nousta merkittävämpään rooliin sen toiminnassa. Kokaiinituottajamaat Kolumbia, Peru ja Bolivia ovat kaikki Brasilian rajanaapureita ja maassa onkin huomattava crack-ongelma.
Punaiset kommandot vaikuttavat Brasiliassa laajalti, mutta erityisesti ne hallitsevat Brasilian suurkaupunkien slummeja eli faveloita. Grillo vierailee Rion Antareissa, joka on monien kuvauksellisempien faveloiden sijaan kauempana keskustasta ja rannikolta. Favelassa käydään erittäin avoitnta huumekauppaa crack-pussit pöydällä katujen varrella ja miehet rynnäkkökiväärien kanssa pitämässä järjestystä. Huuumekaupan ohella jengi järjestää myös leipää ja sirkushuveja villien katubileiden muodossa, jossa jengiläiset ja muutkin faveloiden asukkaat voivat hetkeksi unohtaa kurjuutensa. Vaikka Punaisilla kommandoilla on toimintaa ympäri Brasiliaa, maan suurimmassa kaupungissa rikolliskenttää hallitsee PCC(Primeiro Comando da Capital), joka on vähemmän poliittisesti viestivä kuin punaiset kommandot, mutta se on silti lainannut puheisiinsa vähän samantyyppistä köyhien asiaa ajavaa ”koodistoa”.
Punaisista kommandoista erkani myöhemmin eri ryhmiä, jotka ovat taistelleet keskenään, mutta ainakin kirjan kirjoittamisen aikaan alkuperäiset punaiset kommandot ovat edelleen säilyttäneet vahvan asemansa. Rynnäkkökivääreillä varustetut faveloiden liipasinherkät lapsisotilaat ovat toisaalta kuitenkin johtaneet eskalaation myös poliisien puolelta. Harvassa paikassa maailmassa poliisi valmistautuu jengien kanssa taisteluun samanlaisella kaupunkisodankäynnin menetelmillä kuin Brasiliassa.
Shower Posse ja Jamaika
Kirjan toisessa osiossa tutustutaan Jamaikan rikollisorganisaatioihin. Jamaika on englantia puhuvana maana myös poikkeus Latinalaisessa Amerikasssa, eivätkä maan asukkaat koe vahva yhteyttä esimerkiksi Meksikoon, Kolumbiaan tai Brasiliaan. Toisaalta suhteet vanhaan siirtomaaisäntään ovat Britanniaan vahvoja joten huumekauppaa on tehty myös siihen suuntaan. 80-luvulla jamaikalaisia lähti merkittävissä määrin tekemään huumekauppaa Yhdysvaltoihin ja he saivat liipasinherkkyytensä ansiosta liikanimen Shower posse, koska luoteja suihkittiin aika varomattomasti. Ennen huumeiden vastaista sotaa ja tiukkoja rajaseuloja Jamaikalta, vietiin paljon kannabista Yhdysvaltoihin ja kirjoittajamme huomauttaa saarella vierailtuaan että Jamaikan ja kannabiksen assositaatio ei ole vain mikään stereotypia. SItä käytetään Jamaikalla laajasti.
Jamaikalla on perinteisesti ollut hyvin outo poliittinen kulttuuri, jossa kaksipuoluejärjestelmän jompikumpi puolue hallitsee ”garrisoneja” eli ghettoja, ja niiden nokkaukot pitävät huolen siitä, että äänet menevät oikealle puolueelle. Grillo zoomaa Jamaikalla erityisesti rikollisjohtaja Dudusiin, joka piti käytti vuosikymmeniä suurta valtaa kunnes hänet lopulta otettiin kiinni suuressa poliisioperaatiossa 2010 ja lähetettiin Amerikkaan. Hän johti rautaisella otteella Tivoli Garisonia, mutta käytti laajemmin valtaa Jamaikalla.
Väli-Amerikka ja MS13
Honduras, Guatemala ja El Salvador muodostavat Keski-Amerikan pohjoisosan kolmion, jossa oli raakoja sisällissotia kylmän sodan loppuaikoina. Tämän takia paljon ihmisiä lähti pakoilaisiksi Amerikkaan. Nykyään aluella nähdään kuitenkin maailman kaikkein pahimpia murhalukemia. Hondurasin San Pedro Sula on yksi sodan ydinalueita, jossa MS13 ja Barrio 18 jakavat kaupungin ja käyvät laajaa sotaa, jonka kohteeksi joutuu myös viattomia ihmisiä. Grillon vieraillessa kaupungisssa elämä jatkuu kuitenkin yllättävän normaalinoloisena. Tämä symboloi Grillon näkemystä huumesodista. Väkivaltaa on valtavasti, mutta silti pintapuolisesti elämä näyttää usein melko normaalilta.
Merkittäviltä osin tästä väkivallasta on ollut vastuussa MS13. MS13 on jengi joka on 2000-luvulla saanut paljon mediahuomiota Yhdysvalloissa ja sen heijastuksena ympäri maailmaan. Se syntyi alunperin 80-luvulla Los Angelesissa elsalvadorilaistaustaisten nuorten toimesta ja oli varhaisvuosinaan organisoituneen rikollisuuden tai katujengien mittareilla varsin kesy ryhmittyä. 80-luvun crack-vuosina Los Angelesin väkivalta kuitenkin raaistui ja MS13:n kaverit siinä mukana. Rikoksiin syyllistyneitä jengiläisiä alettiin karkottaa takaisin Keski-Amerikkaan ja nämä Los Angelesin katutaistelujen karaisemat tatuoidut coolit gangsterit ottivat vanhojen kotimaidensa rikolliskenttää haltuun. Sodan runtelemaan maan orvot pojat ja sodat kovettamat sotilaat olivat myös mainiota rekrymateriaalia jengille.
Jengi kuitenkin kasvoi 90-luvulta 2010-luvulle yhä väkivalataisemmaksi. Jengissä on teini-ikäisiä murhamiehiä, joilla sormet eivät riitä laskemaan heidän tekemiensä murhien määriä ja he ovat valmiita tekemään lisää suomalaiselle taskurahoilta tuntuvilla palkkioilla. Grillo vierailee myös vankilassa, jossa vangeilla on suhteelliset vapaat oltevat keskenään ja vankilasta löytyy jopa koiria ja aseita, perheen jäsenet voivat myös vierailla melko vapaasti. Muureja valvotaan tiukasti, mutta niiden sisällä jengiläiset pystyvät viettämään verrattain vapaa vankilaelämää.
Temppeliritarien kartelli
Aiempien esiteltyjen rikollisjärjestöjen yhteydessä on tullut esiin outoja aattellisia ja yhteiskunnallisia ajatusrakennelmia. Lisäksi Meksikon huumesotaa pintapuolisesti seuraamalla on tottunut mitä käsittämättömimpiin tapahtumiin. Silti Grillon viimeisenä esittelmä Temppeliritarien kartelli oli yksi oudoimista rikollisorganisaatioista, mitä minulle on tullut vastaan. Perinteisempi kartelli La Familia Michoacana, muuttui sen herätyskritillisen johtajan Nazario Moreno Gonzálezin aikana uskonnollisen kultin piirteitä sisältäväksi rikollisorganisaatioksi, jonka johtaja piti itseään profeettana.
Organisaatio on lähtöisin köyhästä ja syrjäisesti, mutta huumesodan kannalta keskeisetä Michoacanin osavaltiosta. Michoagan ei pitkään ollut vahvimpia kartellialueita, mutta silloinen Meksikon presidentti oli sieltä kotoisin ja halusi päitä näytille ja toimi vahvasti juuri La Familia Michoacania vastaan. Kartellikaan ei kuitenkaan pelännyt käyttää väkivaltaa, rykryten köyhältä maaseudulta ja paljon nuoria sotilaita.
Valtion sota La Familia Michoagania vastaan ei kuitenkaan merkittävästi heikentänyt sitä ja osittain päinvastoin se alkoi laajentaa toimintaansa ydinbisneksistään paikallisten yritysten, kuten avokado- ja limetuottajiin, jotka ovat merkittävä osa alueen taloutta. Parhaimillaan kartellin toiminta onnistui nostamaan merkittävästi avokadojen maailmanmarkkinahintaa. Maatalouden ohella kartelli operoi myös kaivostellisuudessa, jossa voi tietysti tehdä vielä isompia voittoja jos kartellien moraalikäsityksen tavalla viisveisaa ympäristö- ja muista turvallisuusmääräyksistä.
Kartellin yhä kasvava toiminta alkoi pikkuhiljaa saada vastarintaa ruohonjuuritasolla. Paikalliset asukkaat lähtivät taistelemaan kartelleja vastaan. Joskin niidenkään toimintatavat tai moraalikäsitykset eivät aina välttämättä olleet puhtoisimpia ja mukana oli rikollisia. Meksikon valtio antoi kuitenkin siunauksensa näille ryhmille, jotka pystyivät pistämään kartellille kampoihin. Lopulta temppeliritarien kartelli saadaan lyötyä, mutta joudutaan kysymään pääddyttiinkö ojasta allikkoon. Kun vahva orgnisaatio kaadetaan, saadaan sen rauniolle vallasta kamppailevia pienempiä ryhmittymiä.
Latinalaisen Amerikan historia, huumekauppa ja ganster warlords
Kirjan englanninkielinen nimi on Gangsterwarlords. Englanninkielinen termi warlord kääntyy suomeksi vaikka sotaherraksi. Grillo käyttää sitä kirjassaan kuvatessaan suurimpia rikollisjohtajia, jonkinlaisiin sotaisiin feodaaliruhtinaisiin tai tsetseeni-Gadyroveihin vertautuvina vallankäyttäjinä. Nämä organisaatiot käyvät keskenään ja valtion kanssa sotaa, joka ei toisaalta vastaa ihan perinteistä sotaa, mutta on myös kokonaisvaltaisempaa ja tuhoisampaa kuin juuri mitkään muut planeettamme rikollisjengien toiminta.
Sotilasdiktaruurit murhasivat aikoinaan Latinalaisessa Amerikassa suuren määrän ihmisä, mutta 2000-luvun rikollisjärjestöt eivät jää tässä kauheasti jälkeen. Latinalaisen Amerikkaan saatiin 2000-luvulla laajasti demokratiaa ja talouskasvua, mutta monin paikoin oikeusvaltion rakentaminen on jäänyt puolitiehen. Yksi merkittävä tekijä on kansainvälinen huumeiden kysyntä, Latinalaisesta Amerikasta puhuttaessa erityisesti kokaiinin kysyntä. Aineessa on vain yksinkertaisesti huikeat voittomarginaalit. Grillo pitää kannabiksen laillistamista yhtenä, joskin täysin riittämättömänä askeleena. Huumeisiin tulisi suhtautua enemmän kansanterveydellisenä ongelmana.
Yhteenveto
Kirja oli erittäin viihdyttävä, mutta kartellien ja jengien väkivallalla mässäilyn sekä kauhut vedetään hyvin yhteen kertoen laajemmin huumekaupasta, korruptiosta ja latinalaisesta Amerikasta. Voisin suositella tätä kenellä tahansa kevyempää tietokirjallisuutta kaipaavalle, jolle huumekauppa, järjestäytynyt rikollisuus ja Latinalainen Amerikka eivät kuulosta epäkiintoisilta aiheilta.