Olen viime aikoina lueskellut Latinalaiseen Amerikkaan sijoittuvia teoksia ja päätin jatkaa tätä. Tällä kertaa yksinkertaisesti tutkien kirjaston romaanihyllyä poimien sieltä espanjankielisiltä kuulostavien kirjoittajien romaaneja ja tutkien niiden takakansia. Tällä logiikalla nappasin tämän kirjan joka on venezuelalaisen Karina Sainz Borgon romaani Caracasissa on vielä yö(2019).
Tiivistelmä
Vähän päälle 200-sivuinen romaani sijoittuu 2000-luvun kaoottiseen Venezuelaan, jossa kirjoittajan ikäluokkaan kuuluva nainen kokee äitinsä vakavan sairauden ja kuoleman, inflaation, hallinnon roistojoukkojen väkivallan, ryöstelyt, sekä tuttujen kuolemia ja katoamista. Vastapainoa nykyhetken kaaokselle palaamme välillä päähenkilömme muisteloihin lapsuuden kauniimmasta ja rauhallisemmasta Venezuelasta.
Inflaatio, väkivalta, rosvojoukot ja pakoyritys
Kirja alkaa kuvauksesta oman äidin hautajaisista, jonne ei ole montaa tulijaa. Silloin kun äiti oli vielä vakavan sairauden vaivaamana, joutui tytär maksamaan tämän hoidosta. Hän maksoi myös lääkkeet, mutta ei ollut edes varma ovatko mustasta pörssistä ostetut aitoja lääkkeitä ollenkaan. Läheisen kuoleman ohella päähenkilön elämää riivaa muiden venezuelalaisten tapaan hyperinflaatio. Nyt pitää olla dollareita tai euroja ja silloinkin kun paikallisella valuutalla sai vielä jotain, piti leivän ostamiseen olla pari paksua nippua paikallisia seteleitä. Räikeän korruption myötä puolueen sisäpiiriläiset ja näiden ystävät myös hamstrasivat ekana maanantaina kauppaan tulleet tuotteet ja myyvät ne kolminkertaiseen hintaan eteenpäin.
Äitinsä hautajaisista poistuesaan hän ja taksikuski huomaavat hallinnon ”moottoripyöräjengin” Colectivon,joka ei onneksi kiinnitä huomiota heihin. Hallinnon väkivallan uhkaa yllä pitäville Colectivoille ei ehkä ollut enää ollut varaa maksaa palkkaa, mutta annettiin konpensaatio lupana ryöstellä siviilejä. Hieman myöhemmin päähenkilömme myös häädetään omasta asunnostaan niinikään valtion väkivaltakoneiston feministisenä siipenä toimivien siivojamoppimammojen toimesta. Hänen asuntonsa haltuunottanut sivistymätön nainen oikein teatraalisesti repii hänen kirjojaan mm. Patriarkan syksyn(lukulistallani) hänen edesään. Asunnon haltuunottanut moppimamma kuvastaa erilaista puolta collectivoista.
Asunnon menettämisen ohella kaduilla luodit viuhuvat ja ilma on ajoittain sakeana kyynelkaasusta. Onnekseen päähenkilömme pääsee sattumanvaraisesti sisään toiseen asuntoon ja tiettyjen moraalisten kompromissien myötä tekeytyy toiseksi henkiköksi, hankkii väärän passin ja yrittää päästä lähtemään Espanjaan. Samaan aikaan hän kuitenkin tapaa opiskelijattuttunsa nuoremman taloustiedettä opiskelleen veljen ja päätyy vielä tämän kautta kuulemaan lisää häiritseviä asipitaa vallankumousjenggien toiminnasta. Kirja huipentuu seuraamaa mitä tapahtuu kun päähenkilömme yrittää väärän henkilöllisyyden kautta paeta Espanjaan.
Yhteenveto
Kirja oli suhteellisen napakka, mutta siitä huolimatta kuvasti useammalta kannalta Venezuelan kaoottista elämää 2000-luvulla. Se kuvasi asioita ja elämää Caracasissa, joista minulla oli hyvin pintapuolinen kuva. Romaani ei ollut mitään tajunnan räjäyttävää, mutta oikein laadukas iha ihan viihdyttävä kuvaus Venezuelasta.