Joskus aiemmin kirjaston romaaneja selatessani olin kiinnittänyt huomiota Maris Berzinsin kirjaan Lyijyn maku ja ottanut sen lukulistalleni. En ole lukenut yhtäkään latvialaista, tai sen paremmin baltialaista romaania, mutta tämä vaikutti mielenkiintoiselta historialliselta romaanilta parista ensimmäisestä toisen maailmansodan vuodesta Latviassa. Romaani myös sijoittuu pääkaupunki Riikaan, joka on minulle tutuimpia Suomen ulkopuolisia kaupunkeja.
Tiivistelmä
Noin 350-sivuinen romaani kuvaa Riikaa kesästä 1939 joulukuuhun 1941 päähenkilö Matissin silmien kautta. Hän on taustaltaan keskiluokkainen reilu parikymppinen latvialaismies, joka on kuitenkin päätynyt setänsä mukana työväenluokkaisempiin maalarin hommiin. Matisin silmien kautta todistetaan useimmat Riian näiden vuosien dramaattisimmat tapahtumat. Hänen lähipiirinsä kautta lukijalle tulevat tutuksi myös Riian erilaiset väestöryhmä. Kappaleiden väleissä tapahtumia kuvaillaan myös eri sanolehdistä poimittujen tekstin pätkien tai ilmoitusten kautta.
Riika 1939 ja Toisen maailmansodan tapahtumat Latviassa
Riika oli 1800-luvulla kasvanut suurkaupungiksi ja se oli Latvian itsenäistymisen jälkeenkin ennen toista maailmansotaa hyvin monikulttuurinen kaupunki. Noin 2/3 kaupungin asukkaista oli etnisesti latvialaisia, mutta juutalaiset, saksalaiset ja venäläiset muodostivat kaikki noin 10 prosenttia kaupungin väestöstä. Kirjan päähenkilö ja enemmistö hahmoista on latvialaisia, mutta alussa ja lopussa tavataan juutalaisia, kirjan päähenkilön isäpuoli on Baltian saksalainen ja venäläisetkin tulevat tutuiksi. Latvian itsenäistymissodassa osa nykyisistä Riikan asukkaista saattoi myös olla eri puolilla ja suhtautumisessa Neuvosto-miehitykseen on myös eroja.
Kirja alkaa huolettomamman tuntuisesta loppukesästä 1939 vaikka sodan uhka näkyykin jo Euroopan yllä. Alkuvaiheet ovat kuitenkin rauhallisempia. Vaikka Neuvosoliitolle annetaan sotilastukikohtia, tapahtuu liittäminen Neuvostoliittoon vasta kesällä 1940. Baltian saksalainen isäpuoli ei lähde Äiti-Saksan huomaan vielä Baltian saksalaisten suuressa ”evakuoinnissa” 1939 vaan vasta myöhemmin. Matis tapaa myös mukavan nuoren paikallisen naisen, joka kuitenkin lumoutuu yhä enemmän kommunismista ja jättää Matisin lähteäkseen Moskovaan opiskelemaan. Matis jää elelemään suurehkoon taloon yksin ja hieman masentuu. Matis setineen pääsevat myös todistamaan maalarien hommien muutosta, eivätkä tykkää kun lasten sairaala aletaan maalata lyijymaalilla. Tässä kohtaa eno myös pakenee elämään maan alle tehtyään pikku jekun kommunisteillw.
Matis törmää kuitenkin nuoruuden tuttuunsa Rudiin ja alkaa avustaa tämän mustanpörssin kauppaa, jolla he viettävät kohtuullisen mukavaa nuorten miesten elämää pienimuotoisia tanssiaisakin pitäen vuoden 1940 kevään. Lopulta he päätyvät kuitenkin miliisien hampaisiin ja joutuvat pakosalle, päätyen vahingossa kaukaa todistamaan myös 1941 kesän täyteen ahdettuja vaunuja, joilla latvialaisia rahdataan Siperiaan. Tästä lähtee kirjan synkin osuus. Matis saa luosin suuhunsa, menettää puhekykynsä ja maistaa suussaan sairaalasta toivuttuankin lyijyn makua suussaan. Hän on sairaalassa jonka ikkunasta näkee hieman Riian taisteluja ennen kuin natsit saavat kaupungin täysin haltuunsa. Hän kuitenkin selviää vammoistaan vain puhekykynsä menettäneenä ja päätyy ystäviensä kanssa stressaavaan tilanteeseen piilottelemaan natsien metsästämiä juutalaisia.
Holokausti Riiassa ja Rumbula
Riiassa on historiallisesti ollut merkittävä juutalaisvähemmistö ja se tietysti natsimiehityksen alussa ahdettiin Riian ghettoon, lähelle Riian nykyistä keskustaa päärautatieaseman eteläpuolelle. Ghetto tyhjennettiin jo joulukuussa 1941 ja asukkaat marsitettiin läheiseen Rumbulan metsään, jossa parikymmentätuhatta ihmistä ammuttiin ja tähän tapahtumaan kirja päättyy. Tämä oli yksi holokaustin suurimmista massaampumisista. Mainiossa HBO:n Conspiracy-elokuvassa SS-mies kertoo kuinka on mielissään kaasuteloituksista nähtyään miten massaampumiset kävivät hänen joukkojensa moraalin päälle. Päähenkilömme Matis on yksi tämän massamurhan uhreista, koska juutalaisia piilotelleena, puhekyvyttömänä ja ympärileikattuna hänet tulkittiin juutalaiseksi, joka päätyi Riian gheton kautta Rumbulan massahautoihin.
Yhteenveto
Kirja oli helppolukuinen historiallinen romaani, joka kuvasi paria synkkää vuotta Latvian historiassa monipuolisen hahmokatraan kautta. Sillä ei ehkä ollut erityisiä kaunokirjallisia tms. ansioita, mutta kokonaisuutena ihan hyvä kirja.