Olen viime aikoina lueskellut 1900-luvun viimeisten vuosikymmenten tunnetuimpia amerikkalaisia romaaneja(Infinite Jest ja Valkoinen Kohina) ja ajattelin jatkaa tätä linjaa lukemalla aiemmin minulle tutun Phlip Rothin tuotantoa. Olen aiemmin lukenut ns. Amerikka-trilogian kaksi aiempaa teosta: Amerikkalainen pastoraali ja Mieheni oli kommunisti, joten päätin ottaa työn alle kolmannen osan Ihmisen tahra(2000).
Vajaa 500-sivuinen romaani sijoittuu pääosin Massaschutsesin pienehköön yliopistokaupunki Athensiin. Kirjan alussa tapaamme jälleen Rothin alteregon Nathan Zuckermanin, joka on nyt vanhoilla päivillään alkanut viettää puolierakkomaista elämää Uuden Englannin syrjäseuduilla. Siellä hän tutustuu kirjan päähenkilöön, eläköityneeseen klassisten kielten juutalaisprofessori Coleman Silkiin, jonka elämän skandaalinkäryisiin loppuvuosiin kirjassa pitkälti keskitytään.
Silkin ohella muita tärkeitä henkiköhahmoja ovat Silkin perheenjäsenet, Silkin nuorempi tyttöystävä Faunia, Faunian Vietnamin sodassa traumatisoitunut ex-mies Lester Farley ja nuori yliopiston ranskalaisprofessori Delphine Roux. Kuten aiemmissakin Amerikka-trilogian kirjoissa, tässäkin juutalaisuus nousee keskeiseksi teemaksi. Enempää speilaamatta tässä kirjassa identiteettikysymyksiä käsitellään hieman yllättävämmin.
Amerikkalaisessa pastoriaalissa yhteiskunnallisena taustateemana oli 60-luvun sukupolvikonfliktit. Mieheni oli kommunistissa vastaavanlaisena asiana toimi red scare. Ihmisen tahrassa vastaavankaltaisena teemana toimii ehkä hieman yllättäen Bill Clintonin seksiskandaali. Se mainintaan kirjassa useampaan kertaan ja päähenkilö Silk joutuu kirjassa vähän samantyyppisen seksikohun kohteeksi ollessaan eläkeikäisenä aktiivisessa seksisuhteessa reilu 30-vuotiaan lukutaidottoman yliopiston siivojan kanssa. Silk on kuitenkin jo aiemmin ollut rasismikohun kohteena ja se tuhoisi hänen uransa viimeiset vuodet. Hän käytti kahdesta opiskelijasta, joita ei luokkahuoneessa ollut näkynyt ilmausta ghost, joka tulkittiin vanhahtavaksi slurriksi tummaihoisista.
Identiteettit(spoilereita)
Silk esitellåän ja esitetään ensimmäisen noin 100 sivun ajan klassisten kielten juutalaisena professorina, mutta meille selviääkin että hän on todellisuudessa tummaihoisten vanhempien jotakuinkin vaaleaihoiseksi syntynyt poika. Hän oli nuorena lupaavahko nyrkkeilijä, mutta armeijaan menessään sanoi rodukseen valkoinen, mikä meni läpi. Hän vietti nuoruteensa New Yorkissa pyöritellen naisia, mutta myös saaden aluille lupaavan akateemisen uran. Silkille traumaattinen identitettikokemus oli kun hän vei valkoisen naisystävänsä illalliselle vanhempiensa luokse ja se oli heidän viimeinen tapaamisensa sillä nainen jätti Silkin. Myöhemmin hän tapasi juutalaisen naisen, jonka perhe oli vältellyt juutalaisuuttaan ja tämän myötä Silk keksi itsensä uudestaan taustaltaan venäjän juutalaisena, jonka perhe kuollut. Hän myös valehteli perheelleen ja lapsilleen, jotka kasvoivat juutalaisina. Hän oli kuitenkin peloissaan lasten kohdalla, periytyisikö tummempi ihon väri läpi heille.
Silkin vaimo oli kuollut hänen rasismikohun aikoina, joka asettuu kirjan edetessä oudompaan sävyyn kun opimme silkin perhehistoriasta. Tästä Silk oli hyvin katkera Yyiopistolle, koska näki hänen vaimonsa kuihtumisen olleen seurausta rasismikohun stressistä. Myöhempi suhdekohu myös vieraannutti hänen lapsiaan. Lopulta Silkin tarina päättyy hyvin synkään yhteensattumaan, jossa hänen nuorempi tyttöystävänsä, tämän ex-mies sekä Yliopiston nuori ranskalaisprofessori saavat hänet entistä kyseenalaisempaa valoon. Tämän tapahtumaketjun oikeaa suuntaa selvitteleekin sitten Nathan Zuckerman.
Yhteenveto
Pidin kirjasta erittäin paljon. Kirjan alku ja kuvaus akateemisen maailman canceloinnista vetivät jo mukaansa, mutta noin 100:n sivun paikkeilla tullut juonenkäänne päähenkilön oikeasta etnisestä taustasta sai jännitteet vielä korkeammille tasoille. Aion tämän perusteella tutustua vielä laajemmin Philip Rothin tuotantoon.