Minulla oli edessä Puolan reissu, joten päätin ennen sitä aloittaa ja lukea matkalla jotain Puolaan liittyvää. Kirjastosta tarttui mukaan kahden suomalaisen Antti Blåfieldin ja Erja-Outi Heinon tuoreehko tietokirja Puola on samaa maata( 2025).
Tiivistelmä
Puola on 2000-luvulla noussut aiempaa merkittävämmäksi Euroopan valtioksi, mutta suomalaisille se on jäänyt tuntemattommaksi. Vajaa neljäsataasivuinen kirja yrittää antaa yleiskuvan Puolan historiasta, mutta sen ohella keskityy myös viimeisen noin 15 vuoden poliittiseen polarisoitumiseen Puolassa. Poliitista polarisaatiota kuvaavat ensimmäinen ja viides kappale, Puolan historiaa taas esitellään kronogolisesti kappaleissa 3-5. Kuudes kappale esittelee vielä molempia Varsovan ja Krakovan tärkeimpien katujen, rakennusten ja muistomerkkien kautta.
Polaarisesti polarisoitunut Puola
Kirjoittajamme viettivät kolme vuotta Puolassa melkoisen myllerryksen keskellä vuosina 2020-2023. Puolaa koskettivat koko maailman tapaan korona, ja toisaalta myös Ukrainan sota, ja jälkimmäinen kosketti Puolaa ehkä enemmän kuin mitään muuta eurooppalaista maata. Puola oli näiden asioiden ohella kuitenkin myös erityisen poliitttisesti polarisoitunut. Liberaalimpi EU-myönteinen Kansalaisfoorumi ja konservatiivisempi patrioottinen Laki ja Oikeus-puolue ovat vuorotelleet 2000-luvun vallasssa. Vuonna 2023 Laki ja Oikeus oli kuitenkin hallinnut parlamettia Sejmiä kaksi vaalikautta eli kahdeksan vuotta ja ottanut suuria askeleita Unkarin Orbanin suuntaan mm. muuntamalla paikallisen yleisradion räikeäksi äänitorvekseen. Puolue sai voiton myös 2020 presidentinvaaleissa.
2020 polarisoitumista symboloivimmaksi kiistakapulaksi oli noussut abortikysyms, jonka suhteen maassa ei oltu aiemminkaan oltu erityisen liberaaleja, mutta hallitus pyrki tiukentamaan linjaa ensisestään. Uskonnon merkitys on vähentynyt Puolassa ja yleisen maalistumisen ohella pedofiiliskandaaleissa ryvettyneiden pappien suojeleminen on vaikuttanut kirkkoon, mutta katolinen kirkko on edelleen tärkeä instituutio. Uskontoa ja konservativiisia kulttuurisotia sivuavat myös LGBT kysymykset. Toisaalta siinä missä Varsovassa ja monissa suurimmisssa kaupungeissa seksuaalivähemmistöt ovat jotakuinkin yhtä hyväksyttyjä kuin Länsi-Euroopassa, vallitsee Itä-Puolan pikkupaikkakunnilla edelleen melkoisen vihamielinen suhtautumistapa sateenkaariväkeen.
Arvokysymysten ohella Puolaa jakaa aito taloudellinen epätasa-arvoisuus. Siinä missä talouskasvu on nostanut aikalailla kaikkien veneitä, on mannaa viimeisten vuosikymmenten aikana satanut aika epätasaisesti. Vuodesta 2005 lähtien vasemmisto ajautui kuitenkin vallankamareista sivuun ja lähti populistiset Kazynskyt nousivat Puolan politiikan mahtipelureiksi. Liberaali Eurooppaan suuntaunut kanslaisfoorumi saatiin maalattua epäsolidaariseksi. Vaikka kommunismistista aikaa harvempi miettii Puolassa nostalgialla, niin tuolloin yhteiskunnassa oli selkeitä perheitä tukevia rakenteita raaempaan markkinatalouteen verrattuna.
Puolalaiset ovat edelleen isoa kuvaa katsottaessa varsin isänmaallista kansaa ja muistomerkkien kukittaminen suosittu rituaali. Puolalla on Euroopan historiassa merkittävä asema ja puolalaiset saattavat nähdä kansansa Saksaan, Ranskaan tai Italiaan vertautuvana suurena maana. Hyvä tapa suututtaa moni puolalainen on vihjata, että Puola on jotenkin takaperoisempi Itä-Euroopan maa.
2022 toi jokuseksi kuukaudeksi enemmän yhtenäisyyttä Ukrainan sodan alkamisen myötä. Tuki oli varsinkin alussaa laajaa ja aktiivista. Kirjoittajamme näkevät jossain määrin ukrainalaisten auttavien järjestöjen taustalla aborttikysymyksessä ja aktivismissa aiemmin kunnostautuneita. Myöhepinä vuosiona kuitenkin maataloustuotteet aihettivat ongelmia. Puolalaiset maanviljelijät eivät pitäneet halvempien ukrainalaisten tuotteiden valumisesta markkinoille.
Puolalla on saanut kokemusta siitä, johon Unkari on nyt joutunut ja Yhdysvallat toivottavasti joutuu tulevina vuosina, eli siivoamaan autoritaarisen hallinnon sotkuja ja palauttamaan liberaalin demokratian järjestystä. Ristiriita on siinä, ollako seriffi vai sääntöjen mukaan pelaava virkamies. Populismista on valitettavasti tullut myös uusi normaali, jota ei noin vain palauteta pulloon. Vaikka Puolassa Laki ja Oikeuden propagandatorveksi valjastettu yleisradioyhtiö pistettiin ruotuun, oli se menettänyt osan voimastaan ja populistit olivat löytäneet onlinekanavia.
Puolan Historia, syntymä, kansakunnat ja uuden valtion anatomia
Puolalla on useaan muuhun Euroopan maahan verrattuna pidempi ja merkitävämpi kansallinen historia. KIrjoittajamme kuvaavat sen osittain nojaavan myyttisiin kroniikoihin, mutta Puola oli keskiajan Euroopassa suurvalta ja Piast-dynastia merkittävä vallankäyttäjä. 1300-luvulla Puolan kuvataan horjahtaneen kyljelleen kun se alkoi laajeta pidemmälle itäänpäin aina 1600-luvulle asti. Nykyäänkin ja kaikista Puolan läpimarssineista armeijoista huolimatta, ympäri Puolaa on edelleen ripoteltu tuonaikaisia aateliston palatseja. Puola oli juutalaisten suhteen myös myötömielisempi ja keskiajalla sinne vaelsi ja asettui asumaan juutalaisia muualta Euroopasta, toki syrjintää oli ja juutalaiset saatettiin asettaa ongelma-aikoina syntipukin asemaan. Puola oli myös aikansa valtioliitossa Lietttuan kanssa ja selvästi järjestelyn vahvempi osapuoli, Vilna oli tuolloin kuitenkin selvästi puolalainen kaupunki. Puola toimi myös vilja-aittana ja 1400-1600 aikana paikallinen aatelisto rikastui lisää viljakaupalla. Sillä oli myös vahvat kansainväliset suhteet esim. Italiaankin asti.
Tämä aatelisto szlachta voimistui ja sai myös yliotteen kuninkaasta. Szlachtaa verrataan myös USA:n etelävaltioiden puuvillaplantaasien omistajiin. Maaseudun työväestön aseman voidaan katsoa eronneen maaorjuudesta vain siinä, ettei heitä voinut myydä. Aateliston sisällä mielenkiintoisesti vallitsi kuitenkin vahva tasa-arvo, jossa sen vauraammat ja vähemmän vauraat osat herroittelivat ja rouvittelivat toisaan. 1600-luvulla paikallinen parlamentti Semj halvaantui aateliston veto-oikeuksien vuoksi
Puolan huippu eurooppalaisena suurvaltana oli ehkä kuitenkin jo 1500-luvulla ja heikentyi erityisesti Ruotsin kanssa käytyjen sotien seurauksena. Tässä Suomikin tulee ensimmäisen kerran mukaan, koska Ruotsin Puolaa vastaan taistelevissa joukoissa oli paljon suomalaisia. Tuolloin Puola myös teki valinnan vahvistaa katoloista identiteettiä. 1700-luvulle tultaessa Koillis-Eurooppa oli kolmio, jonka kolme mahtivaltioita, Ruotsi, Venäjä ja Puola kyräilivät keskenään tosin mukana hämmensivät myös Tanska ja Habsburgien dynastia. Preussi ja Venäjä vahvistuivat. Puolalle jäi jälkeen osittain kankean aatelistonsa ansiosta.
Kansakunnat syntyvät
Puola ja Suomi olivat samalla tavalla sotien tuhoamia, mutta Suomessa päästiin hitaasti, mutta kuitenkin kohti jonkinlaista ”kansalaiyhteiskuntaa”. Puolalle 1700-luku oli kulkua kohtia katastrofia. szlachta hajaannutti lainsaäädäntötyön. Venäjä, Preussi ja Itävalta Unkari olivat haaskalla ottivat osia Puolasta.i. 1772 se menetti merkittäviä reuna-alueitaan kolmesta suunnasta Puolan ensimmäisessä jaossa. 20-vuotta myöhemmin se menetti tärkeitä länsialuetaan Preussille ja laajoja alueita idästä Venäjälle. Lopulta 1795 kolmannessa jaossa Puola katosi kartalta menettäen nykyisen Liettuan, Valko-Venäjän ja Ukrainan alueita Venäjälle, Galitsian Itävalta-Unkarille ja Varsovan sekä lopun Keski-Puolan Preussille.
1800-luvulle tultaessa Puola oli Suomen kaltaisessa asemassa osa Venäjää. Toki Suomi oli pieni ja syrjäinen reunamaa, siinä missä Puola oli historiallisesti vauraampi yhteyksine Keski-Eurooppaan. Siinä missä Suomi sopeutui, puolalaiset kapinoivat. 1830 oli ensimmäinen Puolan kansannousu, joka tukahdutettiin ja seuraava nähtiin 1860. Myös Saksa piti puolalaisia alemmassa asemassa ja puolan kielen ja kulttuurin opetus oli maanalaista toimintaa. Itävalta- Unkarin hallitsemilla alueilla puolalaisen identiteetin ylläpitoa katsottiin suopeammin ja maan puoluelaitos syntyikin käytännössä siellä. Maatalous ei kuitenkaan 1800-luvulla kehittynyt nopeasti ja aatelistoa muuttui kaupunkeihin. TOki1800-luvun jälkipuoliskon Lodz on yksi Euroopan historian merkittävimpiä teollisuuskaupunkeja jota kuvataan mm. Nobel-palkitun Władysław Reymontin romaanissa Luvattu maa.
Uuden valtion anatomia
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Puola oli oudossa tilanteessa, jossa siihen suhtauduttiin kuin häirikkönä tai tulevaisuuden saalina. Poliittinen järjestelmä oli myös sekaisin. Rajasotia tai ainakin sitä lähenteleviä epäselvytyksiä oli niin Venäjän, Liettuan, Saksan, Tsekin kuin ukrainalaistenkin kansa. Kuitenkin ensimmäisen maailmansodan rauhanneuvotteluissa Puola saavutti lähes kaikki tavoiteensa. Se sai Saksalta Länsi-Puolan ja Itämeren rannikkoa sekä Lwowin ympäristöineen Itävalta-Unkailta, jolloin itärajana toimi Zbruts-joki. Puna-armeija ehti kyllä vallankumouksen kiimassa jo Varsovan porteille, mutta ns Veikselin ihmeen taistelussa bolsevikit lyötiin ja ajettiin pitkälle takaisin. Puolalaiset ajattelvatkin tuolloin pelastaneensa Euroopan kommunismilta. Toisaalta Stalin koki tässä Neuvostoliiton nöyryytetyksi ja Georgian pojan pitkän muistin ansiosta nämä kalavelat maksettiin korkojen kanssa 20-30-vuotta myöhemmin.
Itsenäinen ja maa-alueiltaan laaja Puola koki kuitenkin hallituskriisejä ja talouskriisejä, 1926 myös väkivaltaisen taistelut Varsovasssa. Maata hallinnut Pilduski kuoli lopulta 1935. 1939 toteutettiin monien hyvin tuntemalla tavalla Puolan ”neljäs jako” Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton kesken kun Ranska ei ollutkaan avuksi natsien aloittaesa hyökkäyksen. Vastarintaliike siirtyi pian maan alle ja maalle luotiin pakolaishallitus. Puolassa tietysti nähtiin monia juutalaisten joukkotuhon mittakaavaltan pahimpia hirveyksiä, puolalaisille pahin yksittäinen synti oli kuitenkin natsien Varsovan kansannousun brutaali kukistaminen, jota neuvostoarmeija katseli lyhyen matkan päästä.
Toisen maailmansodan jälkeen Puolaa oli kaikkien hirveyksien ohella myös siirretty parisataa kilometriä läteen. Tämä tosin täsmäsi paremmin keskiaikaiseen Piast-dynastian rajoihin ja Stalin oli väestönsiirtoinen ironisesti se joka Hitllerin juutalaispuhdistuksien jälkeen lopullisesti toteutti Puolan etnonationalistisen ideaalin. Ihmisiä siirrettiin ja vankeja palasi sekä Saksasta että Neuvostoliitosta. Suurin osa nyt Neuvosotliitolle päätyneen Lvivin kaupungin asukkaista siirtyi Wroclawiin, jonka Puola oli saanut Saksalta. Kommunistinen hallinto teki aluksi monia suurta osaa kansasta miellyttäneitä asioita naisten asemaan sekä koulutukseen liittyen ja vanhan aateliston valta oli myös lopullisesti kadonnut. Hallinnon ote oli tunnetusti kuitenkin rautainen ja työläiset totisesti kokivat tekevänsä työtä. Kirjalijoilla oli hetkeen ajan sodan jälkeen jotain vapauksia puhua suoraan, mutta tämäkin mureni muutamissa vuosiss Czesław Miłosz Mielen kuvaamalla tavalla. Kaiken harmauden keskellä kansan perustarpeet kyettiin tyydyttämään kohtuullisesti, mutta etenmisestä tai kummaemmasta ei kannattanut haaveilla. Kommunismin viimeisen reilun 10-vuoden tärkeimpiä ilmöitä olivat luonnollisesti puolaisen paavin valinta ja solidaarisuusliikkeen protestit hallintoa vastaan.
Yhteenveto
Kirja muistutti aika paljon jokunen kuukausi sitten lukemaani kirjaa Brasilia, jossa kahden kirjoittajan tiimi yritti vetää yhteen maan historiaa, keskittyen paljon poliittiseen lähihistoriaan. Samalla tavalla kun tuosta, tykkäsin tästäkin, joskin tämä ehkä sisälsi vähemmän politiikan ulkopuolista materiaalia. Kirja oli kuitenkin hyvä ja riittävän viihteellinen tiivistys Puolan lähihistoriasta ja politiikasta. Suosittelen kaikille joita yhtään kiinnostaa tutustua 2000-luvun voimistuvaan Euroopan uuteen puolisuurvaltaan.