Euroopan historian kirjojen lukemisprojektinii otin taas hieman erilaisen kirjan. Sen aiheena on toisaalta selvästi vanhempi aikakausi, mutta kyseessä on myös hieman rennommalla otteella kirjoitettu historian kirja. Kirjana oli Aleksi Peuran Uskon Ritarit – Ristiretkien historiaa (2021).
Tiivistelmä
Kirja kertoo nimensä mukaisesti vähemmän yllättäen ristiretkien historiasta. Hiljattain lukemistani historian kirjoista ja ylipäätään historian kirjoista eroten tämän ote oli yllättävänkin rento. Alkuun tämä tuttavallinen ote pisti silmään ja melkein häiritsi, mutta sittemmin teki kirjasta mukavasti helppolukuisemman ja ihan mielenkiintoisen.
Kirjassa toisaalta kootaan hyvin tiivistäen ristiretkien historiaa aiheeseen perehtyneen kirjoittajan otteella. Sen lisäksi siinä kuitenkin kulkee rinnan kirjoittajan oma reissu Jerusalemiin, sekä abstraktimpi pohdinta historiasta ja sen käyttämisestä.
Itse ne ristiretket
Itse tiesin ristiketkistä hyvin vähän. Melkeinpä juuri sellaisia asioita, joita kirjoittaja itse listaa kirjan alkuosissa ristiretkimyyteiksi. Kirjoittaja kuitenkin myös huomauttaa kuinka ristiretket ideana liittyvät moderniin retoriikkaankin Bush nuoremman Lähi-idän seikkailuista itsellekin vahvasti aikoinaan mieleeni jääneestä manifestista Declearance of European independence.
Kirjassa käytetään huomattavan paljon aikaa ensimmäisen ristiretken ja sen jälkimaininkien puintiin. Itse opin mm. että verrattain huonosti organisoidut pyhiinvaeltajat onnistuivat hieman yllättäenkin etenemään Jerusalemiin asti jo tuolloin. Mieleen jäi ehkä hieman perverssisti se, että useammat paikat kuten Aleppo mainittiin myös näissä kähinöissä. Itse kun olen näistä kuullut aiemmin vain hirvittävän Syyrian sisällissodan yhteydessä. Opin ehkä myös sen, että keskiaikaisessa sodankäynnissä keskeisessä osassa oli kaupunkien piiritystaistelut ja ”pyhää maata” hallittiin kourallisesta kaupunkeja, joiden väliset alueet osaltaan paahtavaa autiomaata tai muuten haastavaa maastoa massa-armeijoille.
Jonkun verran omistettiin aikaa myös ”ritarimyytille” ja keskiaikaisten taistelutaktiikoiden selventämiseen. Kiiltävissä haarniskoissa patsastelevat ritarit eivät ratsastaneet linjana toistensa kimppuun. Ylipäätään raskaan haarniskan käyttäjiä ei ristiretkillä oikein ollut vaan suojavarusteena toimivat kevyemmät rengaspaidat. Nämä osiot olivat ihan positiivisia ”toisin kuin usein luullaan” selvennyksiä.
Historiasta abstraktisti
Kirjan ansioina voi pitää myös sitä, että ristiretkien historia sidotaan monilla tavoilla abstraktimpaan keskusteluun historiasta sen käytöstä sodan oikeutuksesta sekä siihen mitä historiasta voidaan oppia ja miten. Kirjoittaja myös minulle uppoavalla tavalla mainitsee ensimmäisen ristiretken jälkipelejä selostaessaan, että tästä voisi tehdä pitkän tapahtumalistan mutta en halua tehdä ja listaan tärkeimmät lyhyesti. Moneen kertaan kumottu, mutta tarpeellisesti niin ”islam ikuisesti takakeroinen” viesti myös debunkataan hyvin.
Jerusalem
Läpi kirjan kulkee myös kirjoittajan oma nykyaikaan sijoittuva reissu Jerusalemiin. Kiintopisteenä tälle toimivat historialliset ”mä kävin täällä tägit”, eli aikalaisten tekemät ristikaiverukkset Jerusalemissa, joista kirjoittaja oli nähnyt kuvia. Kirjassa oohditaan myös nykyistä Jerusalemia ja kuinka toisaalta rauhalliselta ja suvaitsevaiselta se turistille näyttäytyy ja päätetään matka sekulaarin pyhimyksen Oscar Schindlerin haudalle. Nämä osiot rytmittävät kirjaa mielestäni ihan mukvasti
Yhteenveto
Kuten jo aiemmin kirjoitin, ihan kirjan alussa tekijän yltiöepämuodollinen tyyli hivenen nikotutteli, mutta pian siitä ylipäästyäni pidin siitä oikein paljonkin. Kirja yhdistelee mukavasti kunnolla lähteistettyä ristiretkien historiaa, yleisempää ja abstratimpaa pohdintaa historiasta sekä nykyajasta ja kirjoittajan omia kokemuksia ja ajatelmia. Voisin suositella tätä historiaan liittyvää lukemista etsivälle.