Machiavellin Ruhtinas on tietysti klassikko, joka nimenä on varmaan monille jollain lailla tuttu. Päätin sitten ottaa tämän todellisen klassikon monipuolistamaan eurooppalaisen historian lukulistaani. Tämä lienee myös vanhin koskaan lukemani kirja. Se on kirjoitettu melkein 500 vuotta sitten(1532). Kirjasta tiesin ennakkoon sen perusidean, että renessanssin Firenzen hallitsijoiden apurina toiminut Nicolo Machiavelli kirjoitta ohjekirjan hallitsijalle ja siitä tuli hieman notoriöösi teos, koska kirjassa hallitsijaa neuvottiin tarpeen tullen toimimaan myös yleisesti hyväksyttyjä moraalisääntöjä vastaan.
Kirjassa(2021 uusi suomennos) on jonkin verran auttava suomentajien alustus. Se osaltaan varoittaa varsinkin alkupään kappaleiden haastavuudesta, jossa ryhmitellään erilaisia ruhtinaskuntia. Kirjassa on yleisestikin ottaen paljon erilaisia typlogioita. Vanha ja uusi hallitsija, Palkkasotilaat ja oma armeija, kansa ja aatelisto jne, ja Machiavelli sitten kertoilee, kuinka erilaiset lähtökohdat tai vaihtoehdot eroavat toisistaan ja kuinka ruhtinaan tulisi toimia. Esimerkiksi pitäisikö vallatulle alueelle asettua pidemmäksi vakiinnuttamaan valta ja tuntemaan se paremmin. Kirjan ajatusmaailmaa ehkä kuvastaa myös se, että niin suuri osa siitä keskittyy sodankäyntiin.
Detaljina kirjan haastavuutta symboloi se, että kappaleiden numeroinnissa on käytetty roomalaisia numeroita, joita en koskaan tietysti ole vaivaantunut opettelemaan. Kirjan haastavuutta lisää tietysti, että sen aikana Italia oli jakaantunut pienehköihin kaupunkivaltioihin tai ruhtinaskuntiin ja tuon ajan tilannetta vähemmän tietävällä näitä ei ollut aina helppo hahmottaa. Jonkin verran kuitenkin tunnen Italian maantiedettä. Toki Machiavelli esittää aikansa ja lähihistoriansa ohella myös paljon esimerkkejä antiikista, joka ei tietysti itseäni sekään yhtään helpota, mutta toisaalta muistuttaa siitä, kuinka juuri antiikkiin Euroopan historiassa on usein palattu.
Tunnetuista ajatuksista Machiavelli esittää tässä kirjassa, että olisi hyvä olla rakastettu, mutta on parempi olla pelätty.
Yhteenveto
Kirjaa ei voine pitää erityiseni hyvänä lukukokemuksena, jos sen ansioihin laskee sen, että se oli lyhyt. Kuten yllä näkee sai tämä jotain ajatuksia ja reflektioita aikaan, mutta eipä tästä niin kauheasti jäänyt muuta käteen kuin, että nyt voin sanoa lukeneeni tämän klassikon. En ehkä suosittele, ellei aihe erityisesti kiinnosta.