Tykkäsin erittäin paljon reilu vuosi sitten lukemastani Philippe Sandsin kirjasta Paluu Lembergiin. Silloin selvisi, että häneltä on suomennettu toinenkin kirja, joka tässä tapauksessa keskittyy Latinalaisen Amerikkaan ja sopii siten hyvin viimeaikoina lukemieni kirjojen jatkoksi.
Tiivistelmä
Noin 500-sivuinen kirja kuvaa Chilen historia kahden hahmon kautta. Toinen on yksi maailman tunnetuimmista chileläisistä, diktaattori Augusto Pinochet, jonka kohdalla keskitytään enemmän hänen pidätykseensä ja oikeusprosessiin Lontoossa. Toinen päähahmo on Latinalaiseen Amerikkaan karkuun lähtenyt natsirikollinen Walter Rauff, joka oli keskeisessä roolissa holokaustiin valmistettujen kaasuautojen organisoimisessa ja vietti sen jälkeen elämää liikemiehen elämää Chilessä.
Pinochet
Kirjan alussa käydään hieman läpi Pinochetin Chileä. Hänhän oli kenraali, joka nousi valtaan sotilasvallankaappauksella 1973 syrjäytettyään vasemmistolaisen Allenden. Hän piti varsin fasistista järjestystä, jossa vasemmistolaisia ja opposition hahmoja joutui kidutuksen kohteeksi tai katosi ja tapatettiin. Pinochet uskaltautui tekemään tätä jopa ulkomailla ja Yhdysvalloissakin, josta jopa kylmän sodan aikana vasemmistolaisen johtajan syrjäyttäneelle johtajalle tuli noottia.
Kirjassa keskitytään kuitenkin pitkälti hänen oikeusprosessiinsa. Pinotchet lähti Lontooseen 1998 leikkaukseen ilman mitään pelkoja häneen kohdistuvista tutkinnoista Aiemmin ei ollut ollut tapana pidättää toisessa maassa rikoksista johtajaa. Ja on tietysti tietyllä tavalla loogista sallia diktaattorille rauhanomaisen vallasta luopumisen mahdollisuus, eikä kannustaa tätä roikkumaan vallassa väkivalloin. Pinochetilla oli myös hyvät henkilökohtaiset suhteet entiseen pääministeri Thatcheriin. Hänen perässään olivat kuitenkin espanjalaiset syyttäjät. Hänet yllätetään majapaikastaan Lontoosta pian leikkauksen jälkeen.
Pinochetin pidätystä, oikeudenkäyntejä ja prosesseja käydään läpi varsin seikkaperäisesti. Spoilereina tiivistettynä: ensin syytökset menivät läpi, mutta sitten selvisi, että yhdellä tuomarilla oli suhteita Amnestyyn joita ei oltu kerrottu ja tämä katsottiin raskauttavaksi ongelmaksi. Valitus meni läpi, mutta prosessi oli vielä kesken ja tiukan asiallinen ja vähäsanainen Pinochet jäi viranomaisten valvontaan Lontoon. Oikeussalidramaan tapaan nähdään vielä useampia käänteitä ja Pinochetin terveydentila herättää kysymyksiä. Lopulta hän pääsi kuitenkin palaamaan Chileen, jossa koki luonnollisen kuoleman 2006. Pinochetin epäonnistuneella Lontoon idätyksellä kuitenkin vaikutus, että valtionjohtaja voi joutua vaikeuksiin ulkomailla. Pidin kirjan Pinochet osuuksiä hieman vähemmän kiinnostavina.
Walter Rauff
Kirjan toinen päähahmo Walter Rauff on useimmille varmasti tuntemattomampi, enkä minäkään häntä tuntenut. Hän oli kuitenkin merkittävässä roolissa holokaustin keskivaiheen murhavälineiden, kaasuautojen logistiikassa. Hän toimi sodan aikana myös Tunisian juutalaisten kauhuna, Korsikassa ja Pohjois-Italiassa. Sodan loputtua hän päätyi Syyrian kautta Ecuadoriin, jossa tapasi sotilaskeikalla olleen Pinochettin, joka johdatti hänet Chileen. Hän päätyi toimimaan Etelä-Chilen Punta Arenasissa rapusäilyketehtaan johtajana, viettäen uutta elämää, vaikkakaan hänen aiempi elämänsä ei ollut ollenkaan kaikille tuntematon.
Myös kirjoittajamme Sands käy tutustumassa Etelä-Chileläiseen Punta Arenasin kaupunkiin, joka on nykyään reilu 100 000 asukkaan keskittymä lähes eteläisimmässä Chilessä. Punta Arenasilla oli erityisen tärkeä asema satamakaupunkina ennen Panaman kanavan avautumista. Sen väestössä oli myös korostetun paljon saksalais- ja jugoslavialaistaustaisia ihmisiä. Tutustuessaan alueen historiaan hän myös huomaa, että Pinochetin ihmisoikeusrikkomusten ja Rauffin holokaustitekemisten ohella tällä alueella on myös monien muiden Amerikan alueiden tapaan suoritettu aikoinaan alkuperäisasukkaiden tappamista, joka nykymittareilla muistuttaa kansanmurhaa. Chatwin Patagonia Patagonia.
Lopulta Rauff pidätetään kaasuautoasioista 1962, mutta Chile ei luovuttanut häntä eteenpäin Saksaan. Roberto Bolanon Chileläisen yösoiton hämärä liikemiessivuhahmo on myös Walter Rauffin inspiroima.Rauf palaa Punta Arenasiin ja jatkaa edelleen rapusäilyketehtaan johtaja. Häntä pidettiin säntillisenä johtajana, joka on tiukka, mutta asiallinen ja häneekin suhtauduttiin asiallisesti paikallisten toimesta. Hänen kanssa asui paikallinen nainen, mutta on jäänyt historian hämäriin oliko kyseessä vain taloudenhoitaja vai myös naisystävä. Pinochetin noustua valtaan Rauff tuki tätä, mutta hiljaa ja varovasti. Hän sai myös jälleen kansainvälistä huomiota 1974 kun hänen yhteyksistään Pinochetin hallintoon alettiin puhua.
Kirjan edetessä selviää, että siinä missä Rauff organisoi Natsi-Saksassa kaasuautojen logistiikkaa, otti Pinochet haltuunsa kalastuyrityksen, jolla oli käytössään iso määrä kylmäautoja. Nämä kylmäautot tulivat esiin monien Pinochetin pidätyksistä hengissä selvinneiltä. Vaikkakaan ne eivät olleet Rauffin yrityksen autoja, oli hän taustalla mukana pidätyksissä ja kuulusteluissa. Punta Arenasin reunalla ollut leiri muistutti muiden vangitsemistiloista poiketen hyvin tarkkaan saksalaista keskitysleiriä. Myös Mossad otti 1970-luvulla Rauffin tähtäimeensä, mutta ei saanut sopivaa tilaisuutta ja Pinochetin tapaan myös Rauff kuoli luonnollisista syistä Chilessä vuonna 1984.
Yhteenveto
Kirja oli oikeinkin riittävän viihdyttävä tutkielma fasismista, kansainvälisestä oikeudesta ja Chilen historiasta, mutta ei noussut Paluu Lembergriin mahtavalle tasolle. Harva kirja tosin nousee. Tämä oli kuitenkin varsin positiivinen lukukokemus toisaalta kertoen sotilasjuntasta, natsirikollisista Latinalaisessa Amerikassa lyhyesti lainaillen Roberto Bollanoa, joten mixi toimii.