Otin taas lueattavakseni kattavammin yhden maan historiaan keskittyvän kirjan. Euroopan historiankirjojen lukemisprojektissani tämä muistuttaa John Footin kirjaa The Archipelago: Italy Since 1945 ja Roderick Beatonin kirjaa Greece – Biography of a modern nation. Tässäkin tapauksessa brittihistorioitsija kertoo toisen Euroopan maan modernin historian. Tällä kertaa kyseessä on Romania. Tuo latinalaisten kielien itäisin ja monella tavalla oudoin maa. Kirja on Paul Kenyon Children of the Night: The Strange and Epic Story of Modern Romania.
Tiivistelmä
Reilu 400-sivuinen kirja kertoo nimensä mukaisesti modernin Romanian historian. Se kuvaa Romanian historiaa 1800-luvun loppupuolelta rautaesiripun kaatumiseen ja Ceaucescujen teloitukseen asti. Kirja jakautuu 15:sta kappaleeseen. Aiempiin kirjoihin verrattuna tämä on ehkä hivenen henkilökeskeisempi. Muutamiin Romanian historian suurimpiin hahmoihin keskitytään enemmän. Ceaucescujen ohella, Kaarle II:seen, Corneliu Codreanuun, Ion Antonescuun, Ana Paukeriin ja Gheorghiu-Dejiin. Myyttisin hahmo Drakula esitellään myös alussa, mutta häneen ei palata kauheasti sen jälkeen.
Drakulasta Romanian syntyyn ja ensimmäiseen maailmansotaan.
Kirja alkaa Romanian myyttisemmän hahmon drakulan tai Vlad-seivästäjän historian tiivistyksellä. Hänestä kuitenkin tuli laajasti tunnetu hahmo Romaniassakin vasta 1900-luvun Drakula-popularisoinneista. Outoja brittiyhteyksiä oli kuitenkin, että Romanian drakulan popularisoi britti ja toisaalta myös Romanian historian kuninkaallissisakin oli brittejä. Moderni Romania on kuitenkin halunnut identifioitua ”roomalaisten jälkeläisinä” ja myös Ranska on ollut maantieteellisesti kaukaisempi, mutta henkisesti läheinen kansakunta.
Aiemmin historiallisia alueita olleet Moldavia ja Vallachia yhdistyivät lopulta Romaniaksi ja maa nousi Turkin ja Venäjän 1800-luvun sodan seurauksena paikalliseksi keskusuureksi tekijäksi. Kreikan tapaan kuninkaallisia haettiin brittien ohella myös Saksasta. Varsinkin toisen Balkanin sodan jälkeen Romania sai alueita myös Bulgarialta Tonavan suistosta. Romania on myös niitä Itä-Euroopan maita, joissa on ollut merkittävä juutalaisvähemmistö. 1907 verinen talonpoikien kapina kohdistui paljon juutalaisia vastaan, koska aateliset olivat nostaneet näitä maatilojensa ”product ownereksi”.
Romania yritti pysyä ensimmäisessä maailmansodassa puolueettomana ja onnistuikin siinä pitkään, mutta sitten lupaukset laajentumismahdollisuuksista Transylvaniaan, Bukovinaan ja muuallekin kiinnostivat ja Romania päätyi ympäryysvaltojen puolelle. Heti sotaan lähdettyään Romania eteni nopeasti, mutta pian suurvalta Saksa teki vastahyökkkäyksen eikä Venäjä oikeasti auttanut toivotulla tavalla. Brittiegentit päätyivät myös tuhoamaan Romanian öljykenttiä saksalaisten joukkojen edetessä. Romanian eliitti pakeni kohti koillisen suurinta kaupunkia Iasia, jossa nähtiin melkoista kurjuutta. Kaiken kurjuuden, vähemmän tunnettun Antonescun vastahyökkäyksen jälkeen Romania kuitenkin päätyi ensimmäisen maailmansodan ”lucky loseriksi”, joka laajeni todella paljon sodan jälkeisissä rauhanneuvotteluissa.
Maailmansotien välinen fasismi
Maailmansotien välinen Romania suuntautui melko kovasti oikealle. Oli iso oikeistolainen pääblokki, mutta maassa oli myös merkittävä todella laitaoikeistolainen blokki, joka toteutti myös useita murhia. Ortodoksinen mystishenkinen fasismifraktio nousi merkittäväksi tekijäksi maassa murhaten merkittäviä ihmisä ja innostaen ihmisiä melkoiseen antisemistismiin. Kommunistit olivat myös jo olemassa, mutta hyvin pieni vähemmistö, johon maan suurempi juutalaisväestönmyös mielikuvissa liitettiin,
Kirjoittaja kuvaa Romanian 20-lukua ja 30-luvun alkua erityisesti kolmen henkilön, vahvan fasisti Codreannun, kuningas Kaarle II:n ja kommunisti Ana Paukerin kautta. 1930 Kaarle II palasi Romaniaan ja kruunattiin kuninkaaksi Romania oli monipuoluejärjestelmä, ja hallitukset vaihtuivat usein. Fasistinen ja äärioikeistolainen Rautakaarti, jota johti Corneliu Zelea Codreanu sai kuitenkin koko ajan isompaa jalansijaa. Se oli antisemitistinen, antikommunistinen ja antidemokraattinen liike, joka ajoi autoritaarista ja uskonnollista valtiota. Perinteisemmän eliitin ja rautakaarin väliset jännitteet alkoivatkin kasvaa.
Maata johtanut Kaarle II oli pahasti puun ja kuoren välissä ennen toista maailmansotaa. Saksa vahvistui ja Unkari halusi ehdottomasti Transylvanian takaisin. Vuonna 1938 Kaarle II päätti lakkauttaa parlamentaarisen demokratian ja perusti kuninkaallisen diktatuurin. Hän keskeytti perustuslain, hajotti poliittiset puolueet ja hallitsi dekretein, keskittäen vallan itselleen. Kaarle perusti myös uuden puolueen, Kansallisen uudistusrintaman, josta tuli maan ainoa laillinen puolue.. Kaarle yritti neuvotella itsensä Saksan ison Aatun kansssa, mutta ei saanut toivomaansa tulosta ja samalla Hitlerin kovasti pitämä Condreau tapettiin.
1940 Romania koki merkittäviä alueellisia menetyksiä. Pohjois-Transilvania luovutettiin Unkarille, Etelä-Dobrudža Bulgaarialle ja Bessarabia sekä Pohjois-Bukovina Neuvostoliitolle. Nämä menetykset lisäsivät sisäistä poliittista kriisiä ja edelleen heikensivät Kaarle II;n asemaa. Aluemennytysten ja sisäisen paineen seurauksena Kaarle II luopui kruunusta syyskuussa 1940 poikansa Mikael Ihyväksi. Todellinen valta siirtyi kuitenkin kenraali Ion Antonesculle, joka muodosti liiton fasistisen rautakaartin kanssa ja perusti sotilasdiktatuurin. Antonescusta tuli Romanian tosiasiallinen johtaja. Rautakaarti sai aluksi osan vallasta, mutt asen väkivaltaiset toimet, kuten juutalaisvastaiset pogromit ja poliittiset puhdistukset, johtivat kuitenkin konfliktiin Antonescun kanssa. Tammikuussa 1941 Antonescu murskasi Rautakaartin kapinan Saksan tuella ja vakiinnutti oman diktatuurinsa.
Antonescu ja maailmansota
Antonescu joutui erikoisena Romanian fasistijohtajana tasapainottelemaan elämää fasistien kanssa. Natsit tulivat, eivät niinkään pitämään rautakaartia kurissa, vaan ottamaan vahvempaa kontrollia Romanian tärkeistä öljykentistä. Antonescu onnistui kuitenkin tekemään vaikutuksen Hitleriin. Kuitenkin rautakaarti jatkoi toimintaansa ja stormasi vankilaan, jossa tapettiin Carolin miehiä. Mainittu kommunisti Pauker meni kuitenkin vangin vaihdossa Neuvostoliittoon.
Antonescu omia kovia fasistejaan vastustaen ajatui kuitenkin Hitlerin kumppaniksi ja onnistui jopa tekemään Aatuun vaikutuksen. Antonesculle myös kerrottiin Barbarosasta ajoissa, toisaalta tasapainotelleen antaen rautakaartin pakolaisten vielä elää Berliinissä tietyllä tavalla ”uhkana” Antonesculle. Kuten Barbarosa heti alussa, niin Romaniallakin hyökkäys Neuvostoliittoon alkoi hyvin ja Romania pääsi Besarabiaan ja Bukovinaan. Tässä kohtaa Romania myös osallistui kovasti holokaustiin tappaen varsinkin miehittämillään alueillaan juutalaisia todella armotta. Toisaalta Varsinaisen Romanian alueelle juutalaisia ei tapettu ollenkaan niin paljon kuin Saksan miehittämillä alueilla.
Itse muistan aiemmin Romaniasta ja toisesta maailmansodasta puhuttaessa sen, että romanialaiset olivat valvovamassa Stalingradin rintaman reunaa, jossa Neuvostoliitto onnistui nämä armeijat lyömällä aloittamaan Stalingradin mottia. Itärintama oli muutenkin myös Romanialla rankka paikka kovilla tappioilla. Antonescu näki tässä kohtaa, että sota taitaa olla hävitty ja yritti lähteä irrottautumaan sodasta. Varsinkin tässä kohtaa Antonescu myös vähensi osallistumisntaan holokaustiin. Joten opin että tämä selväksi fasistijohtajaksi luokittelemani Antonescu ei sitten kuitenkaan ollut niin yksiselitteinen murhaaja kuin luulin.
Antonescu kuitenkin syrjäytettiin ja Romania irrottautui sodasta. Kommunistit otettiin mukaan ja Churchill päätyi antamaan Neuvostoliitolle melko vapaat kädet Romanian suhteen. Tässä vaiheessa Romaniassa oli kuitenkin vielä suuri määrä saksalaisia, erityisesti öljykenttiä valvomassa. Neuvostoliiton öljykenttien pommitukset muuttuivatkin tässä kohtaa hetkeksi Saksan pommitukseksi. Taisteluita oli myös Transylvaniassa, mutta tässä Romania sain Unkarila aluetta itselleen.
Kommunismin vuodet
Kommunistien sisällä oli myös kamppailuita. Oli toisaalta Venäjälla maanpaossa olleet kommunistit, paikalliset vankilassa olleet kommunistit ja pieni määrä maanalla eläneitä vastarintakommunisteja.1946 lopulta Antonescu teloitettiin ja kuningas lähti maanpakoon. Heti ensimmäisissä vaaleissa homma fiksattiin räikeästi kommunisteille, mutta silti pian myös pieniksi oppostiopuolueiksi päässyt maanviljelijöiden puolueen johto pidätettiin.
Kuten monessa muussakin Itä-Euroopan maassa, nähtiin Romaniassa toisen maailmansodan jälkeen kovia puhdistuksia ja useaan otteeseenkin kun eri sektiot kamppailivat vallasta. Stalinin suojista tullut Anna Pauker esimerkiksi syrjäytettiin 1952 aikansa hengessä epäilyttävänä juutalaisena. Stalinin kuolema asetti Ghejn outoon tilanteeseen. Hän onnistui kuitenkin pitää pintansa puhdistaen puolueen johtoa oman näköiseksensä. Tilanne oli kuitenkin outo. Ghej halusi jatkaa stalinistisemmalla linjalla, mutta toisaalta tehden pesäeroa Neuvostoliittoon Romanian toimiessa itsenäisempänä kommunistisena valtiona. Loppujen lopuksi hän kuitenkin onnistui tässä osittain ja Romania alkoi ajautua Jugoslavian ja Albanian jälkeen itäblokin vähiten neuvostomieliseksi maaksi.
Ghejn aikakausi kesti vuoteen 1965 asti, jolloin kaikkien yllätykseksi kolmosketjun keskinkertainen tyhmä asioiden ulkoaopettelija Ceaucesu onnistui nousemaan puolueen johtoon, jatkaen eron tekoa Neuvostoliittoon ja pyrkien lähestymään Kiinaa. Kommunistisen Romanian outoihin ulkopoliittisiin toimiin kuului mm. juutalaisten myynti. Kun mietittiin voitaisiinko juutalaisia päästää lähtemään Israeliin, päädyttiin melko perverssiin ratkaisuun, jossa välikäsien kautta juutalaisia päästettiin muuttamaan Israeliin, kunhan näistä saatiin jotain vastapalvelukseksi. Israel mm. auttoi Romaniaa luomaan modernempia kanakasvattamoja ja teollisuutta maksuksi maahan muuttaneista juutalaista.
Neuvostoliitto ei luottanut Romaniaan kun se lähti tukahduttaman Prahan kevättä, eikä kertont suunnitelmistaan Puolan, DDR:n ja Unkarin tapaan aikeistaan. Ceaucesu tämän seurauksena vieläpä äänekkäästi tuomitsi Neuvostoliiton toimet pitäen suositun puheen parvekkeelta Bukarestissa. Ceaucesun alkuvuoden olivatkin Romaniassa myöhempiä tapahtumia peilaten hämmentäviä raikkaiden tuulien vuosia kun hän hieman avasi maata mm. jollekin länsimaisille populaarikulttuurin tuotteille. Hän myös matkusteli muita itäblokin johtajia laajemmin ympäri maailmaa neuvotellen myös mm. itsenä Nixonin kanssa.
Muutamien ensimmäisten vuosien jälkeen Ceaucescun ote maasta alkoi kuitenkin kiristyä.Ceucescun aikana paikallinen salainen poliisi Securitate laajeni merkittävästi saaden paljon resursseja. Se ei välttämättä ollut enää niin suoraan väkivaltainen, mutta rakensi uskomattoman laajan valvontakoneiston. Ceaucsesun vaimo Elena huvitti itseään kuuntelemalla muiden puoluejohtajien vaimojen elämää kuin olisi saippuasarjaa seuraanut. Joskus valtiovierailuilta tullessaan ei malttanut odottaa, että pääsisi kuuntelemaan uusimpia nauhoituksia. Samalla byrokratia laajeni ja syntyi laaja sekä rehevä kansanperintö tyhmistä puolueen virkamiehistä.
Ceaucesu ”redpillattiin” kunnolla Kaukoidän kiertueellaan kun Kiinan ja Pohjois-Korean esittelivät massiivia paraatejaan, saavutuksiaan ja johtajien henkilökulttejaan, jolloin Ceaucescut tuumasivat, että kyllähän meillekin tällaista meininkiä pitää saada. Vaimo Elena pääsi ulkomaanmatkoillaan myös luxustavaroiden makuun ja näihinhän sitten varattiin valtion budjetista myös oma pieni siivunsa. Ceaucesu alkoi Kiinan suuren harppauksen innoittamana myös rajoittamaan tuontia ja halusi saada Romanian tuottamaan itse mahdollisimman paljon samalla mm- laajentaen maan öljynjalostusteollisuutta suhteettoman suuresti.
Romanian omavarasaisuutta halunnut Ceaucescu joutui kuitenkin ongelmiin IMF:n kanssa, joka oli 70-luvulla vielä toiminut yhteistyössä kun Ceaucesu oli Yhdysvaltain kirjoissa hyvä kommunisti. Ceuacesu lähti maksamaan maan valtiovelkoja ajatuksella, että terästeollisuus ei voi kärsiä, mutta kansa voi. 80-luvulla Ceaucesu lähti toteuttamaan myös unelmaansa monumentaalisesta kansan palatsista: Maailman suurimpien rakennusten joukkoon kuuluvasta tönöstä Bukarestin keskustassa. Tämä kuitenkin tapahtui kansan oikeustajun suhteen hieman outoon aikaan kun muuten kansa totisesti sai kiristää vyötään. Talvella asuntojen lämmitys välillä toimi jos toimi ja vanhuksia säännönmukaisesti jäätyi talvipakkasilla koteihinsa.
80-luvun puolivälissä maan terveyden ohella myös Nicolain oma terveys alkoi huojua. Tällöin vaimo Elena otti aiempaa suuremman roolin maan hallinnossa, vahvistaen omaa kulttiian, pyöritti kafkamaista byrokratiaa ja kuriositeettina mm. antoi kenkää kaikille ulkoministeriön epäilyttävästi vieraita kieliä osaaville. Gorbatsov oli myös Ceaucescuille kiusallinen kapitalistista hapatusta sympatiseeraava petturi, jonka kanssa ei haluttu tehdä yhteistyötä. 1989 alkoi sitten lopulta tapahtua maan länsiossa Lazlo Tokesiin henkilöityneiden protestejen muodossa.
Jos joku jotain Romanian historiasta tietää, niin sen että Ceaucesu ei ehkä tajunnut protestimielialan laajuttaa ennen kuin päätyi tekemään uransa toisen ja tällä kertaa vähemmän menestyksekkään ”parvekepuheen”. Puolassa oli jo kesällä pidetty vapaita vaaleja ja Berliinin muuri oli edellisessä kuussa murtunut, mutta Ceaucescu uskoi Romanian pysyvän edelleen hänen johdollaan aidon kommunistisena. Hän lähti vielä pari päivää laajentuneiden protestien jälkeen vielä valtiovierailulle Iraniin ja vasta palattuaan päätyi pitämään kuuluisan puheensa parvekkeelle Bukarestissa, joka ei mennytkään toivotulla tavalla.
Parvekebuuauksien jälkeen Ceaucesu piti välittömän pikapalaverin paikalla olleiden korkeiden virkamiehien kanssa, mutta tilanne oli kaoottinen. Ceacesun käskyjen toimeenpanoa pakotettu Vasile Milea ampui itsensä, joskin kuoleman ympärillä on edelleen epäselvyyksiä ja voi olla, että hän ampui itseään, mutta itsemurhartarkoituksessa vaan toivoi, että vakavan vamman takia ei olisi panemassa käskyjä toimeen. Ceaucescut pakenivat kuitenkni viime tipassa helikopterilla, ja sen jälkeen autossa piilotellen päätyen salaisen poliisiin päämajaan, jonka armeija oli kuitenkin ottanut jo haltuun. Salaisen poliisin ja armeijan välillä ehdittiin noina päivinä nähdä myös oikeita pienimuotoisia taisteluita. Ceaucsesuja pidettiin muutama päivä vankeudessa kunnes heidät kuitenkin armotta teloitettiin kenttäoikeudenkäynnissä.
Yhteenveto
Kirja oli kohtuullisen henkilövetoinen yhteenveto modernin Romanian historiasta vuoteen 1989 asti. Henkilövetoisuus teki siitä positiivisesti helpomman lähestyttävän eikä tämän hieman tuntemattomman maan kiemuroihin uppoutuminen tuntunut liian työläältä. Sanoisin että ihan kiva historianirja. Itseäni olisi kiinnostanut myös tuoreempi historia 90-luvulta lähtien. Miten tuo Ceaucescun luoma katastrofi lähti keriytymään auki ja miten Romaniasta tuli mm myös merkittävä kyberrikollisuuden keskittymä. Kirjassa myös sivuutettiin romaniväestön historia käytännössä kokonaan.