Olen tykännyt ukrainalaisen Andrei Kurkovin romaaneista, joita olen lukenut viime kuukausina jo neljä. Tämä viides Sydän ei ole lihaa(2025) oli sitten toistaiseksi viimeinen hänen suomennettu teoksensa ja jatkoa dekkarille Kiovan korva.
Tiivistelmä
Tarina jatkuu lähes suoraan, edellisen kirjan Kiovan korvan jälkeisestä ajasta. Samson on toipunut hyvin ampumahaavastaan, elämä miliisiasemalla jatkuu samankaltaisena, edellisen tarinan puku ja mallinukke ovat edelleen hänen huoneessaan. Yhteiselämä Nadjan kanssa jatkuu onnellisena, mutta Kiova on kuitenkin vielä sekaisin ja kommunistihallinto kiristää otetaan kieltämällä lihakauppan ja kirjan pääjuoni rakentuu laittoman teurastuksen sekä lihamyynnin tutkimisen ympärille.
Tämän pääjuonen ympärillä tapahtuu kuitenkin monenlaista kuten uuden sodan karaiseman hahmon saapuminen kanssamilisiisiksi, konfliktit suurta valtaa käyttävien rautatieläiset kanssa, kohtaamiset kiinalaisten kanssa, silmälääkärin muuttaminen alivuokralaiseksi, suhteen syventyminen Nadjan kanssa ja Samsonin miliisiuran uudert asiat kuten kuulustelutekniikat ja rankkojen väärältä tuntuvien päätösten tekeminen.
Nuoren miliisin moraaliset valinnat
Kirjan alkupuolella Samson käyttää ”salakuuntelulaitettaan” lievän epämoraalisella tavalla ja saa tästä pieniä tunnon tuskia. ”Salakuuntelulaitteen” käyttäminen jääkin tässä romaanissa alun jälkeen siihen. Oma veikkaukseni kuitenkin on että tulevissa kirjoissa Samson tulee vielä tiukan paikan tullen hyödyntämään yliluonnollisia kykykäään.
Kirjan loppupuolella Samson joutuu toisenlaiseen vaikeaan moraaliseen tilanteeseen. Hän joutuu allekirjoittamaan paperit, jotka tuomitsevat pari laitonta lihakauppaa harjoittanut ihmistä hänen mielestään aivan kohtuuttoman koviin rangaistuksiin. Tässä mielessä odotan myös mielenkiinnolla tulevia kirjoja, miten nuoren kirkasotsaisen miliisimme moraali mahdollisesti kehittyy.
Sydän ei ole lihaa ja byrokratia
Kirjan suomenkielinen nimi tulee esille yhdessä miliisien kuulustelussa kirjan loppupuolella. Kun hallinto on kieltänyt yksittäisen lihakaupan äkkää osa ihmisistä, että kielto ei eksplisiittisesti koske elimiä ja kuulusteluissa eräs kuultava vastaakin että sydän ei ole lihaa.
Suurin osa Samsonin työtovereista on samoja kuin edellisessä kirjassa, mutta asemalle saapuu myös kovempiin otteisiin taipuvainen sodan kovettama Abjazov. Uusille miliiseille kuten Samsonille myös opetetaan kuulustelutekniikoita, joissa kuulusteltavalle on oltava tyly ja puhallettava tupakansavua hänen naamalleen. Tämän takia Samson joutuu myös vastentahtoisesti aloittamaan paperioosien polttelun.
Silmälääkäri ja toivo
Samsonin suhde Nadezdaan lähentyy entisestään. Rautatieläisten napattua väestönlaskentaa toteuttaneen Nadezdan Samson kutsuu häntä vaimokseen etsiessään tätä, mutta rautatieläiset eivät usko, koska hänellä ei ole kuvaa Nadezdasta. Pian Nadezdan vapautumisen jälkeen tämä asia käydään hoitamassa valokuvaamossa ja nuoripari päätyy myös naimisiin oudossa seremoniassa, jossa entinen pappi vihkii heidät ”ei tsatsunassa”.
Uskonto on edelleen muutenkin oudossa asemassa. Samson saa myös uuden alivuokralaisen kun häntä aiemmin hoitanut silmälääkäri pyytää päästä asumaan hänen tilavaan asuntoonsa piiloon, koska kommunistihallinto olisi siirtämässä häntä Kiovasta muihin tehtäviin.
Yhteenveto
Tykkäsin tästäkin Kurkovin kirjasta kovasti. Miljöö on taas synkkä ja elämä karua, mutta päähahmot ovat jälleen sympaattisia ja mustalla huumorilla höystetty tarinaa maalaa uskottavantuntuisen kokonaiskuvan sisällissodan Kiovasta. Jäin aidosti odottamaan kirjasarjan seuraavaa osa ja mihin suuntaan Samsonin ja Nadezdan hahmot mahdollisesti kehittyvät.