Projektissani lukea 10 kirjaa Lähi-Idästä ensimmäisen kirjan aihe Turkki oli edes pintapuolisesti tuttu, mutta tässä toisessa kirjassa päästään itselle hyvin eksoottiseen maailmaan. Kirjan aiheena ovat viisi Persianlahden pikkuvaltiota eli ”pikkujättiläistä”.

Tiivistelmä
Kirja jakautuu kolmeen kronologiseen pääkappaleeseen, joissa esitellään Persianlahden viisi pikkujättiläistä: Bahrain, Kuwait, Qatar, Oman ja Yhdistyneet Arabiemiraatit. Ensimmäinen luku käsittelee niiden varhaisempaa historiaa aikojen alusta niiden itsenäistymisprosessiin alkuun toisen maailmansodan jälkeen. Toisessa kappaleessa käydään läpi maiden itsenäistymisprosseja ja itsenäisyyden aikaa jotakuinkin nykypäivään asti. Kolmannessa kappaleessa käydään läpi maiden nykytilaa, tulevaisuutta ja haasteita. Kirjan ote on kirjoittajien luonnehdinnan mukaan historiallisyhteiskunnallinen eli maiden historiaa ja kulttuuria esitellään melko monipuolisesti. Kirjoittajat itse asuivat lyhyen aikaa Qatarissa, joten sen nykytilaa kuvaillaan hieman muita enemmän, mutta kaikki viisi maata käsitellään kuitenkin kohtuullisen tasapuolisesti.

Persianlahden Historia
Kirjoittajat huomauttavat, että Persianlahden alueella on pidempi historia kuin monet, ehkä minäkin mukaanlukien ajattelen. Nämä alueet eivät vain 1900-lubun öljyrikkauksien myötä ilmestyneet. Alue on itseasiassa ollut aivan maailmanhistorian varhaisimpien merkkipaikkojen lähinaapuri, sillä Kaksoisvirran sivilisaatiot olivat aivan alueen vieressä. Varhaishistoriassa ollut myös monenlaista asiaa kamelien kesyttämisestä ja pitkälle vietävien suitsukkeiden valmistuspaikkana. Alue kuitenkin jäi Euroopan varhaisten mahtimaiden kuten Aleksanteri Suuren valloitusretkien ja Rooman imperiumin reuna-alueiden ulkopuolelle.
Islamin usko syntyi Arabian niemimaan toisella puolella, eli ei aivan Persianlahden pikkujättien alueella, mutta saapui sinne pian jo ensimmäisellä islamin vuosisadalla ja vakiinnutti asemansa myös jonkinlaista vakautta tuovana järjestelmänä kirjoitetun arabiankielenkin muodossa. Sittemmin alueella pyörinyt myös valloittajia kuten Keski-Aasian turkkilaisheimoja ja mongoleja. Merkittävä tekijä oli myös Ottomaanien imperiumin ilmaantuminen, joka hallitsi valtaosaa arabimaailmasta, mutta Persianlahden alue oli vain pieneltä osin sen suorassa kontrollissa. 1500-luvulla tulivat portugalilaiset Conquerors-kirjasta lukemallani väkivaltaisella tavalla tuhoten ja ottaen Hormuzin salmen kauppapaikkoja, mutta eivä hallinneet kuitenkaan lahden pohjukkaan, jossa oli ottomaaneja.
Toisesta suunnasta alkoi 1500-luvun lopulla tulla ekspansiivinen persialaisvaltio, joka oli ensimmäisiä kansallisvaltion kaltaisia toimijoita. Tärkeä alueella kulkeva jakolinja onkin historiallisesti persialaisten ja ottomaanien välillä, mutta sittemmin myös arabien ja persialaisten vastakkainasettelu ollut merkittävin. Tänä vahvistui 1700-luvulla wahabismin synnyttyä ja tämän puhdasoppisuuden levittyä Arabian niemimaan länsiosissa ja rakentaen pohjan Saudi-Arabialle.
Portugali ajattein kokonaan alueelta ulos lopullisesti 1650. Hollantilaiset olivat hetken aikaa vahvin siirtomaamahti ja vaikutus näkyi Persianlahdellakin, mutta myöhemmin brittiimperiumi tuli alueen kiistatta vahvimmaksi siirtomaamahdiksi. Sitä kiinnosti aluksi lähinnä Persian silkki ja meritien hallinta Intian suuntaan. Protektaattijärjestelmä kuitenkin syntyi ensin Omanin ja sittemmin myöhemmin muiden kanssa. 1800-luvun aikana Persianlahti siirtyi vaiheittain yhä selvemmin Britti-imperiumin osaksi ja protektiaatit rakentuivat. Briteille alue oli kuitenkin edelleen enemmin Intian reitin turvaamista varten eikä itsessään niin merkittävä alue.

Persianlahden pikkuvaltioiden alue on siis historiallisesti ollut vähän rajamaata Ottomanien, Persian, vahvempien arabien ja siirtomaamahtien välissä. Toisaalta kaukaisena raja-alueena Ottomaani-imperiumin reunalla paikallisilla johtajilla saattoi olla usein myös kohtuullisesti autonomiaa. Myös Britannian tukeutuminen paikallisiis ruhtinaisiin saattoi vahvistaa näiden asemaa ja luoda pohjaa nykyhallinnoille. Oman tosin poikkeaa Persianlahden sisävaltioista, sillä se oli historiallisesti pikkujättiläisistä selvästi suurin ja paikallinen merimahti, joka piti hallussaan alueita Itä-Afrikan rannikolla, eikä ollut täysin Iso-Britannian talutusnuorassa. Pääkaupunki Muscatin asema yörylaivojen aikakaudella kuitenkin heikkeni kun sitä ei tarvittu välisatamana Intiaan. Persianlahden valtijat olivat lähinnä rajaseutua. Näihin aikoihin helmenkalastu oli valtaisan merkittävä elinkeino koko alueella.
Ensimmäisen maailmansodan jäökeen Ottomanien imperiumin romahdettua britit ja ranskalaiset vetelivät aika omaehtoisen aggrogantisti alueen rajoja ja Kuwait sellaisaan syntyi vähän kuin brittien öljyvaroja turvaamaan 1920-luvulla helmien maailmanmarkkinahinnan lasku samanaikaisesti globaalin laman kanssa loi valtavia ongelmia alueelle. Öljyn löytyminen alkoi tietysti kuitenkin hitaasti muuttaa asioita. 30-luvun alussa Kuwaitista, Bahrainista ja Qatarista löytyi merkittävät määrät öljyä, joskin sitä päästiin käytännössä hyödyntämään vasta toisen maailmansodan jälkeen.Maat selvisivät maailmansodista kokonaisuutena kuitenkin helpolla. Ei sotatoimia alueella eikä tarvinnut lähettää miehiä sotimaan. Toki ei auttanut taloudellisesti kovina aikoina ja viivästytti öljyntuotannon käynnistymistä. Nykyinen tilanne isolta osin perua Brittien ja USA:n voimapolitiikasta. Valtaa käyttävät paikalisset hallitsijasuvut länsimaisten asiantuntijoiden kanssa ja valtavasti ilman oikeuksia olevia siirtotyöläisiä.
Muutos Persianlahden pikkuvaltioksi
Toisen maailmansodan jälkeen siirtomaiden dekolonisaatio lähti käyntiin ja alkoi pian heijastua myös Persianlahdelle. Intian itsenäistymisprosessin yhteydessä panarabismin ja panislamismin aatteet rantautuivat kunnolla alueelle. Tuohon aikaan johtava arabimaa oli kiistatta Egypti ja Nasser oli tärkein arabijohtaja. Se on kuitenkin kauempana Persianlahdesta ja Britannian siirtomaamahdin heikennettyä alueen paikallisesti vahvimmaksi pelureiksi muodostuivat Iran, Saudi-Arabia ja Irak. Persianlahden pikkuvaltioista ensimmäisenä itsenäistyi Kuwait 1961. 1971 itsenäisyi Yhdistyneet arabiemiraatit, johon olisivat saattaneet kuulua myös Bahrain ja Qatar mutta ne päätyivät omiksi valtioikseen. Eikä ollut mahdotonta, että jotkut nykyiset Arabiemiraatit olisivat saattaneet muodostua omiksi valtioikseen. Öjy toi alueelle satumaisia rikkauksia, mutta maat ovat joutuneet tasapainittelemaan isompien naapurien ja maailman suurvaltojen ristopaineessa. Itsenäistymisten jälkeen alueeseen eniten vaikuttaneiksi tapahtumuksi voidaan lasekea: Jom kippur sota, Iranin vallankumous, Kuwaitin sota, Irakin sota sekä Arabikevät.

Eri maita luonnehtiviksi tekijöiksi voidaan luonnethia seuraavat asiat.
- Bahrain on pikkujättiläisistä sekä pinta-alaltaan että asukasluvultaan pienin. 1971 kahdesta saariryppäästä muodostunut itsenäistyt maa olisi voinut liittyä Arabiemiraatteihin, mutta lähti omille teilleen. Maassa on ollut 1949 lähtien Yhdysvaltain sotilastukikohta, joten suhteet Amerikkaan ovat ollet aina vahvaan. Myös Bahrainin talous on perustunut öljyyn, mutta sitä on kuitenkin ollut vähemmän kuin naapureilla ja se on veloissa monille alueen muille valtioille. Lisäksi nykyään öljyvarat alkavat olla jo pitkälti loppu. Arabikevät näkyi prosteina, mutta ne freimattiin ulkomaiden ja shiiojen masinoimaksi. Maassa onkin merkittävä shiijvähemmistö, jonka asema on aiheuttanut kysymyksiä ja mahdollinen tuleva konfliktien lähde.
- Kuwait on Persianlahden pikkuvaltioista ensimmäinen, josta löydettiin öljyä ja modernisointi lähti siellä myös käyntiin ensimmäisenä. Se oli suuri öljynviejä jo 1950-luvun lopulla. Brittien vetäydyttyä alueelta Kuwaitin asema oli pitkään epävarma kun Irak katsoi sen Basran osaksi. Britit olivakin kieltämättä vetäneet rajat viivoittimella omien mieltymyksiensä mukaan. Britit lähdettyäänkin kuitenkin suojelivat Kuwaitia oman öljytuontinsa takia. Kuwaitissa on myös ollut alueen maaksi kohtuullista demokratiaa. Kuwait kärsi 80-luvulla Irakin ja Iranin sodan kun Iranin iskut kohdistuivat sivussa myös siihen. Maailmakartalle Kuwait nousi kun elokuussa 1990 Saddamin joukot vyöryivät Kuwaitiin. Desert storm ja Desert sabre osoittivat Amerikan mahdin. Sodasta seurasi kuitenkin massiiviset ympäristötuhot. Sittemmin Kuwait on joutunut tasapainottelemaan hankalasti Saudien, Irakin, Iranin ja Yhdysvaltain välillä
- Oman eroaa muista Persianlahden pikkumaista siinä, että se on historiallisesti ollut paikallisesti vahvempi tekijä. Se myös hallitsi pitkään Afrikan rannikolla sijainnutta Sansibaariin ja edelleenkin siellä on merkittävä määrä omanilaistaustaista väestöä ja vastaavasti Omanissa oli pitkään myös afrikkalaisia sekä intialaisia. Maa itsenäistyi vasta 1970 kun paikallinen sulttaani Qabus syrjäytettiin. Oman oli pitkään alueen valtioista köyhin, mutta 70-luvun alussa sieltäkin löydettiin öljyä, mutta nykyään öljy- ja kaasuvarat on pitkälti käytetty loppuun. Maalla on myös alueen valtioksi verrattain hyvät suhteet Iraniin.
- Qatar ei Bahrainin tapaan liittynyt Arabiemiraatteihin, vaan itsenäistyi 1971. Vallankaappaus nähtiin kuitenkin jo 1972. Maa on ollut myös vahvasti hallitsijasuvun hallussa. Sittemmin maa on tullut monien tuntemaksi Al Jazeeran kotipaikkana ja perinteinen arabimaiden johtaja Egypti on ollut hieman katkeran Qatarrin yrityksistä toimia välittäjänä arabimaiden välillä. Arabikevään aikana Al Jazeraan uutisointi ymmärrettävästi myös hiersi monien valtioiden johtajia, tosin kun protestit tulivat aivan naapuriin Bahrainiin hiljeni uutisointi selvästi. Viimeiset 25 vuotta Hamasin johtoa on myös majoittunut Qatarissa. Maa on useimpiin muihin pikkujättiläisiin verratuna myös islamistisempi. Qatar on kuitenkin maista vaurain ja tätä kuvastaa se, että maan johto on useasti pettynyt länsimaisten arkkitehtien suunniteltmiin, koska ne ovat olleet liian kunnianhimottomia.
- Yhdistyneet Arabiemiraatit on 1971 perustettu liittovaltio, joka koostuu seitsemästä monarkisesta emiraatitsta. Se oli harvinainen valtio, joka itsenäistymisensa yhteydessä oli yksi maailman korkeimman BKT:n maista. Maan spesifit rajat olivat pitkään hieman epäselvät ja vakiintuivat kunnolla vasta 1990-luvulla. Suurimmat ja tunnetuimmat emiraatit ovat luonnollisesti Dubai ja pääkaupunki Abu Dhabi. Lopuista Sharja on suurin, mutta loput neljä emiraattia ovat selvästi pienempiä. Dubai salli ulkomaalaisten maanomistuksen, joka teki siitä paikallisen talouskeskittymän, mutta se myös kärsi korostetun paljon vuoden 2008 finanssikriisistä. Alueen valtapeleissä emiraatit on ollut selvästi Saudi-Arabian liittolainen.

Persianlahden nykytila, tulevaisuus ja ongelmat
Persianlahden valtioiden tiedostettu tulevaisuuden haaste on tietysti öljyn loppuminen. Ennen talous pyöri helmenkalastuksen ja Intian kauppareitin varrella olemiseen, mutta sitten kyläpahasista tuli pilvenpiirtäjäkaupunkeja. Toki varsinkin Dubai ja Qatar ovat yrittäneet panostaa muuhunkin. Mitään pikkujättiläistä ei voi myöskään luonnehtia varsinaiseksi oikeusvaltioiksi. Kuwait ja Bahrain ovat hivenen demokraattisempia, mutta Emiraat, Qatar ja Oman hyvin epädemokraattisia. Naiset saivat näissä maissa äänioikeuden vasta vuosina 1999-2006. Tietyiltä osin öljyrikkaudet ovat saattaneet myös heikentää naisten asemaa kun heitä ei tarvittu samalla tavalla osana taloutta tai kotitaloutta, jossa palkatut työntekijät ja kodinhoitajat hoitavat asioita ja naiset on voitu eristää.
Valtiot ovat valtavan hierarkkisia. Hallitsija suvuilla on joka valtiossa suuri tai valtava voima, mutta iso erottelu on myös mukavuuksista nauttivien kansalaisten ja hankalammissa asemissa olevien vierastyöläisten välillä. Köyhemmistä maista tulleiden siirtotyöäläisten asemaa on jopa kutsuttu moderniksi orjuudeksi. Alueen kaupungeissa on myös siirtotyöläisten enklaaveja, joihin on keskittynyt yhden tietyn maan siirtotyöläisiä. Toisaalta on myös tietoisesti harjoitettu politiikka, jossa ei oteta liikaa yhdestä tietystä maasta. Erikoinen etninen ryhmä ovat lähinnä länsimaista tulevat valkokaulustyöläiset, joille maksetaan korkeaa, joskaan ei tolkutonta palkkaa, ja nämä länsimaiset asiantuntijat sitten elävät omassa oudossa kuplassaan, vähemmän aitoa paikallista kulttuuria nähden. Oudolla tavalla näiden näkemä kaupunkikuva myös muistuttaa amerikkalaista.
Valtiolla on myös jatkuva jännite sen suhteen, miten halutaan teknologian ja talouden osalta olla modernia maailma, mutta yritetään pitää kiinni tietysti konservatiivisista arvoista. Varsinkin kaikkein rikkaimmille maille uhkana on myös, että ne ovat tulleet liian rikkaiksi. Mitä tekeimistä on tuleville yltäkylläisyydessä kasvaneille kansalaisille, josta monet ovat ylikoulutettuja töihin, joita maissa on. Lisäksi infra rakennettiin öljyrahojen virratessa lähes täysin autojen varaan ja vasta hiljattain on alettu rakennella jonkinlaista joukkoliikennettä. Dubait ja Dohat ovat ehkä jopa parhaita esimerkkejä hyperrealistisesta paikattomuudesta.

Pikkjättiläiset joutuvat tasapainittelemaan suurvaltojen sekä Iranin, Irakin ja Saudi-Arabian puristuksessa, joista jälkimmäiset olisivat oletettavasti nielleet ne aiemmin ilman Britannian ja Yhdysvaltain tukea. Strategista syvyyttä aidon invaasion vastustamiseen niillä ei yksinkertaisesti ole. Qatar joutui jo 2017 maistamaan saartoa kun se tuki monien muiden muslimimaiden mielestä vääriä ryhmiä Syyrian sisällissodassa. Maat joutuva myös tasapainottelemaan PR-suhteidensa kanssa jota nyt tehneet paljon yrittämällä hankkia pehmeä valtaa esimerkiksi urheiluun panostamalla ja tukemalla moskeijoiden rakentamista ympäri maailma.
Ilmeisenä viimeisenä haasteena maiden kohdalta on syytä mainita tietysti ympäristöasiat. Toisaalta alueella tuotetaan suuri osa globaalisti käytettävästä öljystä, josta voidaan ajatella, ettei syy ole vain tuottajissa vain ostajissa, mutta alueella myös kerskakulukutetaan öljyä ja vähän kaikkea muutakin per capita erittäin paljon. LIsäksi vettä saadaan erittäin energiaintensiivisellä tavalla merivedestä. Samoin paikallista luontoa saatetaan tuntea hämmentävän heikosti ja suosittua aktiviteettia on rällätä autolla aavikolla ja siinä pahimmillaan tuhota alueen vähäistä kasvillisuutakin. Roskat lentävä kevyesti myös ulos atuon ikkkunasta.
Tiivistelmä
Kirja oli varsin mukava yhdistelmä hyvin läheistettyä historiaa, mutta kuitenkin kohtuullisen rennollakin otteella esitettyä kerrontaa ja kuvausta alueen valtioista. Pikkujättiläisistä ja alueesta laajemmin sai hyvän kuvan ja lukeminen oli silti mukavaa. Voisin hyvin suositella tätä uutta tietokirjaa luettavakseen etsiville.