Valikko Sulje

Europe Central – William T. Vollman: Ihmiskohtaloita totalitarististen järjestelmien puristuksessa

William T. Vollmanin kirja Europe Central päätyi tutkalleni noin vuosi sitten. Lueskeltuani hiljattain isoja amerikkalaisia romaaneja kuten Päättymätön riemu, Ihmisen tahra ja Vaaka päätin lopulta kääntyä tämänkin puoleen ja varasin sen kirjastosta.

Europe Central William T. Vollman

Tiivistelmä

Tiivistetysti noin 750-sivuinen tiiliskivi kuvaa ihmiskohtaloita totalitarististen järjestelmien puristuksessa. Merkittävä osa kirjasta sijoittuu toiseen maailmansodan vuosiin, mutta kirjan aikajana ulottuu aiemmille ja myöhemillekin vuosikymmenille. Pisin kappale oli yli 100-sivua ja lyhin vain muutaman sivun. Jokatoinen kappale kuvaa tapahtumia saksalaisen näkökulmasta ja jokatoinen neuvostoliittolaisen näkökulmasta.

Kirjan keskeisin henkilö on neuvostoliittolainen säveltäjä Dmitri Šostakovitš, jota seuraamme kahdessa pitkässä kappaleessa ja sivuosissa monissa muissakin osissa kirjaa. Šostakovitšin myötä ja muutenkin musiikki on myös keskeinsessä osassa kirjan läpi. Šostakovitšin ohella tutustumme pitemmin myös kenraaleihin Friedrich Paulukseen ja Andrei Vlasoviin, SS-mies Kurt Gersteiniin, itäsaksalaiseen tuomariin Hilde Benjaminiin ja taiteilijoihin Käthe Kollwitziin sekä Roman Karmeniin. Keskeisiä tapahtumapaikkoja ovat Pietari ja Berliini, mutta liikumme monissa muissakin paikoissa Itä-Euroopassa ja Saksassa.

Itärintaman kenraalit

Kaksi kirjan pitkää kappaletta sijoittuu toisen maailmansodan itärintaman keskeisiin tapahtumiin, joita seuraamme kahden kenraalin kautta. Näitä ovat saksalainen Friedrich Paulus ja venäläinen Andrei Vlasov. Kenraaliuden ohella heitä yhdistää se, että he päätyvät vastapuolen vangeiksi ja sitä kautta myös propagandatorviksi. Vlasov taisteli Barbarosan ensimmäisenä vuotena Moskovan edustalla ja lähti toisena vapauttamaan Leningradia, jääden sillä suunnalla natsien vangiksi. Hän päätyi vaiheittain natsien propagandistiksi ja ”vapaan Venäjän asianajajaksi”, joka ei muka tiennyt itärintaman raakuuksien todellista luonnetta.

Paulus on varmaankin Vlasovia paremmin tunnettu historiallinen hahmo. Hän oli pikkutarkka kenraali, joka tutki karttoja läpi yön ja sai lopulta kuudennen armeijan komennettavakseen 1942. Hän oli huolissaan Stalingradin rintamasta, mutta totteli käskyjä eikä vetäytynyt kaupungista. Hän sai lopulta kenttämarsalkan arvon, mutta antautui sen jälkeen ja ryhtyi Neuvostoliiton propagandistiksi ja viettäen elämänsä loppuvuotensa Leipzigissa. Paulukseen keskittyvän kappaleen nimi onkin The last field marsshal. Kirjan loppupuolella lyhyempi kappale on nimetty kolmannen itärintaman tunnetunn kenraalin, Erich Von Mannsteinin kirjan Lost Victories mukaan. Siinä Mannsteinin alla taistellut natsi muistelee tapahtumia ja miettii tulevaisuutta 1950-luvulla.

Totalitaristinen järjestelmä ja taide

Kirjan henkilöistä kaikkein eniten sivuja osakeen saa neuvostoliittolainen säveltäjä Dmitri Šostakovitš, Hän syntyy 1906 Pietarissa ja viettää nuoruusvuotuotensa siellä musikaalisena lapsinerona ja hän pystyy luomaan uraa Neuvostoliitossa. Seuraamme sekä hänen rakkauselämäänsä, mutta myös paljon taiteellisia kompromisseja joita hän joutuu tekemään musiikinsa kanssa, koska hän ei suostu liittymään puolueeseen ja häntyä syytetään formalismista. Hän onnistuu kuitenkin väistämään Stalinin vainot ja jatkaa uraansa vielä kymmeniä vuosia toisen maailmansodan jälkeen. Šostakovitšin musiikin ja muunkin musiikin ääniä vertaillaan kirjassa moneen kertaan aseiden ääniin. Sostokovitzin silmien kautta saamme myös näkökulman yhteen toisen maailmansodan laajimman mittakaavan kauheuksiin, eli Leningradin piiritykseen.

Muita taitelijoita joiden näkemyksiä näemme ovat kuvanveistäjä Kolkwitz, joka kokee ensimmäisen maailmansodan kauhut, käy matkoilla Neuvostoliitossa ja lopulta kuolee toisen maailmansodan viimeisinä viikkoina Natsi-Saksassa. Tutustumme myös yhteen Neuvostoliiton tärkeimpiin elokuvantekijöihin kuuluvaan Roman Karmeniin, joka oli puolueen miehiä ja ohjasi hyvinkin propagandistisia tekeleitä, toisaalta kuitenkin eläen vaarallisesti kuvaten rohkeasti oikeilla sota-alueilla ja rintamalla. Kirjassa itsessään on sen proosan ohella myös tiettyjä visuaalisia taiteellisia ratkaisuja. Tietyt sanat on kuvattu hyvin erilaisella fontilla tai symboleilla. Näihin kuuluvat SS jota kuvataan salamasymboleilla, erityisesti SS-miehen kappaleessa erilaisia asiakirjoja kuvataan GEHEIM-tekstillä ja Neuvostoliitoa kuvaavissa kappaleissa toistuu propaganda lause ”LIFE HA BECOME BETTER, COMRADES; LIFE HAS BECOME MORE JOYFUL”.

Kirjassa tapaamme myös muita aitoja vähemmän tunettuja historiallisia hahmoja. Pari tällaista kappaletta, joista pidin keskittyivät SS-mies Kurt Gersteiniin ja Itä-Saksassa vaikuttaneeseen ankaraan tuomariin Hilde Benjaminiin. Kurt Gerstein oli keskitysleireille kaasuja toimittanut henkilö, eli kovin korkealla holokaustin toimeenpanijoiden joukossa, mutta näemme hänestä myös inhimillisen puolen, ja hän myös yritti kertoa ulkomaiden lähettiläille holokaustin tapahtumasta, tässä kuitenkin epäonnistuen ja hänet tuomittiin kuolemaan 1945. Hilde Benjaminin kappale on nimeltä Red Guilotine, joka kuvaa minkälainen tuomari hän oli.

Yhteenveto

Kirja oli varsin eeppinen historiallinen romaani. Pidin siitä monilta osin, mutta siinä oli myös useita vähemmän mielenkiintoisia kappaleita. Onneksi useimmat pitkät kappaleet olivat niitä, joista pidin eniten. Harvoin kuitenkaan koen kirjaa, jossa on niin isoja eroja kapplaiden välillä. Toisia rakastin, toisista en pitänyt niin paljon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *