Myönnän kiinnittäneeni tähän kirjaan huomiota kirjastosaa puhtaasti sen kannen takia. Siinä on alaston naisvartalo, jolla on lehmän pää ja otsikkona rotukarja. Kirjan takakannen lukeminen sai kuitenkin kiinnostumaan joten tartuin toden teolla Agustina Bazterrican kirjaan Rotukarja.
Tiivistelmä
Noin 250-sivuinen kirja sijoittuu dystooppiseen maailmaan. Ajankohdasta ei puhuta, mutta kirjassa käytetyn teknologian osalta se ei vaikuta eroavan nykyajasta. Kirjassa ei mielestäni myöskään tule esille, mihin se tarkalleen sijoittuu, henkilöiden nimistä ja muutamista asioista voidaan kuitenkin päätellä, että Latinalaisessa Amerikassa ollaan, ehkä juuri kirjailijan kotimaa Argentinassa. Pääasia on kuitenkin, että maailma on kohdannut jokin tauti, joka on tappanut tehokkaasti aikalailla kaikki ihmisen ruuaksi kelpaavat eläimet. Lihanhimoinen ihmiskunta on kuitenkin päätynyt ratkaisuun, että lihaa on saatava ja siksi on ihmisiä joita kasvatetaan ruuaksi. Tätä herkullista alkuasetelmää katsellaan sitten teurastamossa töissä olevan miehen silmin ja tutustutaan kaikenlaisiin pervesseihin lopputulemiin ja kehityskulkuihin, joihin tällaisessa maailmassa saatettaisiin päätyä.
Kasvattamo ja Teurastamo
Kirjassa käytetään joidenkin mielestä ehkä ”halpaa” keinoa tutustuttaa lukija ihmislihan tuotantolaitoksiin. Ensimmäisessa kappaleessa tutustumme teurastajaan, joka aiemmin teurasti eläimiä ja kertoo suorahkosti tapahtumien taustaa, ”erikoislihasta”, kielenkäytöstä, siirtymävaiheista. Parkitsemossa vieraillessa opimme myös, että ihmisnahka käytetään hyväksi. Myöhemmin opimmme ihmislihan teurastamisen käytännöstä kun kaksi työnhakijaa tulee tutustumaan teurastamoon. Palkka on hyvä, mutta se on henkisesti äärimmäisen raskasta ja monet eivät kestä työtä pitkäään. Meille kuvaillaan mm. kuinka ihmistuhoa vedetään lihakoukussa.
Saksasta puolestan lentää bisnesmies tarkastamaan kasvattamoa samalla aikaa kun päähenkilömme on siellä kierroksella. Tässä kohtaukessa näemme jotain kirjan karumpia kauhuja. Opimme kuinka osa lihasta on luomua, mutta useimmat eivät. Näitä ”ihmisiä” on geenimanipuloitu ja kasvatettu hormooneilla. Opimme myös että äänijänteet on leikattu. Ne ovat omissa häkeissään ja ”päiden” lisääntyminen hoidetaan keinohedelmöityksellä. Monet raskaana olevat päät ovat paniikissa ja näiltä saatetaan leikata kädet ja raajat jotta niiden olisi vaikeampaa vahingoittaa itseään ja ”lasta”.
”Naiset”, lihakauppa ja moraali
Lannistettu ihmiskirja herättää myös muita kysymyksiä. Seksuaalinen kanssakäyminen ruuaksi kasvatetttavien ”päiden” kanssa on tiukasti kiellettyä, muttei sitä pystytä aukottomasti valvomaan. Kuulemme mm kuinka eräs vartija sai potkut ”ryhdyttyään”. Päähenkilömme saa lahjaksi rotukarjanaisen kotiinsa, mutta ei halua teurastaa ja syödä tätä. Aluksi passiivinen pää tekee tarpeensa ladon nurkkaan, mutta vaikka hänen liekansa katkaistaan, ei se lähde karkuun ja päähenkilömme ottaa sen asumaan syrjäiseen taloonsa, valvoen sitä videokameroilla, mutta alkaa kohdella sitä yhä ihmismäisemmin ja tässä kuviossa näemme mielenkiintoisia juonenkäänteitä ihan kirjan loppuun asti.
Päähenkilömme on melko hiljattain menettänyt lapsen, jonka saaminen oli puolisonsa kanssa rankka rupeama. Heidän parisuhteensa on hyisessä tilassa ja asuvat erilleen. Lapsen menettämisen jälkeen päähenkilömme ei ole kyennyt syömään liha, vaikka toimii teurastamossa töissä. Hän ei suuremmin pidä pikkuporvarillisesta siskostaan, jonka luona vierailulla opimme, että varakkaammat ihmiset rakentaa teuraskopin asuntoonsa, ja syödä sen asukkia myös vaiheittain, aluksia esim. yhden käden. Hänen isänsä on jo hoitokodissa ja isän kuoleman yhteydessä opimme, että tuhkaaminen on nykyään aiempaa suosittu vaihtoehto, ruumita kun on saatettu kaivaa ylös haudoista syötäviksi.
Lihakaupassa vieraillessamme opittiin, että taudin jälkeen lihakauppoja availtiin hiljalleen ja aluksi ihmisliha yritettiin leikata enemmän muistuttamaan muotoja, joihin oli aiemmin totuttu. Tarjolla saattaa olla esimerkiksi korvavartaita. Toki jalkoihiin viitataan takapotkana ja käsiin etupotkana. Lihakauppaa myös säädellään ja valvotaan tiukasti, mutta mustan pörssin kauppaa tapahtuu ja esimerkiksi kodittomia saattaa välillä päätyä sinne. Kirjan loppupuolella tutustumme myös mengelemäiseen naislääkäriin, joka pystyy nykyilmastossa tekemään ”päillä” lievästi sanottuna epäeettisia kokeita.
Yhteenveto
Pidin kirjasta varsin paljon. Se ei monessa mielessä tehnyt ihmeitä, mutta teki tietyt asiat hyvin. Se esitteli mielenkiintoisen dystooppisen miljöön tutkien ja esitelleen, minkälaisiin seurauksiin ja tilanteisiin tällaisessa maailmassa saateettaisiin päätyä. Kirja on synkkä grotesti, mutta ei kuitenkaan kohtuuttoman ahdistava.