Luettuani Philip Rothin kirjat Amerikkalainen pastoraali ja Mieheni oli kommunisti, jotka kuvaavat fiktionaalisia hahmoja aidossa historiallisessa konteksissa, päätin ottaa kolmanneksi lukemakseni Rothin kirjaksi teoksen, joka kuvaa kuvitteellisia ihmisiä ja aitoja historian hahmoja kuvitteellisessa historiallisessa kontekstissa.
Tiivistelmä
Noin 350-sivuinen kirja kertoo sellaisesta mahdottomalta tuntuvalta skenaariosta, jossa Amerikan presidentiksi nousee fasismille myötämielinen hahmo. Kyseessä ei kuitenkaan ole 2020-luvun Yhdysvallat vaan kirja sijoittuu 1940-luvun (kesäkuu 1940–lokakuu 1942) Amerikkaan, jossa presidentiksi nousee todellinen historiallinen hahmo: Charles Lindbergh. Edellisten kirjojen tapaan tämäkin kirja sijoittuu New Jerseyn Newarkkiin. Päähenkilö sekä hänen perheensä ja lähiyhteisönsä ovat juutalaisia, joten heillä on ymmärrettävästi erityisiä pelkoja natseille myötämielisen America first -presidentin takia. Kirjassa nähdään kuinka aluksi elämä Amerikassa ei tunnu juurikaan muuttuvan ja näemme kuinka perheen ja yhteisön eri juutalaiset suhtautuvat tilanteeseen eri lailla ja kuinka tilanne alkaa lopulta kuitenkin eskaloitua. Kirjan lopussa on myös mukava listaus kirjan oikeiden historiallisten henkilöiden vaiheista. Kirjastahan on tehty myös itsensä David Simonin luoma TV-sarja, jotan en ole kuitenkaan nähnyt.
Charles Lindberg presidenttinä
Charles Lindberg oli aito amerikkalainen henkilö, joka lensi ensimmäisenä välilaskutta Atlantin yli ja oli aito amerikkalainen America first kommentaattori ja julkisuuden hahmo, joka halusi pitää Amerikan pois Euroopan sodista. Ei hänestä olisi realistisesti ajatellen ollut tuolloin potentiaalia tulla Amerikan presidenttiä, mutta eipä olisi Donald Trumpillakaan pitänyt olla. Presidentiksi noustuaan Lindberg vetää Amerikan tuen pois liittoutuneilta ja on varsin sympaattinen Natsi-Saksan suuntaan, kyllähän Neuvostoliiton kommunistit ovat se pahempi vihollinen. Hän ei ole aikansa mittareilla presidenttinä eksplisiittisen juutalaisvatainen, mutta haluaa ”integroida” heidät paremmin amerikkalaiseen yhteiskuntaan. MM Homestea 42-määräyksen avulla. Juutalaisia teinejä lähetetään kesällä työskentelemään aidon sydänmaiden maatiloille ja yrityksiä rohkaistaan sijoittamaan juutalaiskeskittymien ihmisiä muihin konttoreihin kaueammaksi toisistaan.
Erilaiset näkökulmat auktoritaariseen hallintoon
Päähenkilö Philipin perhe on normaali keskiluokan 1940-luvun Newarkin juutalaisperhe, mutta päähenkilö Philip on turhan nuori kykenemään luomaan kummempaa tilannekuvausta ympärillään tapahtuvista asioista. Perheen poliittinen yleisilmapiiri on kuitenkin isä Hermanin vaikutuksesta keskustavasemmistolainen ja FDR:ää ihaileva. Herman myös tuskastuu kuullessaan natsien etenemisestä Euroopassa ja on Lindberghiä vastaan, joskin lähes naiivilla tavalla uskoo Amerikan vapautta puolustavaan ilmapiiriin.
Vaikka perheen asuinalue on hyvin juutalaisvaltainen, ovat alueen asukkaat varsin integroituneita amerikkalaiseen elämänmenoon eikä jiddishiä juurikaan näe yritysten ikkunoissa. Kun yrityksiä kehotetaan siirtämään juutalaisia työntekijöitä konttoreihin eri puolille, päättää vakuutusalalla työskentelevä perheen isä irtisanoutua ja mennä tekemään raskaampaa työtä pienemmällä palkalla veljensä vihannesyritykseen. Veli Monty on amerikkalaisen unelman keskisuuri menestystarina, joka on osittain raskaalla raadannallaan luonut menestyvän paikallisen vihannesalan yrityksen ja ajattelee, että riittävän taloudellisen pääoman avulla juutalaiset selviävät antisemitistisen ilmapiirin keskellä.
Philipiä viisi vuotta vanhempi veli Sandy kuitenkin suhtautuu Lindberghiin myötämielisemmin ja kutsuu vanhempiensa kauhuksi heitä ”gettojuutalaisiksi”, jotka ovat eläneet omiensa parissa eivätkä ole riittävän avoimia Amerikalle. Lindberghin yhtenä juutalaisiin kohdistuvana politiikkana oli lähettää teini-ikäisiä juutalaisia kesällä kuukaudeksi pariksi työskentelemään pois ”getoistaan” ”aitoon amerikkaan” ja näin tapahtui myös Philipin veljelle. Perheen vanhempien kauhun jatkoksi Sandy kuitenkin nauttii suuresti raskaasta kesätyöstään Kentuckyn maatilalla. Tilanteiden eskaloituessa romaanin edetessä Sandykin joutuu kuitenkin miettimään suhtautumistaan presidentin politiikkaan.
Suurinta murhetta perheelle aiheuttaa heille muuttanut juuri täysikäinen serkku, joka hylkää mukavan työpaikkansa rikkaan juutalaisen liikemiehen hoivissa ja pakenee Kanadaan päästäkseen sotimaan natseja vastaan Eurooppaan, palaa jalkansa menettäneenä ja katkeroituneena perheen hoivaan, alkaa saada elämänilostaan kiinni, mutta menettää viikon jälkeen työpaikkansa ja päätyy Philadelphian juutalaisen gangsterin rikoskumppaniksi.
Perheen äidin sisko Evelyn ja tämän mies Lionel Bengelsdorf olivat outoja juutalaisen eliitin poikkeuksia, jotka olivat Lindberghin tukijoiden joukoissa ja tämä aiheuttaa riitoja läpi romaanin. Riitoja eskaloi tilanne, jossa Ribbentrop kutsutaan valkoiseen taloon juhliin, ja kutsun saavat myös Evelyn ja Lionel. Erilaisia juutalaisten päätöksiä ja kohtaloita kuvaavat myös paikallisen elokuvateatterin pitäjän päätös muuttaa Kanadaan ja päähenkilö Philipia ärsyttävän naapurin nörttipojan perheen erinäisten sattumusten jälkeen tapahtuva pakkosiirto Kentuckyyn.
Walter Withcel jaLa Guardia ja eskalaatio
Kirjan loppupuolella merkittäväksi hahmoksi nousee minulle aiemmin tuntematon, mutta aikansa Amerikalle hyvinkin tunnettu hahmo Walter Winchell. Juutalainen, joka nousi maan tunnetuimmaksi juorujournalistiksi ja radioääneksi, joka kirjassa arvostelee äänekkäästi Lindberghiä ja canceloidaan sen takia. Tästä vimmastuneena hän ryhtyy presidenttiehdokkaaksi. Oikeista historiallisista hahmoista Winchelin puolle ja Lindberghiä vastaan nousee myös New Yorkin pormestari La Guardia. Ensin Winchell pyörii puhumassa New Yorkissa ja sen ympäristössä, mutta lähtee kiertämään maata selviäen yhdestä murhayrityksestä, mutta tämän jälkeen Detroitissa nähdään pogromi ja vastaavat tapahtumat leviävät pian moniin muihin Amerikan kaupunkeihin. Newarkin juutalaiset alkavat perustaa omia katupartioitaan. Lopulta Winchell murhataan ja tämän hautajaisiin liittyvät levottomuudet aiheuttavat kansallisen kriisin, jossa armeijakin marssii jo kaduille ja kirjan loppuratkaisu nähdään lokakuussa 1942 ja meille myös selviää minkälainen outo salaliitto oli Lindberghin presidenttiyden taustalla
Kirjan lopussa on myös mukava lista kirjan aidoista historiallisista hahmoista ja heidän tekemisistään. Lindberghin, Winchelin ja LaGuardian osalta vähän pidempäänkin, mutta sivurooliin jääneiden historiallisten hahmojenkin osalta lyhyesti.
Yhteenveto
Kirja oli jälleen mielenkiintoinen 1900-luvun puolivälin Amerikan juutalaista perhettä kuvaava romaani, jossa taustavoimina vaikuttavat historian suuret tapahtumat, mutta toisaalta vähintään yhtä keskeinen kaaosta aiheuttava voima ovat perhesuhteet. Vuoden 2025 Amerikan poliittisten tapahtumien nopeuteen verrattaessa tämän hieman dystopisen romaanin skenaario tuntuu jopa hieman sammakon keittämiseltä kattilassa. Nyky-Amerikkaan verrattuna kirjan erona on ehkä silloin laajemmalle levinnyt karkea antisemitismi ja tavallisten ihmisten matalampi kynnys pogromeihin, siinä missä Trumpin Amerikassa maahanmuuttajia ahdisteltu suoraan valtion toimesta.