Olen viime kuukausina lukenut kolme Andrei Kurkovin kirjaa: Kuolema ja pingviini, Kuolleen miehen kaveri, ja Harmaat mehiläiset. Olen pitänyt Kurkovin tyylistä jossa hyvin synkkiä miljöitä kuvataan sympaattisten päähahmojen ja mustan huumorin kautta. Päätin tämän takia lukea neljännen Kurkovin suomennetun kirjan Kiovan Korva(2020, suomennettu 2024).
Tiivistelmä
Noin 300-sivuinen kirja sijoittuu vuoden 1919 Kiovaan. Venäjän sisällissota on kovassa käynnissä ja vaikka Kiova onkin jo bolsevikkien hallussa, ei tilanne ole vakaa. Päähenkilömme Samson on jo aiemmin menettänyt muita perheenjäseniään ja kirjan alussa menettää myös isänsä, jonka kasakat tappavat ja samassa hyökkäyksessä häneltä sivalletaan miekalla irti toinen korva. Kaiken tragedian keskellä keskiluokkainen gymnaasit käynyt päähenkilö pääsee kuitenkin sattuman kautta miliisiin töihin hänen täsmällisen kirjoitustapansa ansiota. Irronneeseen korvaan liittyy myös yliluonnollisia kykyjä, jotka tulevat tarpeeseen hänen päätyessään tutkimaan rikoksia kaaoottisessa sisällisodan Kiovassa.
Venäjä sisällisota, Kiova ja Samson
Kirja alkaa synkästä tilanteesta keskellä Venäjän sisällissotaa Kiovasta vuonna 1919 kun päähenkilömme isä tapetaan ja hänen oma korvansa sivalletaan irti. Nuori mies on menettänyt jo äitinsä ja siskonsa ja elelee haavoittuneena kevättavalen sähkökatkoisessa kylmässä Kiovassa, jossa useimmilla on juuri ja juuri riittävästi puuvarantoa lämmitykseen. Tuttu silmälääkäri kuitenkin hoitaa hänen menettämänsä korvan paikalle tulleen haavan. Haasteita tuottaa kuitenkin se, että kaupunkiin tulleet bolsevikkien sotilaat pitää majoittaa jonnekkin ja siviliasunnoista, kuten Samsonin useamman asunnosta etsittiin tilaa, Näin hän saa kirjan alkopuolella vastentahtoisesti kämppäkaveikseen pari ruraallimmasta ympäristöstä kotoisin olevaa bolsveikkiarmeijan sotilasta, jotka hämmästyivät kuulleessaan, ettei Samsonilla ole täitä.
Uudella hallinnolla on monen asian ohella pulaa myös toimistotarvikkeista ja kalusteista, joten Samsonin isosta talosta takavarikoidaan bolsevikeille myös pöytiä, tuoleja ja muuta tavaraa. Samson kuitenkin katsoo oikein, että häneltä on viety kirjattuun käskyyn verrattuna liikaa tavaraa. Rikosilmoituksen tehnyt nuori päähenkilömme päätyy myös yllättäen kommunistien joukkoihin miliisiksi, koska kauppiaan poikana on käynyt gymnaasin ja hänen täsmällisesti tekemänsä rikosilmoitus katsotaan riittäväksi referenssiksi poliisiraporttien kirjaamiseen. Heti pian hän pääsee kuitenkin toimistolta myös kadulle rikostutkinnankin pariin. Hänellä on myös miliisityökaverina entinen pappi ja kirjassa on useamman kerran hupaisia kohtauksia kun ateistisen bolsevikkivallan alla ihmiset eivät ole ihan varmoja mitä uskonnosta on sopivaa sanoa ja huomaavat muutaman kerran möläytelleensä jumalasta.
Naapurin talonmiehen leskiruova ”parittaa” päähenkilöä yhteen tuntemansa perheen Nadezdan(suom. Toivo) kanssa, joka kirjan jälkipuolella muuttaa ”toverhengessä” asumaan Samsonin asuntoon, kunhan Samson on ensin tehnyt riittävän vaikutuksen tämän vanhempiin. Samsonin tyhjähkö iso asunto ei ole yhtä kovien vaatimusten alla kun sinne tulee lisäasukas ja Nadja pääsee asumaan lähemmäs työpaikkaan. Nadja on kirkassilmäinen keskiluokkaisesta perheestä tuleva nuori nainen joka kuitenkin uskoo kovasti kommunismin idealiin ja on päätynyt tilastotöihin väestönlaskentaan. Nämä nuorten ihmisten tärkeät roolit osaltaan kuvastavat minkälainen tarve kommunisteilla on osaavalla työvoimalle.
Kiova, kuten suuri osa entistä Venäjän imperiumia oli melkoisessa kaaoksessa. Sisällissodassa ei ollut vain kahta selkeää osapuolta vaan erilaisia talonpoikasarmeijoita ja itsenäisyysliikeitäkin. Eivätkä kaupunkia hallinnoineet bolsevikkisotilaatkaan toimineet aina kovin kurinalaisesti vaan jopa mielivaltaisesti. Tämä konkretisoituu myös päähenkilöllemme Samsonille kun hän oppii sotilaiden asuntoon kantamista ryöstösaalista ja pakenemissuunnitelmista.
Kaikkea tätä kaaosta pyrittiin osittain hallitsemaan todistuksilla ja lupalapuilla. Eri paikoissa liikkumiseen, ruoan saantiin, asuntoon yms. tarvitttiin näitä ja sen myös päähenkilömme saa kokea. Miliisinä hän kuitenkin pääsee vähän kelvollisempaan laitosruokalaan työpaikalta saamillaan lappusilla. Kiovassa myös liikkui monenlaista valuutta, joiden välisistä suhteista ei ollut ihan varmuutta ja vaihdantatalous on tämän ansiosta myös suosiossa.
Slaavilainen maaginen realismi ja hopeinen luu (spoileria)
Kirjan kuvaava Kiova tuntuu autenttiselta lukuisten aikakauden ruokaan, esineisiin ja toimintatapoihin liittyvien anekdoottien kautta. Kuolema ja pingviinin sekä Harmaiden mehiläisten tapaan tässäkin kirjassa on ripaus ”slaavilaista maagistaa realismia”. Päähenkilö Samsonin menetettyään korvansa hän poimii sen talteen ja säilyttää sitä peltirasiassa isänsä kirjoituspöydän laatikossa. Hän alkaa kuitenkin pian kuulla päässään erikoisia ääniä ja tajuaa pian, että hänen irtonainen korvansa kuulee edelleen ääniä. Tämä irtokorva osoittautuukin poliisityössä erinomaiseksi salakuuntelulaitteeksi, jonka avulla Samson saa tietoja, joita ei oltu tarkoitettu hänen korvilleen.
Kirjan englanninkielinen nimi on Silver bone. Tämä kuvaa kirjan päädekkaritarinaa, jota Samson intohimoisesti lähtee tutkimaan. Kirjan edetessä ryöstöjä ja murhia perattuaan sekä suutareilta, räätäleiltä, lääkäreiltä ja muilta keräämiensä tietojen avulla Samson lopulta jäljittää belgialaisen roiston ja konkreettisen hopealuun, jota hämmentyneet sivuhahmomme olivat kuvitelleet oikeasti hyväksi lääketieteelliseksi instrumentiksi korvaamaan alkuiperäinen
Solzenytzin vrt. Limonov. Ei päässyt rikkaaksi mutta ehkei halunnutkaan. Limonv ja nazbolit outo aito oppositiovoima joka rekrysi nuorempia pettyneitä venäläisiä. Ristiriita Duginin kanssa joka akateemisempi fasisti. Nuoria virtasi keikkapaikka vallattuun taloon Moskovaan.
Yhteenveto
Kirja oli tavallaan vähän kuin oudosta kulmasta kerrottu kevyehkö rikosromaani, jossa on kuitenkin mielenkiintoista historiallista kuvausta paikasta ja ajasta, Kiova Venäjän sisällissodan aikaann höystettynä ripauksella ”absurdeja yliluonnollisia kykyjä”.