Patrick Deneen (s. 1964) on amerikkalainen poliittinen filosofi ja merkittävä intellektuellinen hahmo konservatiivisessa ajattelumaailmassa. Politico listasi hänet yhdeksi seitsemästä J.D. Vanceen vaikuttaneesta ajattelijasta. Hän on ollut esillä erityisesti keskusteluissa, jotka haastavat modernin liberalismin keskeiset opinkappaleet. Katolilaisena hän korostaa perinteisten arvojen ja yhteisöllisyyden merkitystä, mikä erottaa hänet monista maallisemmista liberaalikriitikoista. Hänen akateeminen uransa on kuitenkin huomattavan perinteinen: Deneen toimii politiikan professorina Notre Damen yliopistossa, missä hän on saanut virallista tunnustusta kirjoituksistaan ja tutkimuksistaan.
Deneen on tunnettu erityisesti kirjassaan Why Liberalism Failed (2018) esittämistään näkemyksistä, joissa hän väittää, että liberalismi on saavuttanut omat päämääränsä niin hyvin, että se on itse asiassa tuhonnut ne yhteisölliset ja kulttuuriset siteet, joita tarvitaan kestävän yhteiskunnan ylläpitämiseksi. Hänen mukaansa yksilönvapauden ja autonomian korostaminen on johtanut yhteiskunnalliseen eristyneisyyteen ja heikentänyt perinteisiä instituutioita, kuten perhettä, uskontoa ja paikallisyhteisöjä. Deneenin ajattelutapaan ovat vaikuttaneet syvästi perinteiset konservatiiviset ja klassiset ajattelijat, kuten Alexis de Tocqueville ja Edmund Burke, jotka painottivat yhteisöjen ja kulttuurin merkitystä.
Deneenin uusin kirja Regime Change on kuitenkin vielä radikaalimpi manifesti, jossa hän argementoi perheskeskeimmän, mutta myös työntekijöitä paremmin huomioivan yhteiskunnan puolesta. Tavoitteena on isolationalistinen, protektionistinen sekä aborttia ja homoseksuaalisuutta tiukasti kontrolloiva Yhdysvallat.
Deneen on myös kyseenalaistanut liberaalin demokratian perusolettamuksia, mukaan lukien ajatuksen jatkuvasta edistyksestä. Hän on todennut, että liberalismi on omaksunut uskonnollisen kaltaisen dogmaattisuuden, jossa sen perusperiaatteita ei voi kyseenalaistaa ilman, että joutuu poliittisen ja kulttuurisen valtavirran ulkopuolelle. Deneen on erityisesti keskittynyt kuvaamaan, kuinka modernit instituutiot – mukaan lukien media, koulutusjärjestelmä ja hallinto – ovat liberalismin arvojen läpitunkemia, mikä on luonut hegemonisen ja vaikeasti haastettavan järjestelmän. Tämä muistuttaa Curtis Yarvnin ajatusta katedraalista.