Valikko Sulje

Päättymätön riemu (Infinite Jest) – David Foster Wallace

Tämän vuoden lukemiseni ovat keskittyneet suurelta osin Ukraina-Venäjä-akselillle ja Latinalaiseen Amerikkaan. Nyt päätin ottaa luettavakseni aivan jotain muuta, 1990-luvun mahdollisesti notoriööseimmän romaanin, David Foster Wallacen Päättymättömän Riemun(Infinite Jest).

David Foster Wallace Päättymätön riemu

Tiivistelmä

No niin, mitenköhän tätä sitten yrittäisi tiivistää. Tiiliskiven suomenkielinen käännös muodostuu noin 960:sta sivusta itse romaania ja noin 100:sta sivusta loppuviitteitä, jotka ovat (osin) erittäin tärkeitä tarinan ja maailman ymmärtämiseksi. Romaani on julkaistu 1996 ja sijoittuu tuolloiseen lähitulevaisuuteen, ilman sitä selkeästi kertoen, voidaan kuitenkin päätellä, että suuri osa kirjan tapahtumista sijoittuu 2000-luvun ensimmmäisen vuosikymmenen viimeisille vuosille. Kirjassa pyöritään pitkätl Bostonin ympäristössä ja jonkin verran Arizonan Tusconissa. Eletään ONAN:issa(tirsk!) joka on USA:n, Kanadan ja Meksikon muodostama yhteenliittymä. Kanadan ja Yhdysvaltain rajan länsiosissa on tapahtunut jonkinlainen ympäristöonnettomuus, mutta tuoreempaa uhkaa edustaa mystinen ”viihde”, jota osa kirjan hahmoista metsästää, koska se saa käyttäjänsä katatooniseen tilaan.

Kolmeksi ristiäväksi pääjuoneksi voidaan mainita Enfieldin tennisakatemian nuorten elämä, Enfieldin tukiasuntolan päihderiippuvaisuudesta toipuvien elämä sekä Quebecin separatistien toiminta. Kirjassa on valtava määrä hahmoja, näistä tärkeimmiksi voidaankuitenkin nostaa tennisakatemian Hal Incandenza, jonka perhesuhteita ja tennisakatemian elämää kirjassa seurataan paljon. Toiseksi keskeisimmäksi hahmoksi nousee Don Gately, entinen narkomaan ja pikkurikollinen, joka nykyään toimii pikkupalkalla Enfieldin tukiasuntolan henkikökunnan puolella ja jonka kautta tutustumme moniin päihderiippuvaisiin.

Kirja on kuitenkin melkoista kirjallista tykittelyä, monine sivujuonineen, hahmoineen ja kirjallisine hassutteluineen. Näihin kuuluu mm. (vain enemmän sivuja osakseen saavia mainitakseni): kanadalaiset pyörätuoliradikaalit, amerikkalaisen jalkapallon ammattilaispelaajan seksuaaliset seikkailut, pitkän kuvauksen nukeilla toteutetusta elokuvasta, tenniskentillä tapahtuva simulaatio kansainvälisesti ydinsodasta sekä pitkän luettelon yleisneron tekemistä elokuvista kuvauksineen.

Riippuvuus

Kirjaan voi liittää monia teemoja, mutta riippuvuus ehkä keskeisin, sijoittuuhan merkittävä osa kirjasta kirjaimellisesti AA-tapaamisiin. Merkittävä osa kirjan loppuviitteistä on myös erilaisten aineiden tarkempia kuvauksia. Aineiden kirjo on laaja eri hahmot kamppailevat eri päihteiden, niin viinan, pilven, kokaiinin, freebasen…kanssa. Riippuvaisuuksia on kuitenkin muunkinlaisia. Yhden tärkeän hahmon voidaan katsoa olevan seksiriippuvainen ja yksi kappale kertoo hahmon sukulaisen vakavasta televisioriippuvuudesta. Kirjan eri juonia yhteen punova ”viihde” on myös mitä suurimmissa määrin koukuttavaa ja saa sen kuluttajat katatooniseen tilaan. Se toimii kirjan keskeisenä juonta kantavana elementtinä, mutta kuvastaa myös riippuvutta ja sen voisi ajatella näin jälkikäteen myös vähän kuin symbolina älylaittella.

Perhesuhteet ja tennisakatemia

Kirjan keskeisenä osana on Incandenzan perhe. Nerokas edesmennyt ja tennisakatemian perustanut isä James, akateemikko ja militantti lingvisti äiti Avril ja kolme veljä: päähenkilö älykäs ja taitava tennispelaaja Hal, vanhempi ja amerikkalaisen jalkapallon ammattilaiseksi päätynyt Orin, ja keskimmäinen tietyistä rajoitteista kärsivä veli Mario. Tämän perheen moninaisia traumoja ja outoja suhteita selviää läpi kirjan. Monet kirjan hahmoista, erityisesti tukiasuntolasa ovat myös kärsineet hirvittävistä perhesuhteista, sisältäen moneen kertaan esimerkiksi insestiä

Yhteenveto

Tykkäsin kirjasta varsin paljon ja onneksi se ollut niin vaikea kuin oletin, vaikka lukemiseen menikin lähes neljä viikkoa. Kirja kaikkein vaikeimmat sivut sijoittuivat itselläni vasta viimeisille 200-sivulle. Vaikka osasin odottaa ettei asioita laiteta lopussa kivaan selkään pakettiin odotin viimeisiltä sivuilta hieman enemmän ja erilaisia asioita. Tämä kirja oli silti kaikessa outoudessaan lukemisen arvoinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *