Pitkän Latinalaiseen Amerikkaan keskittyvän tietokirjan jälkeen päätin ottaa vaihteeksi hieman lyhyemmän tekeleen luettavakseni. Latinalaisen Amerikan nykykirjallisuuteen pintapuolisesti perehtyessäni Luiz Ruffato on tullut nimenä esiin Brasiliasta puhuttaessa, joten nappasin kirjastosta hänen debyyttiteoksensa Rutosti Hevosia(2001).
Tiivistelmä
Mitä tästä sanoisi. 150 sivuinen lyhyt kirja yhdestä päivästä Sao Paulossa. Siinä seurataan monenlaisten paikallisten asukkaiden usein tuskastuttavaa elämää lyhyiden kappaleiden kautta. Alussa joku taiteilija mm. vetelee siemennestettä tauluihinsa. Kerrotaan rotista kaduilla, jotka pääsevät naukkimaan kadulla asuvien äitien vauvoja. Joku ryöstää lompakoita kyetäkseen antamaan äitienpäivälahjan. Keskiluokkaiset avioparit pohtivat rakkaudetonta avioliittoaan. Materialistisessa yltäkyllyydessä elävän gangsterin poika haetaan vartijoiden kanssa koulusta. Duunarin lupaava pieni poika myy hodareita työpaikan ulkopuolella. Ylipainoinen tyttö syö hodareita vaatekaupan kassalla samalla kun hänet ryöstetään. Kerrotaan jengiläisen paljon lukevasta pikkuveljestä nimeltä pääkallo. Seassa on outoja listoja kuten deitti-ilmoituksia, kirjahyllyn sisältöjä ja ruokalistoja. Prostituoitu kertoo mukavasta keikasta kiltin miehen kanssa, joka halusi hänet vain seuralaisekseen ravintolaan. Hetkiä Corinthiansin futiskatsomassa ja nyrkkeilykehessä. Loppuolella oli yksi pidempi ja kirjan ehkä mielenkiintoisin kappale vanhempien aktivisten vuosittaisesta kokoontumisesta, jossa kertojan ruotii eri hahmoja.
Yhteenveto
Kirja ei ollut kauhean vaikeaa luettavaa, mutta ei myöskään sytyttänyt itseäni kauheasti Osa lyhyistä tarinoista oli mielenkiintoisia, mutta sekalaiset synkät tarinat eivät muodostaneet minun makuuni erityisen hyvää kokonaisuutta.