Jatkoin Euroopan historiaan perehtymistä puolalaisamerikkalaisen Jacob Mikanowskin kirjalla Goodbye, Eastern Europe(2023). Aiempiin kirjoihin verrattuna tämä on sekä maantieteelliseltä alueeltaan että käsiteltävältä ajaltaan laajempi.
Tiivistelmä
Goodbye, Eastern Europe – an intimate history of divided land yrittää esittää kattavan kuvauksen historiasta alueelta, joka ulottuu Virosta Albaaniaan ja siitä itään Venäjän rajalle asti. Kirja ei ole luettelo hallitsijoista tai taisteluista vaan pyrkii kuvaamaan enemmän tavallisten ihmisten elämää ja alueen kehityskulkuja.
Nimi Goodbye, Eastern Europe viittaa kahdellakin tavalla katoavaan Itä-Eurooppaan. Toisaalta kommunismin kaatumisen jälkeen kukaan ei tuntunut enää haluavan olla osa Itä-Eurooppaa. Puhutaan kunderalaisittain mitteleuropasta, Baltian maat saattavat tähyillä Pohjoismaiden suuntaan ja jotkin Balkanin maat voivat brändätä itseään osaksi Adrian meren aluetta. Mikanowski kuitenkin haluaa painottaa, että ns. Itä-Eurooppa oli ja on joitain yhteisiä piirteitä, esimerkkinä synkkyydestä kumpuava huumori.
Toinen katoamiseen liittyvä teema on alueen pienen mittakaavan monimuotoisuus kielien ja uskontojen suhteen. Kylässä, kartanossa ja pelloilla usein saatettiin puhua eri kieliä ja nykykansallisvaltioihin verrattuna tilanne oli vielä 1900-luvun alussa uskomattoman monimuotoista.
Uskonnot ja ihmiset
Intron jälkeen kirja alkaa ehkä hieman yllättäen alueen uskonnollisten ryhmien mukaan nimetyillä kappaleilla: kristityt ja pakanat, juutalaiset, muslimit sekä kerettiläiset. Näiden avulla kuitenkin esitellään mielenkiintoisesti itse uskontoa laajemmin alueen väestöryhmiä ja mielenkiintoisia anekdootteja alueen historiasta.
Rooman valtakunnan aikoihin alue oli epämääräistä syrjäseutua, jossa sitten myöhemmin vaikuttivat slaavit ja alueella vaikutti pakanausko vielä pitkään varsin merkittävänä. Pakanat eivät kuitenkaan tehneet lähetystyötä ja pyrkineet laajentumaan. Myöskään kirjoitettua historiaa ei oikeastaan jäänyt vaan se alkaa kristinuskon saapumisesta ja vakiintumisesta. Viimeiseksi Euroopan pakanamaaksi mainitaan Liettua. Pakanauskoon liittyy myös esim. Romanian myyttinen Dracula, joka aikalaisten myyteissä oli kuitenkin hieman erilainen kuin mitä nykyään mielletään.
Juutalaiset tietysti ovat näytelleet merkittävää osaa Itä-Euroopan historiassa. Monille tämä hahmottuu ehkä sen kautta, että holokausti tapahtui niin suurelta osin juuri Itä-Euroopan alueella. Keskiajalla Itä-Euroopan ”vihreät metsät” näyttäytyivät lännestä tuleville juutalaisille kuitenkin yllättävänä vapauden paikkana. Puolan ja Liettuan alueella oli myös täysin juutalaisia kyliä. Juutalaiset vakiinnuttivat monissa paikoissa aseman kauppiaina, monet myös ehkä yllättäen alkoholin myyjinä, joilla oli tavernoissa paikallinen vodkamonopoli.
Euroopassa on tietysti myös merkittävä muslimihistoria. Toki ennen kaikkea Balkanilla islam on säilynyt merkittävänä uskontona Bosniasta Albaaniaan ja Bulgarian kautta Istanbuliin. Muslimien näkökulmasta Eurooppa näyttäytyi kuitenkin vuosisatojen ajan harmaana ja ankeana reuna-alueena vrt. Bagdadin puutarhat. Kerettiläisten osalta käydään läpi mm. Jan Hussin tarinaa ja kuinka Praha oli hetkeen ennen valistusta alkemian ja vastaavien veivailujen pääkaupunki aikana jona tiedettä ei kukaan erottanut kansantaruista.
Imperiumit ja ihmiset
Seuraavassa kokonaisuudessa kappaleita ovat imperiumit, ihmiset, vaeltajat ja valtiot. Osion ensimmäinen kappale imperiumit käy mielenkiintoisesti läpi kolmea imperiumia, jotka pitkään hallitsivat Itä-Eurooppaa. Ottomanit oli pitkään vahva ja teknologisesti edistyksellinenkin suurvalta, jonka pääkaupunki Istanbul oli todellakin aikansa maailmannapoja, ja Balkan toimi pitkäaikaisena ”siirtomaana”. Venäjä oli tietysti monin tavoin takaperoinen ja tsaarivetoinen valtakunta, jonka asevoimat kuitenkin pitivät jöötä suuressa osassa itäisintä Eurooppaa. Kolmantena tulee ehkä heterogeenisin, jossain määrin kirjan perusteesejä parhaiten kuvaava heterogeeninen, ”mitteleuropan” Habsburgien imperiumi.
Seuraavassa kappaleessa käydään kuvienkin avulla läpi Itä-Euroopan monimuotoisia kansanryhmiä. Vaeltajat kappaleessa merkittävässä roolissa ovat usein unohdetut romanit, joiden liikkuva elämäntapa osittain kuvaa myös Itä-Eurooppaa, jossa eri kansanryhmät olivat pidempään liikkeessä vaeltaen alueelta toiselle.
Osion viimeinen kappale valtiot, on sitten taas kirjan mielenkiintoisempia. Itä-Euroopan valtiot ovat tietysti keskimäärin Länsi-Eurooppa nuorempia. Itävalta-Unkari kuvataan kananmunaa, jossa on kaksi keltuaista. Heikompi ja syrjäisempi keltuainen eli Unkari piti kuitenkin jöötiä laajalla alueella Kroaatista Romaniaan. Koska monien valtioiden historia on lyhyt ja on eletty alistetussa asemassa ei siitä välttämättä löydy niin selkeitä kiintopisteitä. Siksi kieli on monille korostetun keskeinen osa kansallisidentiteettiä. Esim. Moldovan kansallislaulu on ”Kieleni”. Kroatiaa, tsekkiä ja viroa kuuli pitkään paljon todennäköisimmin pelloilla kuin kalustetuissa huoneissa. Siksi monien maiden itsenäisyystaistelun osa ollut, että merkityksellistä kulttuuria on pyritty luomaan omalla kielellä esim. saksan sijaa.
1900-luku. Modernit profeetat, sodat, stalinismi, sosialismi ja sulaminen
Kolmas ja pisin osio muodostuu kuudesta kappaleesta: modernit, profeetat, sota, stalinismi, sosialismi ja sulaminen.
Ensimmäinen kappale alkaa yllättäen Pripiatin soilta, joita kirjoittaja pitää lähes Euroopan syrjäisimpänä pisteenä, jotka on myöhemmin mainittu mediassa ehkä vain Tsernobylin possahduksen ja 2022 Venäjän hyökkäyksen yhteydessä. Toisaalta tällä soisella syrjäseudullakin asui1900-luvun alussa moderniin maailmaan kytkeytynyt porvarisuku kirjoittajan kuvaamalla tavalla. Budapest oli myös tuolloin belle epoquen tärkein kaupunki Pietarin ja Wienin välillä, johon mm. tuli Manner-Euroopan ensimmäinen metrojärjestelmä. Kiinnostavana anekdoottina mainitaan myös mm. että nykyisen Länsi-Romanian Timisoara oli ensimmäinen Euroopan kaupunki, johon tuli sähköiset katulamput.
Sitten unissa käveltiin ensimmäiseen maailmansotaan. Kirjassa kuvataan kuinka Hamsburgin upseeri uiskenteli lomalla Kroatian rannikolla sodasta yllättyen, mutta herrasmiessäännöillä pääsi takaisin rintaman läpi joukkojensa luo johtamaan sotaa. Sodassa tietysti kaatuivat imperiumit, nähtiin outoja rajasotia ja itsenäistymiskamppailuja, mutta iso määrä valtioita Baltiasta, Puolaan, Tsekkoslovakiaan, Unkariin Jugoslaviaan ja Romaniaan itsenäistyi. Itä-Eurooppa saavutti enemmän nykymaailmaa muistuttavat rajansa ja Unkari sai arpensa.
Profeetat oli ei niin mielenkiintoinen kappale ja liittyy enemmän sekulaareihin profeettoihin. Marx oli tietynlainen profeetta kuten olivat sotienvälisen ajan fasistiset vahvat johtajat.
Sitten tuli toinen maailmansota, joka lähes lopullisesti tuhosi kirjoittajan kuvaaman vanhan Itä-Euroopan ja tietysti holokaustin kautta merkittäviltä osin yhden osan sen isosta palikasta eli juutalaisista. Kirjoittajaan sukuun kuului toiselta puolelta juutalaisia ja näidenkin tarinoiden kautta käydään läpi holokaustia, ei sitä tietysti Itä-Euroopan historiasta puhuttaessa unohtaakaan voi. Mielenkiintoisina nostoina voisi mainita, että vaikka populaarihistoriassa holokausti kiteytyy usein Auschwitzin persoonattomiin piippuihin, joihin banaali paha kirjoituspöydän takaa ihmisiä lähetti, tapahtui suuri osa erittäin persoonallisesti aseen piipun kautta. Toisena nostona holokaustista voisi mainita, että piileskelevän juutalaisen henki oli halpa ja näitä saatettiin ilmiantaa muutamista kiloista jauhoja tai korillisesta vodkaa. Maakellareissa ja metsissä jo vuosia piileskelleet juutalaiset, olivat likaantuneina ja nälkiintyneinä myös vielä helpommin epäinhimillistettäviä. Toisen maailmansodan isojen linjojen taustalle ovat usein jääneet myös ukrainalaisten ja puolalaisten rajataistelut sekä kroatian Ustaša terrori ja Balkanin verisyys.
Toisen maailmansodan jälkeisen ajan kirjoittaja jakaa stalinistisiin varhaisvuosiin, jolloin kadottiin leireille ja itäblokin ”Mini-Stalien” totalitarismi oli totalitäärisen tappavaa ja nähtiin koomisia näytösoikeudenkäyntejä, mutta kommunismiin oli myös aitoa uskoa. Talous myös kasvoi kun valtavat terästehtaat ja uudet kommunistiset betonikolossit kohosivat ja tarjosivat kansalle uusia teknologioita helpottamaan arkielämää.
Sittemmin usko kommunismiin rakoili, kun talous alkoi taantua. Totalitarismi hieman pehmeni reunoilta ja leirien sijaan kriittiset intellektuellit hiljennettiin pehmeämmin viemältä heiltä kanavat ja mahdollisuus harjoittaa luovutaan pistämällä heidät ankeaan manuaaliseen työhön. Ympäri Itä-blokkia oli myös valtaisa kansalaisten valvonta- ja vakoilukoneisto. Leikkisästi todetaan kansalaisista kansioiden luomisen olleen itäblokin sosialismin ainoa uusi merkittävä tuotannonmuoto.
Sosialistinen Itä-Eurooppa tuli kuitenkin tiensä päähän 1989. Vaikka Neuvostoliitto oli luonut menestyksekkäästi laajan vaikutuspiirin ja vyöhykkeen sen itsensä ja lännen väliin toimi se myös toiseen suuntaan. Läntiset vaikutteet levisivät kivuttomammin läntisempään itäblokkiin ja sitä kautta myös Neuvostoliittoon. Nähtiin Puolan ensimmäinen irtiotto, Baltian laulavat vallankumoukset, samettisempi Tšekkoslovakian siirtymä, sammettomampi Ceausescun teloitus ja raa’aksi verilöylyksi muuttunut Jugoslavian hajoaminen.
Useimmat halusivat vanhasta systeemistä eroon, mutta elättelivät ehkä myös epärealistisia ajatuksia siitä, miten nopeasti vaurastuttaisiin ja tultaisiin lännen kaltaiseksi. Shokkiterapia ei ollut monin paikoin kaunista. Varsinkin monien vanhempien ihmisten oli tuskalista sopeutua markkinatalouteen sen varsin raoissakin muodoissa, kun oli totuttu sosialismin ankeaan mutta usein leppoisahkoon ja turvattuun työpaikkaan. Kommunismin katoaminen sai parissa vuodessa jotkut liittämään siihen sellaisia positiivisia ajatuksia, joihin puolue ei vuosikymmenissä pystynyt. Kommunismin romahtamisen jälkeisinä vuosin Baltian maissa ja Unkarissa oli myös maailman korkeimmat itsemurhaluvut. Kaoottisina aikoina kaupunkeihin syntyi epämääräisiä basaareja, joissa ihmiset yrittivät saada rahaa myymällä mitä vaan omaisuuttaan ja esim. Romaniassa ja Albaniassa vedettiin merkittävää osaa koko kansasta koskettaneita ponzihuijauksia.
Yhteenveto
Suosittelen kirjaa kaikille ”Itä-Euroopasta” kiinnostuneille ja ylipäätään mielenkiintoista historia- tai vaan tietokirjaa etsivälle. Hieman päälle 300 sivuun onnistutaan antamaan kattava, mutta monipuolisista näkökulmista muodostuva kuva Itä-Eurooppaan.