Kirjoja voi olla mielenkiintoista lukea klustereissa. Jos aihe kiinnostaa tai haluaa perehtyä, voi olla hyvä lukea useampi kirja samasta aiheesta peräkkäin tai lyhyemmän ajan sisään, jotta nämä ruokkivat toisiaan. Tällä mielellä otin lukulistalleni kirjan Valko-Venäjän vaiettu historia. Olin siis lukenut äskettäin myös kirjan Valko-Venäjä – Haava Euroopan sydämessä.
Tiivistelmä
Toni Stenströmin Valko-Venäjä – Vaiettu historia on julkaistu 2023 ja siinä käydään laajasti läpi Valko-Venäjän historiaa aina 1000 vuoden takaa, keskiajan ja 1900-luvun kautta 2000-luvulle ja vuoteen 2023 asti. Kirjoittaja itse valittaa, että Valko-Venäjän historiasta on aiemmin kirjoitettu valitettavan vähän Suomen kielellä ja tässä on kyllä kattava paketti. Kirja on negatiivisessa mielessä joiltain osin aihetta aiemmin laajasti tuntemattomalle kuitenkin hieman sekava listaus tapahtumista, taisteluista, hallitsijoista yms. Tämä tuli itselle esiin kirjan alkupuolella. Jälkipuolella oli vähän helpompaa, koska kontekstit olivat itselle helpommin hahmotettavissa.
Rusi, Liettua ja yliajelut
Ukrainan sodasta, sen taustoista ja Venäjän ”oikeutuksista” olen viime vuosina kuullut hieman ja samalla ensimmäisen kerran kuullut sanasta Rusi, joka oli noita itäslaavien ensimmäisiä valtakuntia, jonka silloiseksi osaksi nykyinen Valko-Venäjäkin voitu laskea. Aiemminkin tiesin Valko-Venäjä on ollut alue josta on ajeltu yli. Maailmansodat ja Napoleonin tiesin, mutta kirjan alkuvaiheilta tuli opittua, että tätä tapahtunut jo aiemminkin mm. itse mongolien toimesta
Muistan joskus aiemmin Liettuan olleen suurvalta, mutta muiden naapurimaiden Venäjän ja Puolan ohella Liettua on näytellyt myös yllättävän suurta osa Valko-Venäjän historian tapahtumissa. Liettuan suuriruhtinaskunta kuului käytännössä kokonaan nykyinen Valko-Venäjä. Sittemmin tuli vielä Puola-Liettuan suuriruhtinaskunta, jonka nykyisen Valko-Venäjän alue myös oli. Tuon jälkeen noin 250 vuotta sitten nähtiin Puolan jaot, joissa Valko-Venäjä jäi osaksi Venäjän imperiumia.
1900-luku ja Valko-Venäjä
Ensimmäisessä maailmansodassa itärintaman pysähtyneimmät hetket nähtiin jotakuinkin Valko-Venäjän keskellä. Hyvä muistutus ehkä myös, että Suomen sisällissodan ohella monilla muilla entisen Venäjän imperiumin alueilla nähtiin itsenäistymistaisteluita tai Venäjän sisällissotaan liittyviä taisteluita. Näin myös Valko-Venäjällä, jonka alueilla bolsevikit ja puolalaiset vetivät ensimmäisen maailmansodan jälkeisinä vuosina vielä ihan kunnon kähinät.
Puola itsenäistyi, mutta Valko-Venäjä jakautui. Itäosa meni osaksi Neuvostoliittoa ja länsiosa meni Puolalle. Sitä ei varmaan tarvitse tähdentää, että Neuvostoliitto ei ollut Valko-Venäläisille se auvoisin isäntä, mutta totuuden nimissä ei Puolan valkovenäläisilläkään niin mahtavaa ollut.
Myös toinen maailmansota oli Valko-Venäjälle huomattavan tuhoisa. Se oli jälleen paikka, jossa itärintamalla kähistiin pitkään ja raa’asti. Aluetta hallinnoi Wilhelm Kube, joka jäänyt itselle mieleen yhtenä raaimmista natseista. Se kertoo ehkä jotain miehestä.
Koska Valko Venäjän kaupungit tuhoutuivat huomattavan pahasti, ovat ne joitain parhaita esimerkkejä stalinistisesta arkkitehtuurista. Teollisuus toki tuli myös voimakkaasti Valko-Venäjälle ja oli myös hyvin stereotypinen osa Neuvostoliittoa.
Itsenäisyyden aika
Lukashenka tuli valtaan 1994 ja vuodesta 1996 lähtien alkoi enemmän auktoritaarinen yhden miehen show. Toki 90-luvulla väläyteltiin myös tiiviimpää Venäjän ja Valko-Venäjän liittoa, jossa Lukashenka, ei täysin epärealistisesti mieti josko voisi päästä koko komeuden johtoon. Suurempi kannatus idässä kuin lännessä. Ajan myötä Lukashenka osoittautui diktaattoriksi varsin hyväksi pelimieheksi, joka toimi Venäjän ja Euroopan välissä. Venäjältä sai pitkään halpaa öljyä ja kun entisen Neuvostoliiton värivallankumoukset pelottivat Putinia, niin niiden varjolla sai vielä hierottua hyviä sopimuksia. Sittemmin ei niin onnistunut Minskin sopimus tehtiin myös Valko-Venäjällä. Toisaalta Lukashenka ei tietoisesti halunnut pyllistää Euroopalle vaan myös avautui ennen koronavuosi enemmän turisteillekin. Muistan itsekin 2018 kesälomaa miettiessä harkinneeni Minskiä johon oli halpoja lentoja. Valko Venäjällä on ollut neuvostonostalgiaa, mutta siitä on puuttunut suurvalta-ajattelu. Korona tietysti toi Valko Venäjän hetkeksi ihmisten mieliin kun se oli keväällä 2020 Euroopan maa, jossa koronaa ei otettu vakavasti.
Aiemmassa kirjassa kuvattiin laajasti 2020 protesteja ja kerrottiin vahvasta naistriosta. Tämän kirja kuitenkin tavallaan kertoi enemmän kuin 1000 sanaa. Naiset myös todella pääsivät vanhan sedän ihon alle.
Pidin totuuden nimissä enemmän aiemmasta Valko-Venäjä kirjasta. Ei tämäkään huono ollut, mutta hiljattain lukemistani tietokirjoista kuitenkin ehkä vähiten mielenkiintoinen.