Taistellessani hitaasti läpi Mario Vargas Llosan eeppistä romaania Vihreä talo, mietin että voisin ottaa siihen kylkeen luettavaksi jotain hieman kevyempää Latinalaisen Amerikkaan liittyen. Mieleeni oli jäänyt joitain vuosia sitten Hesarin 10 kirjaa jotka kannattaa lukea nyt lista, jossa mainittiin Nippu Pesoja-niminen Argentiinaa käsittelevä kirja. Tuo on ollut sen jälkeen jossain mieleni pohjukoissa kirjana, jonka voisi lukea. Tämä löytyi kirjastosta, joten pitkästä aikaa päädyin lukemaan romaanien sijaan tietokirjallisuutta. Kyseessä siis Hannu Pöppösen kirja Nippu pesoja ja muita kertomuksia Argentiinasta (2024).
Tiivistelmä
Noin 250-sivuinen kirja jakautuu esipuheeseen ja 12:sta kappaleeseen, jotka lähestyvät Argentiina, sen nykytilaa sekä historiaa hyvin erilaisista näkökulmista, usein tuoden mukaan kirjoittajan omia kokemuksia. Hän on käynyt Argentiinassa yli 10 kertaa ja asunut maassa lyhyesti parikin kertaa. Paljon liikutaan pääkaupunki Buenos Airesin kaduilla, mutta ekskursiota tehdään myös mm. Rosarioon, Patagoniaan ja Parana-joen ympäristöön. Osa kappaleista keskittyy hyvin stereotypissesti Argentiinan liitettyihin teemoihin kuten sotilasjuntan aikaan, jalkapalloon, tangoon, naudanlihaan sekä inflaatioon. Osa kappaleisa taas käsittelee selvästi vähemmän tunnettuja puolia kuten paikallista musiikkiskenä, 1900-luvun suomalaisia siirtolaisia, Buenos Airesin kaupungin muutoksia sekä Argentinan ja Kiinan välisiä suhteita.
Argentiinan Kulttuuri
Kirjan ensimmäinen varsinainen kappalee käsittelee jalkapallo vertailemalla Messiä ja Maradonaa sekä esittelee vuoden 2022 jalkapallon maailmanmestaruusjuhlien kaaosta. Jalkapallokulttuuria tuntevana tämä tuntui joltain osin hivenen suurelle yleisölle kirjoitetulta kahden suurmiehen vertailulta, mutta ei siinä vikaa olllut ja Maradonan hautajaisiin sekä Argentiinan 2020 maailmanmestaruusjuhlien tapahtumien kuvaukset ja paikallisten ihmisten kommentaarit olivat mielenkiintoisia.
Alkupään kappaleissa käsitellään myös Buonos Airesin kaupunkikulttuuria ja kuinka kirjoittajan kotipaikkana toimiva Palermon kaupunginosa on gentrifikoitunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Ihan mielenkiintoinen esimerkki, miten länsimaiden metropoleista tuttu gentrifikaatio saattaa näkyä Latinalaisen Amerikan metropolissa. Buenos Aires on toki osin rähjäisen latinalaisamerikkalaisen kaupungin stereotypioita vastaava paikka, esimerkkinä mainitaan suurseura Boca Juniorsin kotikaupunginosa La Boca, mutta suurkaupungista löytyy paljon kaikkea muutakin.
Paljon huomiota saa myös musiikki. Suurkaupunki Buenos Aires onkin monien maailman tunnetuimpien bändien ja musiikkitähtien kiertuen osana. Argentinalaiset ovat keikkakävijöinä fanaattisia ja saattavat käyttää huomattavia määriä ansioistaan live-musiikkiiin. Erityisesti nostetaa esiin Ramones joka nauttii laajaa ja fanaattista tukea Argentinassa. Buenos Airesesissa on kuitenkin monipuolinen paikallinen musiikkikulttuuri. Tango on varmaan maailmalla tunnetuin Argentiinaan liitetty musiikkityyli ja sillä on edelleen merkitys paikallisessa kulttuurissa. Osittain perinteisiä stereotypioita muistuttavilla tavoilla, mutta Pöppönen avaa myös uudenlaisia ilmenemismuotoja kuten elektroonisen musiikin vaikutteista tangoa ja gaytangonklubeja.
Argentinan talous ja politiikka
Argentiinaan talouteen ja politiikkaan liitetyimät asiat ovat varmaan inflaatio, sotilajuntan aika, peronismi, korruptio ja yleinen sekavuus. Sotilasjuntan ajan tapahtumia ja sen likaista sotaa käydään tässäkin kirjassa läpi, joskin yllättävästä näkökulmasta muutamien Argentinan suomalaistaustaisten kokemusten kautta Zaraten kaupungissa. Sotilasjuntta ja sen aiheuttamat kärsimykset ovat jättäneet moniin argentiinalaisiin pitkät arvet ja kirjassa on ihan mielenkiintoien pintaraapaiu tähänkin teemaan.
Inflaatiota seurataan mm. katsomalla miten se iskee kaikkein köyhimpiin ja esitellään pahvien kerääjiä sekä Buenos Airesin pahamaineisinta slummia Villa 31:ta. Toisaalta kerrotaan dollarimarkkinoista ja siivoojina työskenteleviä korkeakoulutettuja. Kirjan viimeinen kappalee esittelee viime vuosina kansainvälistäkin huomiota saanutta presidentti Javier Millei, jonka räväkkä anarkokapitalismi on rajuudessaan mielenkiintoista seurattavaa. Muistan itse (Argentinaa varsinaisesti tuntemattomana) miettineeni, että ei Milein politiikka ainakaan kaunista tule olemaan ja vähintäään lyhyellä välillä kärsimys tulee olemaan aikamoista, mutta Argentiinan kohdalla ehkä ymmärrään laajojen politiikkan pettyneiden kansankerrosten ajattelevan, että helvetti kokeillaan sitten vaikka anarkokapitalismia.
Vähemmän ilmeinen Argentiinan talouteen ja politiikkaan liittyvä teema on suhteet Kiinaan. Näitä käsitellään kirjassa yhden mielenkiintoisen kappaleen verran. Argentiina on eteläamerikkalaiseksi maaksi hieman etnisesti vähemmän monimuotoinen, mutta sielläkin on oma kiinalaisdiaspornasa, joka on voittopuolisesti Fujianin provinssista, mutta esimerkiksi jossain vaiheessa pyöritti merkittävää osaa Buenos Airesin pienistä ruokakaupoista. USA:n suhtaudutaan monien muiden Latinalaisen Amerikan maiden tapaan Argentinassa varauksellisesti, mutta Kiinaan suhteen välit ovat tiivistyneet 2000-luvun aikana mm. Litium esiintymien ja syrjäisessä Länsi-Argentinan Neuquenin provinssin avaruustukikohdan kautta.
Siirtolaiset ja etnisyys
Kuten aiemmin mainittu, Argentiina on Latinalaisen Amerikan maista valkoisimpia. Maahan tuli siirtolaisia erityiseti Espanjasta ja Italiasta. Sinne on pienemmissä määrin tultu 1900-luvulla kuitenkin ympäri Eurooppaa ja kirjoittajamme lähtee Patagoniaan, jossa sijaitsi Helsingforss niminen suomalaisten kylä. Tuoreimmista tulokkaistakin löytyy yllättäviä esimerkkejä. Paremmin toimeentulevia Venäläisiä raskaana olevia naisia on Ukrainan täysmittaisen sodan jälkeen matkannut Argentinaan synnyttämään ja tätä kautta myös vanhemmat ovat saaneet Argentinan passin. Kaaoksestaan huolimatta Buenos Aires vetää eläväisenä sopuhintaisena metropolina luokseen myös amerikkalaisia diginomadeja sekä työläisiksi Argentinaa köyhempien Paraguayn, Bolivian ja Venezuelan siirtotyöläisia.
Yhteenveto
Pidin kirjasta erittäin paljon. Argentiina on minulle ennestään hyvin pintapuolisesti tuntemani maa, jonka jalkapallokultuuria ehkä tunnen vähän enemmän. Minulle räätälöity osio olisi ollut luku Barra brava-kulttuurista tai kokemuksista Argentiinan liigan isoista futistmatseista. Sitä en saanut, mutta kaikesta muusta mitä sain pidin enemmän tai vähemmän ja enimmäkseni enemmän. Helppolukuinen kirja esitteli Argentiina monipuolisesti ja silloinkin kun se esitteli siihen kliseisesti liitettyjä asioita se teki sen monipuolisesti ja kliseitä syvemmälle menemällä.