Viimeisin kirja projektissani lukea 10 romaania elämästä auktoritaarisen hallinnon alla sijoittui Latinalaiseen Amerikkaan ja jatkoin samalla suunnalla. Edellisen Dominikaaniseen Tasavaltaan sijoittuvan kirjaan jälkeen suuntasin vielä pitkälle lounaaseen, aina Chileen asti. Kirjaksi valikoitui viimeisten vuosikymmenten Latinalaisen Amerikan tunnetuimpiin kirjailijoihin kuuluvan Roberto Bolanon Chileläinen yösoitto.
Kirja on erittäin lyhyt, sivuja on yhteensä vain 113. Toisaalta se on rakenteeltan hieman haastava tai ei ainakaan helppolukuisin. Siinä ei ole ollenkaan kappaleita, vaan se on pitkä yhtenäinen tekstipötkö, jossa siirrytään ketterästi tapahtumasta ja aiheesta toiseen. Outona vertailuna tässä on tyyliltään jotain samaa kuin Trumpin ns. weaveissa.
Kirjan päähahmo on chiläinen kirjailija ja pappi, joka muistelee elämäänsä taaksepäin nuoruutensa. Kirjan alkupuolella hän viettää aikaa varakkaan kirjallisuudenystävän maatilalla, jossa myös tapaa legendaarisen chileläisen runoilijan Pablo Nerudan. Maatilan kirjallisuuskeskusteluissa päädytään yllättäen muistelemaan muiden elämää toisen maailmansodan aikaisessa miehitetyssä Pariisissa, jossa he tapaavat myös itsensä Ernst Jüngerin. Sittemmin päähenkilömme tapaa kaksi import-export bisneksessä työskentelevää hämärähkö hahmoa, jotka kustantavat hänet matkalle Eurooppaan tutustumaan vanhojen kirkkojen kunnossapitoon.
Teema elämä auktoritaarisen hallinnon alla tulee esiin vasta viimeisen kolmanneksen aikana alla kun Pinotchet nousee valtaan ja päähahmomme on omalta pienehköillä tekemisillään auttamassa Pinotchetin hallintoa. Hän ajautuu pitämään Pinotchetille ja tämän korkeille kenraaleille oppitunteja marximista, Loppupuolella kuvataan myös kulttuuripiirien vähän hankalampia boheemeja kokoontumisia ja lopulta selviää, että kokoontumispaikan emännän mies oli hallituksen vakooja, joka kidutti ihmisiä talon kellarissa.
Yhteenveto
Roberto Bolano on ollut hetken listallani kirjailijoista, joita voisi yrittää lukea. Tämä oli ihan mielenkiintoinen tekele, joka kuitenkin aika pieneltä osin oikeasti käsitteli Pinotchetin hallintoa ja elämää sen alla. Se oli outoudessaan kuitenkin mielenkiintoinen. En tosin ole varma olenko tämän lukukokemuksen perusteella valmis lukemaan Bolanon pidempää tuotantoa.