Päätin aloittaa hieman uudenlaisen kirjaprojektin päästyäni pitkälle projektissani lukea 10 romaania elämästä auktoritaarisen hallinoon alla ja luettuani paljon spesifisti Neuvostoliitosta, mietin että voisi olla mielenkiintoista lukea ajasta tuon jälkeen. Miten elämää 90-luvun ja 2000-luvun alun Venäjällä ja muualla entisen Neuvostoliiton alueella tuota aikakautta on kuvattu kirjallsiuudessa. Ukrainalaien Andrei Kurkovin Kuolema ja Pingviini oli usein nostettu tässä aihepiiristä esille jotain päätin aloittaa sillä,
Tiivistelmä
Noin 270-sivuinen kirja muodostuu hyvin lyhyistä kappaleista. Niitä on peräti 76, joten kappaleen keskipituus on reilu kolme sivua. Tämä osaltaan teki kirjasta kevyemmän. EIkä kirja muutenkaan ollut raskaslukuinen tai vaikea, jos keyven postmodernihko ote ja outous ei häiritse. Kirjan teemana on selvästi tyhjyyden ja outouden tunne kun Neuvostoliittoon tottuneet ihmiset tuskaskelevat uuden vapauden tuomien ongelmien kanssa.
Kuolema, pingviini ja 90-luvun KIova
Kirjan päähenkilö on nelikymppinen Viktor, joka haluaa kirjailijaksi, mutta kykenee kirjoittamaan vain hyvin lyhyitä novelleja. Hän pääsee kuitenkin paikalliseen lehteen luomaan etukäteen tehtyjä muistokirjoituksia tunnetuista ukrainalaisista. Muistokirjoitusten kohteita alkaa kuitenkin menehtyä nopeaan tahtiin. Ensimmäinen kuollut ”putosi kuudennen kerroksen ikkunasta, oli kai ikkunoita pesemässä, outoa kyllä että talossa joka ei ollut hänen ja keskellä yötä”… Kirjan keskivaiheilla Viktor päätyy viettämään uutta vuotta poliisien lomamökkikylään, jossa yksi miliisi on miinoittanut mökkinsä ympäristön ja yksi tunkeutuja aiheuttaakin räjähdyksen joka unohdetaan nopeasti.
Tämänhetkisessä Ukrainassa kuolema on tietysti vielä enemmän läsnä, mutta oli se sitä kohtuullisesti 90-luvullakin kun gangsterit ammuskelivat toisiaan Kiovan kaduilla. Kirjan taustalla riehuu verinen mafiosota, johon päähenkilömme epäsuorasti osallistuu ja jo kirjan toisella sivulla kuuluu kadulla ammuskelua. Maksut hoidetaan dollareina koska paikalliseen valuuttaan ei taideta luottaa. Korruptiota tuntuu olevan, mutta rahalla voi rellestää jos sitä on.
. Kaikki tuntuu olevan enemmän tai vähemmän sekaisin. Päähenkilömme lukittuun asuntoon ilmestyy useamman kerran tavaraa, vaikkei sinne pitäisi pääsä ja hän päätyy vaihtamaan lukot, mutta silti sinne ilmestyy lähetyksiä, mitä voinee pitää yhtenä kirjan metaforana 90-luvun Kiovan ja exneuvostoliittolaisten turvattomuuden tunteelle. Neuvostoliittoa tunnutaan muistelevan varovaisen positiivisesti joku ihmettelee nykymaailmantilanteen valossa oudosti, että miksi Moskovasta tulevan paketin pitää ylittää raja?
Kaikkea tätä kuvastaa päähenkilö Viktorin jälkeen kirjan toiseksi tärkein hahmo, Kiovan eläintarhasta resurssipulan takia Viktorin luokse asumaan muuttanut Misha-pingviini. Pingiivinille laiteeaan kylmää vettä kylpyammeeseen ja sinne annetaan kalaa pakkasesta, uudenvuoden kunniaksi myös kalliimpia äyriäisiä. Dnieper-joella pingviini on elementissään kun se pääsee sukeltelemaan hämmästyneiden pilkkijöiden avantoihin. Päähenkilön luona asuva pingviini hämmästyttää kummastuttaa aluksi kaikkia sen näkeviä, mutta nopeasti tottuvat pingviinin normaalina osana elämää, kuten 90-luvun Kiovan muihinkin ihmeellisyyksiin.
Pingviinistä muodostuu kirjan jälkipuoliskolla myös isännälleen tuntuvia lisätienestejä tuova toimija, jota hän vuokraa gangstereiden hautajaisiin jonkinlaiseksi pseudofrakkipukuiseksi maskotiksi. Päähenkilömme alkaa lopulta kuitenkin miettiä yksinäinen pingviinin lähettämistä Etelä-Mantereelle ja hän alkaa tehdä valmisteluja sitä varten. Kirjan loppuosissa vauhti kuitenkin kiihtyy ja mafiasodan myötä loppuratkaisu onkin vähän jotain muuta kuin pingviinin lähettäminen Etelämantereelle.
Yhteenveto
Kirja oli erittäin kiva yhdistelmä helposti luettavaa, mutta silti kuitenkin terävästi alluusioiden kautta 90-luvun Kiovaa ja laajemmin entisen Neuvostoliiton elämää noina vuosina kuvaava kirja. Voisin yrittää lukea enemmän herra Kurkovin tuotantoa.