Projektissani lukea 10 romaania, jotka käsittelevät elämää auktotitaarisen hallinnon alla, neljänneksi kirjaksi valikoitui tällä kertaa suomalainen teos. En ole aiemmin ollenkaan lukenut Sofi Oksasen tuotantoa, joten Viron historiaa kuvaava Kun kyyhkyset katosivat(2012) sopi hyvin tähän projektiin.
Tiivistelmä
Noin 350-sivuinen romaani liikkuu kahdella eri aikatasolla. Ensimmäinen sijoittuu natsimiehityksen aikoihin 1941-1944, toinen taas Neuvosto-Viron vuosiin 1963-1965. Ensimmäisellä aikatasolla seurataan melko tasapuolisesti kolmea päähenkilöä, serkuksia Edgaria ja Rolandia, sekä jälkimmäisen miehestään etääntynyttä vaimoa Juditia, jotka päätyvät tekemään erilaisia ratkaisuja pärjätäkseen Natsien miehittämässä Virossa. Toisella aikatasolla seurataan pääsääntöisesti Neuvostokoneiston pyrkyriksi päätyneen Edgarin elämää, joka yrittää päästä menestyväksi kirjailijaksi natsimiehityksestä kirjoittamalla, mutta joutuu tekemään myös häntä vähemmän innostavia tehtäviä opiskelijoiden vakoilimiseksi.
Yhteenveto
Kirja oli suhteellisen helppolukuinen ja viihdyttävä kuvaus Viron lähihistoriasta, joka kirjan kuvaamalla tasolla oli itselleni pääsääntöisesti tuttua. Kun kyyhkyset katosivat oli kuitenkin yllättävän ”suoraviivainen” historiallinen romaani, jossa tutkitaan mielenkiintoista teemaa, minkälaisiin ratkaisuihin eri ihmiset auktoritaarisen hallinnon alla päätyvät. Odotukset paljon suitsutusta saanutta Sofi Oksasta kohtaan olivat korkealla, joten sen takia kirja oli jopa pettymys. Ei tämä missään nimessä huono ollut, mutta omiin mieltymyksiini tuntui vähän jopa keskinkertaiselta tekeleeltä eikä kirjasta jäänyt niin paljon sanottavaa.