Luettuani hiljattain paljon elämästä Neuvostoliitosta, tuli auktoritaarisen hallinnon alla elämisestä kertovissa romaaneissa nyt suunnanmuutos hyvinkin toiselle puolle maapalloa. Suuntasin Karibialle ja spesifimmin Dominikaaniseen tasavaltaan. Googlailin mitkä olisivat parhaita romaaneja Latinalaisen Amerikan auktoritaarisesta hallinnosta. Usein suosituksena tuli Mario Vargas llosan Vuohen juhla, joten otin tämän luettavaksi. Kirja osoittautui sitten yllättävällä tavalla ajankohtaiseksi kirjaksi, sillä loppupuolella syrjäytetään maata pitkään diktaattorina hallinnut johtaja.
Tiivistelmä
Vähän päälle 600-sivuinen kirja kertoo elämästä noin 30 vuottaa Dominikaanista tasavaltaa hallineen Rafael Trujillon alla. Kirja liikkuu kahdella eri aikatasolla. Tuoreemmalla 90-luvun puolivälin aikatasolla yksi päähenkilöistämma, Urania palaa 35-vuoden jälkeen vierailulle synnyinmaahansa, tapaa sukulaisiin ja muistelee lapsuuttaan. Nämä kappaleet muodostavat noin kolmmaneksen kirjasta. Kaksi muuta kappaletyyppiä sijoittuvat vuoten 1961, jolloin Trujillo salamurhataan. Toiset kappaleet kuvaavat Trujillon salamurhassa mukana olevia ihmisiä ja heidän kokemuksiaan. Toisentyyppisissä kappaleissa tavataan itse diktaattori Trujilloa ja hänen lähipiirinsä ihmisiä. Monet näistä olivat myös todellisia historiallisia hahmoja.
Dominikaaninen tasavalta ja Trujillo
Taustaksi: Dominikaaninen tasavalta on siis Karibialla ja aika keskellä sitä. Se sijaitsee Hispaniolan saaren itäosassa, saaren länsilaidalla sijaitsee Haiti. Trujillon kauden lopulla maassa asui vain reilu kolme miljoonaa asukasta, nykyään asukasluku on toki reilu 11 miljoona. Pääkaupunki Santo Domingo, kirjan aikana johtajan mukaan nimetty Ciudad Trujillo, oli ensimmäinen espanjalaisten Latinalaiseen amerikkaan perustama kaupunki. Rafael Trujillo nousi valtaan samaan aikaan monien eurooppalaisten auktoritaaristen johtajien kanssa 1930-luvulla ja onnistui Francon ja Salazarin tapaan pysymään vallassa pitkälle toisen maailmansodan jälkeisiin vuosiin, aina kirjan keskiössä olevaan vuoden 1961 salamurhaan asti. Kirjassa salamurha ja Dominikaanisen tasavallan historia kerrotaan aika tarkasti historiallisten faktojen mukaan, mutta hahmojen mielenliikkeet ja osa päähahmoista ovat kuitenkin fiktionaalisia.
Valtapelit
Itselleni kirjan ehkä jopa mielenkiintoisin teema oli vallankäyttö ja valtapelit. Miten krija kuvaa vahvan johtajan taustalla pyörivää valtapeliä, jossa johtaja pitää alla oleviaan jännityksessä ja peluutta heitä toisiaan vastaan ja samalla he juonivat aktiivisesti toisiaan vastaan ja laskeskelevat miten pitää ylla riittäviä suhteita kommunistin valtaiseen Yhdysvaltoihin ja erilaisiin tärkeisiin valtakeskittymiin kuten kirkkoon ja paikallisiin pappeihin. Lyhyempi mutta myös mielenkiintoinen valtakamppailu käydään kirjan loppupuolella kun Trujillon sukulaiset ja presidentti Balaguer päätyvät taistelemaan vallasta suuren johtajan kuoleman jälkeen. Vahvan pitkän vallassa olleen diktaattorin kuollessa yksi luonteva keino yrittää pitää jatkuvuutta yllä on testamentata asema johtajan pojalle, mutta entä jos pojista ei tunnu löytyvän isän tasoista johtajaa? Entä kuka onnistuu vakuuttamaan itsensä rannikon läheysyyteen sotalaivojaan parkkeeraaneen Yhdysvallat.
Machismo
Latinalaisen Amerikan kulttuuriin liitetään usein machismo ja on keskeisessä roolissa myös tässä romaanissa. 70-ikävuotta lähestyvä Trujillo on erittäin tarkka omasta kuvastaan viimeisen päälle puhtaissa ja istuvissa vaatteissa, mutta häntä vaivaava eturauhasvaiva ja virtsankarkailu uhkaavat tätä kuvaa suuresta johtajasta Suuren johtajan on myös näytettävä muille viriiliyttään tuomalla nuoria naisia, tai oikeastaan tyttöjä nussitavakseen kaupungin laitamailla sijaitsevaan palatsiinsa. Kirjan loppupuolen tapahtumissa selviää tässäkin asiassa suuren johtajan ikä alkaa tuottaa jo ongelmi nivoituen joihinkin muihin kirjan juoniin. Machismo tulee kirjan muissakin esissä osiin hyvin iljettävällä tavalla tulee esiin, varsinkin kuvaettaess Trujillon poikien tekemisiä
Yhteenveto
Kirja oli yllättävän helppolukuinen pitkäksi ja minulle erittäin vieraaseen miljööseen sijoittuvaksi kirjaksi. Latinalaisen Amerikan kirjallisuus teemana hieman pelotti. Kirja ei kuitenkaan ollut mitään maagisella realismilla kikkailua tms. vaan aika selkeästi parilla aikatasolla etenevä historialinen romaani. Kirjan tiettyä paikkaa ja aikaa kuvaavien juttujen ohella laskisin vahvuudeksi sen kuvauksen diktaattorin ympärillä pyörivistä valtapeleistä.