Viime aikoina olen jaksanut lukea vähemmän, mutta olen kuitenkin lukenut hitaasti Svetlana Aleksijevtisin kirjaa Neuvostoihmisen loppu. Jokunen kuukausi sitten lukemani Alelksijevtisin Sinkkipojat ei ollut vuoden suosikkikirjojani, mutta kuvasi synkkyydessään kuitenkin mielenkiintoisesti Neuvostoliiton Afganistanin sotaa. Yritksessäni lukea kirjoja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisistä vuosista ja sosialismin jälkeisestä Itä-Euroopasta Neuvostohimisen loppu, oli kirjoja, joka usein tuli kirjasuosituksissa vastaan.
Tiivistelmä
Lähes 700-sivuinen kirja kuvaa lukuisten ihmisten tarinoiden ja näiden muistikuvien kautta elämää Neuvostoliitossa, Neuvostoliiton hajoamista ja sen jälkeisiä vuosia. Monien ihmisten muistelot ja kohtalot nivoutuvat pitkänlaiseksi kuvaukseksi, jossa tietyt teemat nousevat kuitenkin selvemmin esiin. Toisaalta kuvataan monia karmeita ja ahdistavvia tapahtumia Neuvostoliitosta, mutta silti tuon ajan tapahtumiin liitetään myös monia nostalgisia muisteloita. Useimmat suhtautuivat Neuvostoliiton hajoamiseen ja uusiin tuuliin positiivisesti, mutta tämä tilanne muuttui kuitenkin nopeasti kapitalismin karujen piirteiden tullessa ihmisten normaaliin elämään.
Neuvostoliiton hajottajat ja roistot
Monet kirjan hahmot suhtautuivat Gorbatsoviin aluksi positiviisena uudistajana, mutta jälkinäkökulmasta hänet nähdään suurelta osin roistona joka myi maan. Samanlaisen tuomion saavat myös Boris Jeltsin ja Yegor Gaidar. Yksi henkilö nostaa erityisen häpeälliseksi kokemukseksi kun 90-luvun Moskovan toreilla myytiin puna-armeijan varusteita ja kunniamerkkejä turisteille. Neuvostoliiton rauniolla rikkauksiin nousseita oligarkkeja ja miljonäärejä kuvataan myös toistuvasti roistoksi, jotka ovat vieneet Venäjän vaurautta Miamiin ja Kyprokselle. Uuden ajan ankeutta ja Neuvostonostalgiaa kuvastaa tarina Brestin linnoituksen taistelun veteraanista, joka tekee siellä vieraillessaan itsemurhan 1992.
1990-luvun harmaa ja kaoottinen Venäjä herätti joillekkin kysymyksen mikä on vapautta ja saattoiko vakaampi Neuvostoliitto tarjota joilekin kuitenkin tietynlaista vakautta kovaan kapitalismiin verrattaesa. Neuvostoliiton ideologiaan aidosti uskovia ihmisiä oli myös aidosti olemassa ja ideologiattamastikin jotkut saattoivat ihailla suurvalta-asemaa.
Keittiöelämän nostalgia vs karu Neuvostoliitto
Kirjan alussa eräs henkilö muisteloi nostalgisesti ”keittiöelämää”, kuinka Hruštšovkan keittiöissä vietettiin salattua intellektien elämää ja luettiin kirjoja. Kirjojen lukeminen tulee kirjan aikana useamminkin kerran esiin muisteloissa. Nostalgisesti Neuvostoliitto muistelevat myös mm. muutamat naiset jotka onnistuivat etenemään puoluehierkiassa sen verran että saivat joitain etuja. Muisteloissa on kuitenkin myös moni karuja tarinoita Neuvosto-elämästä. Kuvataan esimerkiksi lastenkotien hirveyksiä, vähän puhuttuun sotaan Suomea vastaan osallistuneen isän elämää ja armeija-ajan armotontaa simputusta.
Rauhallisehko siirtymä ja etniset konfliktit
KIrjassa kuvataan myös monien silmien kautta vuoden 1991 sekavia päiviä kun ei oltu varmoja ollaanko jopa sisällissodassa. Loppujen lopuksi Neuvostoliiton hajoamisenhan katsotaan kuitenkin menneen verrattain verettömästi, mutta tämä ei kuitenkaan pätenyt kaikkien kohdalla.
Venäläisiä palasi Neuvostoimperiumin muista osista takaisin Äitä-Venäjän huomaan kun maat itsenäistyivät ja jotkut etniset venäläiset kokivat jopa väkivallan uhkaa. Merkittävissä määrin tätä nähtiin Keski-Aasiassa. Kaukasuksella sen sijaan koettiin suoranaisia sotatoimia. Armenia ja Azerbaijan kävivät veristä sotaa Vuoristo-Karabahista ja myös Abhasiassa oli sotatoimia georgialaisten ja venäläisten välillä.
Neuvostoliiton hajoamisen yhtenä epäsuorasti maailmanpolitiikkaankin heijastuvana vaikutuksena oli myös massiivinen juutalaisten muuttoliike Israeliin. Monien köyhimpien vastaitsenäistyneiden maiden väestöä vaelsi toisaalta Moskovaan paremman elämän toivossa, päätyen kuitenkin tekemään pikkupalkalla paskimpia hommia, joutuen myös raa’an rasismin kohteeksi, usein eläen sukulaisten nurkissa tai asunnottomina.
Yhteenveto
Kirja oli aika synkkä ja kirjoittajan edellisen lukemani tapaan hieman toisteinen, mutta ehkä mielenkiintoisempi aiheiden monipuolisuuden takia. Kirja ei noussut mitenkään suosikkieni joukkoon, mutta oli riittävän helposti luettava ja antoi erittäin hyviä näkökulmia Neuvostoliittoon ja millaisista taustoista Nyky-Venäjä on muotoutunut sellaiseksi kuin se on muotoutunut.