Tykkäsin paljon edellisestä lukemastani Andrei Kurkovin kirjasta Kuolema ja pingviini, joten päätin ottaa Entisen Neuvosotliiton 90-luvun ja 2000-luvun alun elämää kuvaavista romaaneista luettavakseni toisen Kurkovin kirjan Kuolleen miehen kaveri, joka sekä kirjan nimensä että lyhyen kuvauksensa osalta muistutti teemoiltaan aeimmin lukemaani Kurkovin kirjaa
Yhteenveto
Kirja on erittäin lyhyt ja sivuja on vain 130 ja sen lisäksi kappaleetkin ovat hyvin lyhyitä. Kuolema ja pingviini-kirjan tapaan tämäkin sijoittuu harmaaseen ja korruptoituneeseen 90-kuvun Kiovaan. Tällä kertaa päähenkilömme on hieman nuorempi masentuneempi kiovalainen mies, joka hänkin sotkeutuu pienemmissä määrin rikollisen maailman sotkuihin. Teemat ovat synkähköjä, mutta hahmot aika sympaattisia ja tapahtumat on kuvattu niiden synkkyyteen nähden hauskasti mustalla huumorilla höystettynä.
90-luvun Kiova ja kuolema
Päähenkilömme on hieman masentunut kolmekymppinen mies, joka alkaa pyörittellä kirjan alussa ideaa itsemurhasta, tullen kuitenkin tulokseen, ettei hänestä ole siihen. ”Onneksi” 90-luvun Kiovassa henki oli halpa ja meininki oli villiä. Rikoksia tapahtuu, murhaajia, henkivartikoita ja operaattoreita löytää helpohkosti pienellä nipulla dollareita. Ja olisihan se ehkä jännä muisto tutuille, jotka sen sijaan että miettisivät itsemurhaan päätynyttä tuttuaan, miettisivät että mitäköhän se tuttu oli tehnyt, jotta se katsottiin tarpeelliseksi murhata.
Joten jutustellaan ja juodessaan tuttunsa kanssa ja opittuaan, että tämä hänellä on kontakteja torpedoihin, päätyy hän tilaamaan oman murhansa. Ei siis kasvotusten, vaan tuttu vie tietämättä kirjeessä päähenkilömme omat tuntomerkit ja kantapaikkan murhaajalle kuoressa. Itsemurhajuoni” menee kuitenkin pieleen ja päähenkilömme jää henkiin. Tästä keriytyy auki erikoisempi tapahtumaketju, jossa kuolee joku, mutta lopulta päähenkilömme elämä asettuu lopulta outoja reittejä raiteilleen.
Kirjan yleisvire on harmaa ja elämä on rankkaa, mutta mustan huumorin varjostama hahmokaarti tuntuu kuitenkin sympaattiselta. Asuntonsa ohella päähenkilömme viettää paljon aikaa halvassa kahvilassa istuskellen ankeahkoja aterioita syöden. Parhaan tilinsä hän tekee lahjusrahoilla, jota hän saa valehtelemalla oikeudenkäynnissä. 90-luvun slaavimeininkien mukaisesti lähes jokaisen hahmojen tapaamisessa otetaan vodkanaukut, tai naisseurassa saatetaan ottaa viiniä tai hedelmäviinaa. Vaimostaan erottuaan päähenkilömme tutustuu prostituioituun, mikä ei ollut erityisen harvinainen ammatti 90-luvun Kiovassa, mutta näiden kahden henkikön välille syntyy kuitenkin aito välittävä suhde.
Yhteenveto
Tykkäsin tästäkin Kurkovin kirjasta. Sen luki muutamalla istumalla, mutta lyhyydessäkin se antoi mustassa huumorissaan hyvän fiktion kautta kerrotun tarinan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisestä Ukrainasta.