Luettuani Louis Ferranten Amerikan mafian varhaisvaiheita käsitelleen Borgata: Amerikkalaisen mafian nousu, päätiin jatkaa trilogian lukemista ottamalla työn alle trilogian kakkososan Borgata: Vallan haastajat.

Tiivistelmä
Muistelen useamman kommentaattorin joskus sanoneen, että mafia on yksi amerikkalaisen kulttuurin keskeisimpiä ilmiöitä. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että mafiaelokuvat kuten Goodfellas ja Sopranos ovat nykyään amerikkalaisen populaarikulttuurin tärkeimpiä tuotteita. Tämä kirja kuitenkin alleviivaa, että mafia on ollut keskeisessä osassa monissa 1900-luvun poliittisissa tapahtumissa. Kirjan tärkeimpiä hahmoja eivät ole mafiosot vaan Kennedyt, J. Edgar Hoover ja Jimmy Hoffa. Kuvaava tylsähkö nimi kirjalle saattaisi olla mafia ja Yhdysvaltain politiikka 1900-luvun puolivälissä.
Keskeisiä tapahtumia ovat Kennedyjen nousu, mafian sekaantuminen Kuuban tapahtumiin, Bobby Kennedyn ja Hooverin väliset valtataistelut sekä Jimmy Hoffan nousu ja tuho. Vaikka aika paljon pyöritään tälläkin kertaa New Yorkissa ja Crazy Joe Gallo on kirjan eniten huomiota saava newyorkilaismafioso, paljon kiinnitetään huomiota New Orleansin doniin Carlos Marcelloon ja Floridan Santo Trafficanteen. Kirjan aikajänne menee osittain päällekkäin edellisen kirjan loppuosien kanssa kulkien pääsääntöisesti 50-luvulta 70-luvun alkuun.
Kennedyjen hämärät taustat, Jimmy Hoffa ja Edgar Hoover
Edellisen kirjan mafian ja Rooman valtakunnan vertailun sijaan tällä kertaa introssa mafiosoja vertailaan renessanssiajan Italian kaupunkivaltioiden machiavellistisiin valtapelureihin. Pian aletaan kuitenkin zoomaamaan 1888 Bostonissa syntyneeseen irlantilaistaustaiseen Joseph P. Kennedyyn ja hänen perheeseensä. Vanhempi Kennedy teki omaisuuden toisaalta hämärillä osakekaupoilla ja sitten massiivisilla viinabisneksillä kieltolain aikana, jossa teki yhteistyötä italialaisten mafiosojen kanssa. Vanhempi Kennedy yritti myös lähteä mukaan politiikkaan, mutta harkitsemattomat ajatukset, kuten vähän turhan vahvat natsisympatiat (joskus silläkin oli väliä) torppasivat tämän ja Kennedy sr. siirsi tavoitteen pojilleen. Hän sekaantuikin isosti omalla korruptoivalla vaikutuksellaan esivaaleihin ja mm. Länsi-Virginiassa puhutaan, että ääniä ostettiin parilla dollarilla ja viskipaukulla. Tiukoissa varsinaisissa presidentinvaaleissa JFK nousi presidentiksi mm. Chicagon lahjontatoimien ansiosta. Poliitikkojen ohella suhteita mafiaan oli myös kuuluisuuksilla, kuten yhdellä aikansa tunnetuimmalla italianamerikkalaisella eli Frank Sinatralla, joka toimi palasena mafian ja Kennedyjen välillä.
Jimmy Hoffa puolestaan syntyi 1913 köyhään nelilapsiseen perheeseen Indianassa ja kasvoi kovissa oloissa yksinhuoltajaperheessä Detroitissa. Hoffa aloitti duunin painamisen nuorena ja mm. varastossa työskennellesään hän järjesti teininä lakon marssimalla ulos kun nopeasti pilaantuvat pakastemansikat saapuivat. Kun Bobby Kennedy oli pistänyt aiemman rekkakuskien liiton johtajan korruption takia ulos, onnistui karismaattinen Hoffa kampeamaan itsensä liiton johtopaikoille melko nuorena. Hoffan voidaan katsoa kyllä katsoneen ammattiliittonsa jäsenien etujen perään, toki siinä sivussa tehden paljon bisnestä myös mafian kanssa. Tästä alkoivatkin Bobby Kennedyn ja Jimmy Hoffan väliset taistelut.
Kolmas aikansa suuri peluri Amerikan politiikassa oli J. Edgar Hoover joka toisaalta FBI:n johtajana vaikutti katselevan mafian toimintaa hieman läpi sormien, siinä missä Bobby Kennedy halusi hyökätä sen kimppuun kovemmin. Hoover toki järjesteli vähemmän lakipykälien mukaan menneitä mafiosojen salakuuntteluja perehtyäkseen asiaan kun FBI:n johtajan toiminta alkoi näyttää joistain oikeasti mafian mielistelyltä. Mikittämiseen varautumattomat mafiosot hölöttelivät avoimesti monenlaisista asioista ja mafian korruptoivaa vaikutusta politiikkaan oli näiden äänitysten jälkeen hankalampi kokonaan sivuuttaa. Ja toki siinä missä Hoover sivuutti lakiteknisiä detaljeja mm. mafiosojen toimintaan perehtyäkseen, sivuutti Bobby Kennedy ne ihan rehellisesti pistääkseen mafiosoja vankilaan.
Gallo ja Colombot
Gallo ja Colombot
Kirjassa eniten huomiota saava mafioso on Colombon mafiaperheen, ei niin korkeassa asemassa ollut sotilas ”Crazy” Joe Gallo, joka saavutti kuuluisuutta ensin hevostellen, mutta kaiken kiistävällä oikeussaliesiintymisellään. Joe Gallon klikki päätyi 60-luvulla veriseen sotaan Colombon perheen johtajaa Joe Profacia vastaan, lopulta kuitenkin häviten sen. Pian sodan päättymisen jälkeen Profaci kuoli kuitenkin luonnollisista syistä ja perheen johtoon nousi Joseph Colombo, joka oli hieman piiden monien mafiosojen katseilta noussut keskeiseksi tekijäksi. Suurin piirtein samoihin aikoihin Joseph Valachi pääsi otsikoihin todistamalla oikeudessa mafiaa vastaan tuoden suuren yleisön tuntemaksi sanan La Cosa Nostra ja nimettyään viisi New Yorkin perhettä: Colombo, Genovese, Gambino, Luchese ja Bonano.
Hieman myöhemmin Colombo loi mielenkiintoisen kansalaisoikeusliikkeen inspiroiman ”Italian-American Civil Rights Leaguen” ja se menestyi ehkä odotettua paremmin. Samassa Colombo myös nousi jonkinlaiseksi julkkishengeksi, jota muut mafiosot alkoivat jo paheksua. Hänet ammuttiin lopulta kuoliaaksi juuri tämän italialaisten kansalaisoikeusliikkeen tapahtumassa. Tekijänä oli tummaihoinen ja tämä loi perusteettomia syytöksiä Joe Galloa kohtaan, jonka oli katsottu vankilassa ja sen jälkeenkin veljeilleen liikaa tummaihoisten kanssa. Tästä kehkeytyi yksi mafiahistorian tunnetuimmista murhista kun Joe Gallo ammuttiin ravintolaan suuntautuneessa iskussa New Yorkissa.
Louisiana, Florida ja Kuuba
Kirjassa eniten huomiota saava mafioso on Colombon mafiaperheen, ei niin korkeassa asemassa ollut sotilas ”Crazy” Joe Gallo, joka saavutti kuuluisuutta ensin hevostellen, mutta kaiken kiistävällä oikeussaliesiintymisellään. Joe Gallon klikki päätyi 60-luvulla veriseen sotaan Colombon perheen johtajaa Joe Profacia vastaan, lopulta kuitenkin häviten sen. Pian sodan päättymisen jälkeen Profaci kuoli kuitenkin luonnollisista syistä ja perheen johtoon nousi Joseph Colombo, joka oli hieman piiden monien mafiosojen katseilta noussut keskeiseksi tekijäksi. Suurin piirtein samoihin aikoihin Joseph Valachi pääsi otsikoihin todistamalla oikeudessa mafiaa vastaan tuoden suuren yleisön tuntemaksi sanan La Cosa Nostra ja nimettyään viisi New Yorkin perhettä: Colombo, Genovese, Gambino, Luchese ja Bonano.
Hieman myöhemmin Colombo loi mielenkiintoisen kansalaisoikeusliikkeen inspiroiman ”Italian-American Civil Rights Leaguen” ja se menestyi ehkä odotettua paremmin. Samassa Colombo myös nousi jonkinlaiseksi julkkishengeksi, jota muut mafiosot alkoivat jo paheksua. Hänet ammuttiin lopulta kuoliaaksi juuri tämän italialaisten kansalaisoikeusliikkeen tapahtumassa. Tekijänä oli tummaihoinen ja tämä loi perusteettomia syytöksiä Joe Galloa kohtaan, jonka oli katsottu vankilassa ja sen jälkeenkin veljeilleen liikaa tummaihoisten kanssa. Tästä kehkeytyi yksi mafiahistorian tunnetuimmista murhista kun Joe Gallo ammuttiin ravintolaan suuntautuneessa iskussa New Yorkissa.
JFK:n murha ja salaliittoteoriat
Bobby Kennedyn ahdistellessa mafiaa ja Hoffaa, alettiin spagettipiireissä miettiä iskua Kennedyä vastaan. Keskeisessä roolissa juonittelussa olivat lähempänä Kuubaa olevat Marcello ja Trafficante, sillä Kuuban kriisi oli tehnyt Kennedystä kostautumisen kohteen monille. Kennedyn koettiin käyttäytyneen nössönä kriisin aikana.
Mafian ympärillä pyöri outoja hahmoja, kuten David Ferrie, joka oli Trafficanten juoksupoja ja autteli sitä kautta kuubalaisia kapinallisia. Lee Harvey Oswald syntyi New Orleansissa hankalaan perheeseen, kävi Neuvostoliitossa ja vaikutti vasemmistolaiselta. Marcellolla oli valtaa apureidensa kanssa myös Texasissa, johon oli tullut Chicagon juutalaisgetossa kasvanut Jack Ruby. Outoja yhteyksiä ja juonitteluja esiintyi moniin suuntiin ja muitakin paikkoja kuin Dallasia oli mietitty iskukohteeksi.
JFK:n ampumisen jälkeen Bobbyn into mafian vainoamiseen heikkeni yllättäen. Oswaldin kuulusteluissa ja siinä, mitenRuby pääsi niin lähelle tappamaan Oswaldin, oli outoja piirteitä. Murhan jälkeen tapahtui myös outoja kuolemia. Hoffa säilytti asemansa ja Bobby oli surullinen, mutta omapäisyyttään ehti osittain laittaa alulle uuden mafiajahdin. Salaliittoteorioita syntyi lukuisia.
Hoffan ja muiden kohtalot
Vaikka JFK:n murhan jälkeen Bobby oli masentuneempi, pidemmällä aikavälillä Hoffan perään lähdettiin voimakkaammin ja vuonna 1967 Hoffa lopulta päätyi vankilaan. Fitzsimmons peri Hoffan roolin ja hän oli pääsääntöisesti enemmän mafian mieleen. Hoffa saattoi uskaltautua väittämään mafiaa vastaan, Fitzsimmons paljon vähemmän. Viiden vuoden tuomion jälkeen Hoffa vapautui ja yritti ottaa paikkaansa takaisin. Detroitilaiset mafiosot hoitivat omalla kotikentällään Hoffan.
Hoffasta on paljon salaliittoteorioita, mutta ei käy järkeen että ruumis olisi viety pois Michiganista. Todennäköisesti hänet poltettiin mafian ruumiinhävittämössä, jossa poltettiin oletettavasti 70-luvulla paljon ihmisiä – myös tämä paikka tuhottiin myöhemmin. Bobby Kennedyn murha sivuutetaan kirjassa lyhyellä maininnalla.
Rosselli joutui todistamaan mafiaa vastaan ja myös hänet tapettiin. Päähahmot Trafficante ja New Orleansin don Marcello elivät vapaana ja kuolivat vanhuuteen. Laajamittainen vasikointi alkoi kuitenkin vasta 1991.
Yhteenveto
Kirja oli perusmielenkiintoinen kirja mafiasta, jonka erityiseksi ansioksi laskisin kuinka se muistutti mafian laajasta roolista Amerikan politiikassa 1900-luvun puolivälissä. Joltain osin ns. mafian kultakaudelle osuneen kirjan fokus oli yllättävän tiukasti kohdistunut politiikkaan.