Jatkoin Yhdysvaltoja kuvaavien kirjojen lukemista jälleen hieman kevyemmällä tekeleellä. Kirjaksi valikoitui amerikkalaisen mafian varhaisempaa historiaa kuvaava Louis Ferranten Borgata: Amerikkalaisen mafian nousu. Mafia ja rikollisuus on historian ja fiktion muodossa aina kiinnostanut minua, ja muistini mukaan ensimmäinen aikuisille suunnattu tietokirja, jonka luin, oli isän kirjahyllystä noin 15-vuotiaana löytämäni, hyvinkin samaa aihetta käsitellyt Ilkka Ahtokiven Joten me päätimme tappaa hänet.
Tiivistelmä
Noin 400-sivuinen kirja on mafian historiaa kuvaavan trilogian ensimmäinen osa. Kirja esittelee lyhyesti Sisilian historiaa ja mafian syntyä siellä, mutta siirtyy nopeasti kuvaamaan amerikkalaisen organisoidun rikollisuuden syntyä ja nousua. Kirja keskittyy pitkälti New Yorkin tapahtumiin, mutta lyhyitä ekskursioita tehdään myös New Orleansiin, Las Vegasiin ja Kuubaan. Kirjan aikajana alkaa 1800-luvun viimeisiltä vuosikymmeniltä ja päättyy 1960–1970-lukujen taitteeseen. Kielenkäyttö on italialaisen lennokasta eikä akateemista, joskin viitteitä historian moniin hahmoihin viljellään reippaasti. Nöyrä kirjailijamme oli myös itse aikoinaan mafioso ja esittää, ettei koskaan vasikoinut muita eikä hänellä siksi ole ollut tarvetta kaunistella omaa elämäänsä muiden kustannuksella.
Sisilian historia ja mafia
Mafian historia ulottuu tietysti Sisiliaan asti ja Sisilian historiaan antiikkiin asti tai pidemmällekin. Sisilia on ollut historian aikana monenlaisen imperiumin ja hallinnon alla. Yksi täysin uskottavanoloinen teoria on, että mafia-sana on lähtöisin arabian kielestä. Saaren itsepäinen kansa ei kuitenkaan erityisen helposti kapinoinut hallitsijoita vastaan, kunhan paikallisten tapojen annettiin jatkua. Kirjoittajamme esittää sisilialaisista vertauksen, että he olivat kuin pitkäaikaismafiavankia, joka kertoo uudelle vankilanjohtajalle, miten hommat täällä oikeasti pyörivät. Mafian esiasteet kehittyivät feodaalijärjestelmän ja keskiaikaisten salaseurojen perusteille.
Ilman tätä kirjaa lukemattakin tiedämme toki sen faktan, että Italia on omanarvontuntoisten maakuntien ja vanhojen kaupunkivaltioiden mosaiikki, jossa on paksut paikalliset murteet. Vuonna 1850 vain puolet maan väestöstä puhui italiaa. Kirjoittajamme valottaa kuitenkin aihetta kertoen, kuinka hänen Barista, Napolista ja Sisiliasta tulleiden isovanhempiensa väliset keskustelut eivät amerikkalaisessa ruokapöydässä italiaksi oikein onnistuneet. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa italialaisia muutti Amerikkaan noin 5 miljoonaa, joista noin 1,5 miljoonaa oli sisilialaisia. Heitä kohdeltiin usein melko huonosti ja syrjivästi. Heitä saatettiin kutsua ”pizzaneekeriksi”, ja heitä myös lynkattiin useammin kuin ihan parin yksittäistapauksen verran. Sisilialaiset päätyivät usein raskaisiin töihin, mutta heidän osuutensa korostui mm. erityisesti satamissa, mikä osaltaan myöhemmin edesauttoi mafian kuljetusalojen haltuunottoa.
New Orleansista New Yorkiin
Ensimmäisen amerikkalaisen mafiaperheen (Marcello) katsotaan syntyneen 1800-luvun lopulla yhteen aikansa tärkeimmistä amerikkalaiskaupungeista: New Orleansiin, joka oli jo silloin melkoinen synninpesä peliluolineen, bordelleineen ja korruptoituneine poliiseineen. 1800-luvun lopulla ammuttiin kaupungissa paikallinen poliisijohtaja, ja kun syylliseksi löydetylle italialaiselle annettiin turhan lievän tuntuinen tuomio, marssi monituhatpäinen vihainen paikallismob paikalliseen vankilaan ja päätyi tappamaan 11 italialaista vankia. Tämä tapahtuma kuvaa osaltaan sitä, kuinka vihamielisesti ja rasistisistikin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa italialaisiin saatettiin Yhdysvalloissa suhtautua.
Mafian keskeisimmäksi valtakeskittymäksi vakiintui kuitenkin pian New York. Kaupungin poliisivoimat olivat 1800-luvun lopulla kohtuuttoman vahvasti irlantilaistaustaisten miehittämiä, ja he antoivat italialaisissa kaupunginosissa tapahtua melkein mitä vaan, kunhan se ei vaikuttanut niiden ulkopuolisten ihmisten elämään. Ensimmäinen yksittäinen italialaistaustainen saatiin poliisivoimiin vasta 1800-luvun lopulla. Luovasti makarooniksi kutsuttu poliisi päätyi tutkimaan silloin vielä lapsenkengissä olleen New Yorkin mafian tekemisiä, kun murhamysteerin kautta tynnyristä löytyi kadulla ruumis.
Kun kipa vaihtuu stillettiin – Juutalaiset gangsterit
Amerikan järjestäytyneen rikollisuuden taustalla oli italialaisten ohella kuitenkin myös paljon juutalaisia. Viime vuosina kohtuullisen paljon Itä-Euroopan historiasta lukiessani olen tullut toistuvasti vastaan juutalaisten merkittävän roolin alueella, mutta pogromien ja vainon takia ihmisiä lähti Amerikkaan, ja monien 1900-luvun alun legendaarisempien gangstereiden vanhemmat tai he jopa itse syntyivät alueella, joka sijoittuu Valko-Venäjälle, Galitsiaan tai Itä-Puolaan. Pogromien ja juutalaisten vainon yksi perhosvaikutus oli juutalaisten gangsterien synty USA:ssa.
Useat uskonnollisenkin kasvatuksen saaneet juutalaiset vaihtoivat New Yorkin kaduilla kipat stillettiin. Yksi varhaisimmista vaikutusvaltaisista juutalaisgangstereista oli 1928 46-vuotiaana kuollut Arnold Rothstein. Suuren yleisön vähemmän tuntemia juutalaisgangstereita olivat mm. myös Dutch Schultz (Arthur Simon Flegenheimer), joka kuoli vain 34-vuotiaana 1935, mutta ehti 20- ja 30-luvuilla tehdä omaisuuden erityisesti viinabisneksessä, sekä hieman vanhemmaksi, kypsässä 47 vuoden iässä kuollut Lepke Buchalter, joka piti pitkään tiukassa otteessaan New Yorkin laajan vaateteollisuuden monia ammattiliittoja. Kaksi aikakauden legendaarisinta juutalaisgangsteria lienevät kuitenkin Meyer Lansky (Maier Suchowljansky) ja Benjamin ”Bugsy” Siegel. Lansky oli Lucky Lucianon strategikko, joka jopa puolusti sisilialaisten verisiteiden merkityksellisyyttä, vaikka Luciano yritti rakentaa ”wokempaa” mafiaa. Parivaljakko teki yhteistyötä myös Harlemissa mustien rikollisten kanssa.
Kieltolaki, opportunismi, Lucky Luciano ja mafian nousu
Lanskyn aisaparina toiminut sisilialaistaustainen Lucky Luciano aloitteli rikollisuraansa hattukauppiaan kuljetuspoikana ja diilaili kuljetusreiteillään siinä sivussa heroiinia. Lansky oli Lucky Lucianon strategikko, joka puolusti sisilialaisten verisiteiden merkityksellisyyttä, vaikka Luciano yritti rakentaa ”wokempaa” mafiaa. Lucky ja monet muut ajan vanhemmat mafiosot, kuten Frank Costello, nousivat todellisiksi suurtekijöiksi kieltolain aikaan. Viinan tarjoaminen teki heistä kansankin silmissä hyväksyttäviä toimijoita.
30-luvun alussa mafian sisällä käytiin verisiä sotia, joissa Lucianon jengi onnistui kuitenkin nousemaan vahvaan asemaan tapettuaan vanhaa kaartia. Luciano kruunasi itsensä New Yorkin doniksi, joka asui ilman vaimoa ylellisessä hotellihuoneessa. Samalla luotiin myös uusia myyttejä ja rakenteita, kun nuorempi polvi ei samalla tuntenut aitoja sisilialaisia perinteitä. Tähän ajankohtaan sattuu myös New Yorkin viiden tunnetun mafiaperheen asemien vakiintuminen. Kieltolain ohella myös 1929 oli mafialle kriisi, jota ei sopinut jättää käyttämättä. Mafia oli kyllä rahoineen valmiina auttamassa konkurssiin tai ongelmiin joutuneita pienyrittäjiä.
Los Angelesiin lähtenyt Bugsy ja Murder Inc:in paljastuminen nosti mafian otsikoihin ja sai viranomaiset kiinnittämään siihen aiempaa enemmän huomiota. Isosti otsikoissa ollut Murder Inc osittain kuitenkin unohtui Pearl Harborin takia. New Yorkin satamassa palanut ranskalaisalus huolestutti Amerikan johtoa, joka päätti tehdä faustilaisen sopimuksen riittävän ”isänmaallisen” mafian kanssa sataman turvallisuudesta. Sota-aika ja säännöstely antoi mafialle taas lisää tienaamismahdollisuuksia mm. kuljetusalan ammattiliittojen kontrollin kautta.
Lepke ja porukkaansa teloitettiin tosin Sing Singissä sodan keskellä 1943. Juutalaisen hallussa ollut vaateteollisuus päätyi siten italialaisten mafiosojen haltuun, ja kiristämisen kovuus vain kasvoi. 1943 nähtiin liittoutuneiden maihinnousu Sisiliaan. Tästä mafiosot myös hyötyivät. Amerikan paikallisilta sisilialaistaustaista kysyttiin tietoa kaikesta mahdollisesta, ja mafiakin pystyi auttamaan asioissa. Lucky myös mietti, miten tässä yhteistyössä saa tuomiotaan kevyemmäksi. Hänen tuomiotaan kevennettiin, mutta hänet kuitenkin karkotettiin sodan jälkeen Italiaan. Italiassa paikallinen mafia tietysti pyöritteli mustaa pörssiä, valkoista pörssiä ja kaikkea muutakin ”pörssiä”, eikä miehittäjillä ollut oikein mahdollisuuksia kuin katsoa silmien läpi. Aiemmin maahan karkotettu Vito Genovese, joka oli toiminut yhteistyössä Mussolinin kanssa murhauttaen kontaktiensa kautta vasemmistolaisen toimittajan Amerikassa, käänsi takkiaan ja toimi hänkin miehittäjien avustajana toimittaen näille ylellisempiä haluamiaan tuotteita.
Las Vegas, Havanna ja mafian vallan vuodet
Mafian historian merkittävimpiä läänityksiä Yhdysvaltain historiassa oli Las Vegas, jonka rakentamisessa ja varhaisvuosien toiminnassa se oli merkittävässä roolissa. Hooverin pato oli tuonut työmiehiä ja sittemmin turisteja, jotka törsäsivät Las Vegasissa, ja tässä nähtiin tilaisuus. Merkittävä varhainen toimija oli Bugsy Siegel. Hänen Flamingo-hotellinsa ei kuitenkaan ollut varsinainen menestys. Samaan aikaan Lansky kokeili uhkapelien ja hotellibisnesten suhteen toista potentiaalista lokaatiota eli Havannaa, johon oli luonut yhteyksiä kieltolainaikaisissa sokeriruokobisneksissä. Lanskyn 40-luvun lopun Havannan bisnekset eivät Las Vegasin tapaan olleet valtava välitön menetys. Lanskyn kutsusta saarelle saapui myös Italiaan karkotettu Lucky Luciano väärennetyillä papereillaan, mutta oli turhan kuuma hahmo, ja Kuuba taipui Amerikan painostuksen alla.
Mafian vahvistumisen aikana heräsi kysymyksiä, miksi mm. Hoover ja tämän luoma FBI pitkään katselivat mafian tekemisiä niin pitkään sormien läpi. Ottaen huomioon, miten tehokkaasti kommunisteja tuohon aikaan suorastaan vainottiin, olisi luullut voimakkaan salaseuran saaneen jotain oikeaa osakseen, jos olisi ollut oikeaa yritystä. Tämä on herättänyt kysymyksiä siitä, oliko mafialla kiristysaineistona todisteita Hooverin homoilusta tai tämän uhkapelaamista. Toisaalta mafialla oli myös rahaa ja kyky lahjoa perusagentteja ja korkeampiakin virkamiehiä, mikä vaikutti osaltaan asiaan. Toisaalta pian myöhemmin Frank Costello saatiin kuitenkin kuulusteltavaksi ja hikoili todistajanaitussa, kun joku lopulta oli aidosti ottanut mafian tähtäimeensä. Costello alkoi myös menettää asemiaan, kun häntä alkoi haastaa Vito Genovese, joka myös nousi lopulta ykkösjohtajaksi.
1946 Lanskyn Kuuban seikkailut eivät vielä kunnolla ottaneet tuulta alleen, mutta Batistan noustua valtaan kasino- ja hotellibisnes lähti kunnolla käyntiin. Haluttiin myös laadukasta tunnelmaa, eikä prostituoituja haluttu paikalle – niitä riitti muuallakin. Kuubassa tehtiin rahaa, mutta sitten tulivat muuan Che Guevara ja Fidel Castro, jotka ottivat saaren haltuunsa, ja porsastelevien jenkkimafiosojen kasinot olivat ihan ensimmäisinä tähtäimessä. Lansky menetti valtavasti rahaa ja samalla asemiaan, ja hänen tähtensä lähti laskuun, mutta toisin kuin monet muut mafiosot, eli hän hyvissä sielun ja ruumiin voimissa 80-luvulle asti, siinä missä Genovese kuoli vankilassa sydänkohtaukseen jo 1969 ja Lucky Luciano Napolissa karkotettuna 1962. Kuuban vallankumous toi kuitenkin Floridan Trafficanten perheelle uusia bisnesmahdollisuuksia, kun Miamiin paenneet kuubalaiset olivat sekä potentiaalista työvoimaa että asiakkaita mafian tarjoamille palveluille, ja perhe muutti toimintaansa Tampasta Miamiin.
Yhteenveto
Kirja oli varsin populaaristi ja vetävällä kirjoitettu historiikki Amerikan mafian varhaisemmista vuosista. Omat tietoni Amerikan varhaisemmasta mafiasta ovat olleet hyvin varsin pintapuolisia, joten tietystä potentiaalisuudestaan huolimatta tämä täytti aukkoa. Olen melko hiljattain myös katsonyt uudelleen Sergio Leonen mestariteoksen Once upon a time in America ja myös siksi mafian varhaiset juutalaisyhteydet kiinnostivat. Kirja ei ollut mielestäni loistava, mutta kyllä lukemisen arvoinen .