Monia Yhdysvaltoja käsittelevien kirjojen jatkoksi päätin nyt lukea klassikon asemaan nousseen gangsteritarinan. Martin Scoursesen Goodfellas(Mafiaveljet) saattaa olla pätkä, jonka olen nähnyt useammin kuin minkään muun elokuvan. Kaikki eivät välttämättä kuitenkaan tiedä, että se pohjautuu kirjaan. Vuonna 1985 Nicholas Pileggi kirjoitti Henry Hillin elämän pohjalta kirjan Wiseguy. Lukemassani pokkarissa nimi on kuitenkin Goodfellas. Elokuva on nykyään niin paljon tunnetumpi, että julkaisija on kai vaan ajatellut, että Goodfellas myy paremmin näissä uudemmissa painoksissa.
Tiivistelmä
Kirja on varsin napakka vähän reilu 200-sivuinen paketti gangsteri Henry Hillin uhosta, noususta ja tuhosta. Hill oli puoliksi irlantilainen puoliksi sisilialainen, joka kasvoi toisen maailmansodan jälkeisessä New Yorkissa Brooklynissa. Kirjassa kerrotaan Hillin elämästä tämän 50-luvun lapsuudesta siihen asti kun hän 1980 jää FBI:n haaviin ja ryhtyy todistajaksi ”vasikoiden” koko laajan tuntemansa rikollisyhteisönsä. Kirjassa liikutaan elokuvassa tutuissa maisemissa Brooklynin taksiasemalla, kaduilla, ravintoloissa, klubeilla, ryöstökeikoilla ja vankilassa siinä sivussa kertoen Hillin kautta kattavasti minkä kaikenlaisessa mahdollisessa laillisessa ja laittomassa busineksessä mafia oli mukana. Henry Hill ei ollut mafian jäsen, korkealla hierarkiassa tai erityisen väkivaltainen, mutta hän oli mafian palveluksessa oleva osaava jokapaikanhöylä, joka tunsi laajasti mafian ihmisiä ja bisnestä.
Kirjan ja elokuvan erot
Joskus vertaillessani lukemaani kirjaa ja katsomaani elokuvaa erot saattavat olla isoja. Kirjassa on valtavasti paljon enemmän asioita ja tärkeitä pääjuonia, joita leffassa ei ole. Hahmoja puuttuu tai lisätään, tai elokuvaan lisätään asioita, joita kirjassa ei ollut. Tässä kohtaa eroja kirjan ja elokuvan välillä on mahdollisesti vähemmän kuin missään aiemmassa omalle kohdalleni sattuneessa tapauksessa. Maininnanarvoisia asioita kirjassa, joita elokuvassa ei nosteta esiin ovat ehkä:
- Mafia ja sen juoksupojat olivat mukana monenlaisissa ja myös pikkuhuijauksissa. Paljon tehtiin esim. luottokorttihuijauksia, mutta myös autovarkauksia ja vedonlyöntivilppia joita ei leffassa nosteta esiin
- Henry Hill vietti muutaman vuoden armeijassa Pohjois-Carolinassa lapsuuden mafia-assistentin roolin ja vakavampien rikoksiensa välisenä aikana
- Kirjassa maininnanarvoisessa sivuroolissa on Henrya muutamia vuosia nuorempi mafiapomo Paul Varion poika Lenny, jonka kassa Henry pyörii ja viettää paljon aikaa. Häntä ei näy elokuvassa. Sen sijaan elokuvassa Joe Pescin näyttelemä Tommy on kirjassa pienemmässä roolissa.
- Monien avainhahmojen kuten Paulin, Jimmyn ja Tommyn sukunimet on myös leffassa muutettu.
1950-luvun Brooklyn ja teinigangsteri
Ensimmäinen kappale kuvaa Henryn lapsuutta Brooklynin Brownsvillessa kertoen aika paljon samaa kuin elokuvassa. Henry ihaili kaukaa isopomo Varion veljen pyörittämä naapuruston taksiasemaa, jossa paikalliset gangsterit ja silmäätekevät pyörivät ja tekivät bisnestä. Henry pääsi sinne töihin ja alkoi jo 12-vuotiaana parkkeerata autoja. Hänen tiukka irlantilainen isänsä oli aluksi tyytyväinen, että Henrylla oli työmoraalia, mutta nopeasti pettyi kun tajusi hänen työskentelevän harmaalla alueella mafiosojen pikkuapulaisena.
Mutta kuten elokuvan ja kirjan alussa Hill sanoo ”As long as i can remember i always wanted to be a gangster”. Henry siirtyi jo nuorena autojen parkkeeraamisesta myös kilpailijan autojen poltteluun ja autteli normaaleissa asunnoissa siirtyvien uhkapelipaikkojen järjestelyissä ja teki pikkuostoksia ympäri lähialueita varastetuilla tai väärennetyillä luottokorteilla ja jäi ensimmäisen kerran poliisin haaviin 16-vuotiaana. Tästä nuorisorikollisuudesta tuli nykyhetkessä mieleen Ruotsin nykyiset teinigangsterit ja hiljattain uudelleen katsomani, lähes Mafiaveljien tasoinen gangsteriklassikko Once Upon a time in America. Kunika äärimmäisen nuoret ihmiset tekevät äärimmäisen raakoja rikoksia.
17-vuotiaana Hill lähti muutamaksi vuodeksi armeijaan Pohjois-Carolinaan ja tavallaan jopa tykkäsi siitä. Armeijassakin hän pyöritti pienimuotoista rahanlainausta, uhkapelirinkejä ja myi keräili ylijäämäruokia, jotka olisi muuten heitetty pois. Hill kuitenkin tappeli armeijassa kännipäissään ja hänet heitettiin ulos ja hän palasi kaduille, jossa pyöri paljon mafiajohtaja Varion suosikkipojan kanssa. He saivat parikymppisinä AY-yhteyksien kautta raksamiehen no show duunit, eivätkä jaksaneet itse edes käydä hakemassa palkkojaan, puhumattakaan siitä että heitä olisi nähdetty työmailla. Tässä kohtaa Hillin portfolio laajeni enemmän tupakan myyntiin, autovarkauksiin ja suojelurahojen keräämiseen. Tupakasta Hill myös jäi kiinni Varion pojan kanssa ja sai ensimmäisen varsinaisen vankilatuomionsa.
Henry ja Karen: Mafiavaimon elämää
Elokuvan ja kirjan tärkein naishahmo on tietysti Henryn vaimo Karen, joka saa myös kirjassa melko paljon ääntään esiin. Henry oli 22 vuotiaaksi asti sinkku kunnes 1965 tapasi silloin 18-vuotiaan tulevan vaimonsa Karenin. Tämä oli naaiivi 18-vuotias, eikä edes ajatellut miksi rakennusmiehellä oli sellaiset pehmeät kädet eikä Karen todellakaan aluksia tajunnut minkälaisissa porukoissa Hill liikkui. Mielenkiintoisesti myös kerrotaan kuinka 60-luvun alussa monet ulkopuoliset ihmiset, joiden elämää mafia ei suoraan koskettanut eivät tienneet siitä juuri mitään. Mafia ei oltu vielä popularisoitu ja Kummisetä-elokuva oli vasta tulossa.
Karen oli kuitenkin paremmasta perheestä ja hän katsoi monien mafiosojen tai Hillin kavereiden vaimoja alaspäin. Kuinka mauttomia vaatteita ja kampauksia heillä oli ja miten hammashygieniakaan ei ollut kunnossa. Näiltä naisilta kuulemistaan jutuista Karen kuitenkin tajusi, miten syvällä väkivaltaisissa rikoskuvioissa Henry oli ja miten monen miehet olivat vankilassa. Muiden mafiosojen tapaan Henryllakin oli kuitenkin tyttöystävä, joka aiheutti kitkaa Karenin kanssa ja muiden mafiosojen tapaan Henry ei epäillyt käyttää väkivaltaa jos joku lähenteli hänen vaimoaan ja elokuvan tapaan hän hakkasi lähitalon miehen pistoolinperällä
JFK:n ryöstelyt ja väkivalta
Väkivalta oli luontainen osa mafiosojen elämää. Siihen sitoudut mafian kanssa toimivana. Toisaalta jotkut olivat aidompia psykopaatteja ja nauttivat väkivallasta. Billy Bats myös oikeasti murhattiin vähän sillä tavalla kuten elokuvassa juuri kuvattiin, mutta ”get your shine box” oli aiempi kommentaari ja hänet tapettiin vasta myöhemmin kun hänet oli houkuteltu Henryn ravintolaan. Sivullinen Spider ammuttiin myös todellisuudessa samankaltaisesti kuin elokuvassa. Joe Pescin esittämä Tomy vaikka oli raamikkaampi kaveri kuin Pesci, mutta aikalailla juuri niin psykopaatti kuin elokuvassa nähty hahmo oli.
Sittemmin JFK:si nimetty lentokenttä avattiin Quensiin 1953. Sillä oli valtava paikallinen vaikutus Queensissa erityisesti lähiympäristossään. Sen sivuvaikutus oli, että mafia lonkeroineen otti kaiken hyödyn mitä se saattoi irti saada kaikesta lentokentältä liikkuvasta lastista. Erityisesti erikoistuttiin ryöstämään sieltä lähteviä rekkoja. Tämä oli merkittävä osa mafian ja erityisesti elokuvassa Robert De Niron hahmo Jimmy Burken toimintaa. Henry Hill sai kannuksiaan toteuttamalla merkitävän AirFrance-ryöstön, josta hän ansaitsi riittävästi raahaa saadakseeen oman pikku ravintolansa/klubinsa. Hän ajattelin, että tästä saa vakautta ja vakaata tuloa, mutta mafiosot pyörivät hänen paikassaan ja aiheuttivat myös ongelmia. JFK:lla tehtiin myös tarinan loppupuolella tapahtuva massiivinen Lufthansa-ryöstö, joka kokonsa takia ja siitä seuranneiden murhien takia oli lopun Henry Hillin jengille.
Vankila, huumet ja todistajaksi ryhtyminen
Hill joutui vankilaan osittain yllättävästä ja oudosta tapahtumasta Floridan Tampassa, jossa hakattiin FBI:n läheinen ja sen takia viranomaiset ottivat rikoksen erityisen tosissaan. Keski-Pennsylvanian vankilassa mafiamiehillä oli kuitenkin lokoisat oltavat elokuvan kuvaamaan tapaan. Sinne saatin viinaa, viiniä, pihvejä ja hyviä italialaisia raaka-aineita. Henry oli osallisena vankilan huumekaupassa, josta jotkut pomot eivät tykänneet kaikkien riskien takia, mutta mafia ei kuitenkaan suoraan rahallisesti auttanut vankilassa ollutta Hilliä, joten hän toimi itse aktiivisesti ja Karen toi vankilaan perhetapaamisissa sisään kaiken minkä pystyi. Henry pääsi ulos kesäällä 1978 reilu kolme vuotta vankilaan astumisensa jälkeen
Vankilasta vapauduttuaan hän oli kuitenkin heti mukana taas kaikissa bisneksissä erityisesti Pittsburg-huumekontaktin kautta, mutta teki myös asekauppaa ja merkittävää uhkapelibisnestä yliopistourheilun ympärillä. Vähämerkitysellisempi huumekontakti kuitenkin vasikoi hänet. Hilliln kontolle pistettiin niin pitkä lista kaikenlaisia mahdollisia rikoksia, että hän olisi saanut tolkuttoman pitkän tuomion ja alkoi kallistua sille kannalle, että kannattaa tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa.
Yhteenveto
Kirja oli ihan viihdyttävä ja sikäli outo lukukokemus kun elokuvan on nähnyt niin monta kertaa ja osaa juonen ulkoa ja sitten kirja on kuitenkin todella lähellä leffaa, eikä mielikuvitukselle jää niin paljon tilaa kun kaiken miettii elokuvan kuvamaailman kautta. Tässä mielessä en tiedä miten paljon kirjaa suosittelen, koska ei siitä saa niin paljon irti, jos on nähnyt ja muistaa elokuvan hyvin.