Jatkoin Yhdysvaltoja kuvaavien kirjojen lukemista mutta toisaalta pysyin myös kevyemmän rikoskirjallisuuden parissa edellisen Wiseguy-kirjan tyyliin, lukien Ryan Gattisin vuoden 2015 kirjan Vihdan kadut(eng. All involled). Kirja tarttui mukaani kirjaston romaanihyllystä ja kirjasta paljon aiempaa tietämättä ajattelin, että kyseessä olisi kaunokirjallisempi kokonaisuus ja vähemmän rikoskirja, mutta eipä tämä haitannut. LA:n 1992 mellakat ovat pintapuolisesti tuttuja, lähinnä populaarikulttuurin kautta tuntemani tapahtumaketju, jonka ymmärrys syveni vähän luettuani John Ganzin kirjan When the Clock broke, mutta nyt sitten tuli sukellus tapahtumiin fiktion ja LA:n latinogangstereiden kautta.
Tiivistelmä
Noin 350-sivuinen romaani kuvaa Los Angelesin vuoden 1992 mellakoita kronologisesti kuuden päivän ajalta. Jokaisen päivän osalta tapahtumia kuvataan kolmen eri hahmon kautta eikä kenenkään hahmon kautta kuvata tapahtumia muuten kuin hänen kappaleessaan yhden päivän osalta. Toisalta eri hahmot seikkailevat toisten hahmojen kautta vähintään parissa, usein useammassakin kappaleessa, jolloin lukijalla on moniin muihin kirjoihin verrattuna helpohkoa hahmottaa tarinaa kokonaisuutena.
Tapahtumat sijoittuvat erityisesti Lynwoodin kaupunginosaan. Hahmot ovat pääosin chicanoja(amerikanmeksikolaisia) ja useimmat näistä ovat jengiläisiä tai ainakin jengielämän liepeillä eläviä, eivätkä monet selviä hengissä kirjan loppuun asti. Kirjassa seikkailee kuitenkin mm. myös viattoman oloinen korealaisteni, kroatialaistaustainen palomies ja tummaihoinen kansalliskaartalainen. En huomannut hetkeen kirjan kannessa ollutta lainausta Jens Lapidukselta: ”Parasta mitä olen lukenut vuosikymmeneen”. Aloitettuani kirjan lukemisen minulle tuli tyylistä mieleen juuri Lapiduksen proosa 2000-luvun tukholmalaisgangstereista.
Mellakoiden tausta, ryöstely ja jengiväkivalta
Kirjassa tapahtumia ei taustoiteta kovin laajasti vaan lähdetään heti LA:n kaduille haistelemaan tunnelmaa. Ilmeisenä tapahtumien taustana on Rodney Kingin hakanneiden poliisien syytteistä vapauttaminen, joka räjäyttää pinnan alla kuplineet jänniteet yhdeksi Amerikan historian pahimmista mellakoista. Kirjan päähenkilöt eivät latinoina ole niin suoraan Rodney Kinging tapahtumista suuttuneita, mutta ovat toki kokeneet ja nähneet väkivaltaisten ja korruptoituneen poliisin toimintatavat omakohtaisestikin. Suuri osa hahmoista on kuitenkin katujengiläisinä, jotka kokevat tilanteen mahdollisuutena ryöstelyyn ja kalavelkojen makseluun kun poliisin huomio on muualla. Tämä oli näkökulma, jota en mellakoiden yhteydessä ole välttämättä niin ajatellut. Aidot rikolliset kokevat pystyvänsä toimimaan vapaammin kun viranomaisten huomio on kiinnittynyt muualle. Varsinaisten mellakoinnin uhrien ohella noina päivinä murhattiin kylmäverisesti huomattava määrä ihmisiä.
LA ja populaarikulttuuri, Naisgansteri Paysan ja korealainen sivujuonne
En ole koskaan käynyt Los Angelesisa tai lähimäillakaan, mutta siitä huolimatta minulla on suhteellisen vakiintunut kuva siitä miltä Etelä-Kalifornia ja Los Angelesin kaupunkikuva tuolloin näytti sellaisten populaarikulttuuurin tuotteiden kuten NWA:n yms. musiikkivideoiden, GTA San Andreasin ja The Shield-tv-sarjan kautta.
Kirjan mieleenjäävin hahmo oli minulle chola naisgansteri Paysan. Hahmosta tuli minulle mieleen The Wiren Snoop ja Snabba Cash-sarjan Nala. Nämä kaikki kolme ovat über-maskuliinisessa maailmassa operoivia katujen naispuolisia raakoja gangsterisotilaita. Ehkä liian usein nähtynä tällainen hahmo alkaisi kyllästyttää, mutta hyvin tehtynä viihdyttää ja kiinnostaa. Lähes kaikki kirjan hahmot kärsivät ja menettävät läheisiä tai tuttujaan ja/tai tappavat toisia, mutta Paysan on aivan kirjan väkivaltavyyhdin keskiössä.
Kuten muutama kuukausi sitten opin John Ganzin kirjasta, LA:n mellakoiden yhtenä sivujuonteena oli korealaisten omistamien kauppojen ryöstely. Osittain tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että pienten tai pienehköjen kauppojen perustaminen oli LA:n korealaisyhteisössä erittäin yliedustettua yritystoimintaa ja Koreatown sijaitsi lähellä mellakoiden ydinalueita, mutta myös siksi, että vuotta aiemmin korealainen kaupanomistaja oli ilmeisen syyttä ampunut vain 15-vuotiaan Latasha Harlinsin ja pääsi siitä ehdinalaisella. Kirjassa seurataankin kun teini-ikäinen korealaispoika on ajelee ympäri naapurustoaan aseistettuna autossa sukulaismiestensä kanssa ja päätyy pyytämättä ja yllätyksenä tapahtumien polttopisteeseen.
Yhteenveto
Tämä ei ollut Wiseguy-kirjan tyyliin erityisen opettavainen tai syvällinen, mutta kuitenkin autenttisen tuntuinen kuvaus 90-luvun alun Los Angelesin jengielämästä, jännitteistä ja urbaaneista ongelmista. Jos etsii vähän kevyempää luettavaa rikoskirjallisuutta ja erityisesti jos 90-luvun LA tai latinokatujengiläisten elämä kuulostaa mielenkiintoiselta, niin voisin suositella tätä kirjaa