Luettuani hiljattain paljon Yhdysvaltoja käsittelevää tietokirjallisuutta ja heitettyäni mukaan yhden fiktiivisen teoksen(Vihan kadut), joka oli varsin populaari rikoskirja, päätin lukea lopulta jonkun ”suuremman amerikkalaisen romaanin. Kirjaksi valikoitui Philip Rothin Amerikkalainen pastoraali vuodelta 1998.
Tiivistelmä
Noin 500-sivuisen kirjan päähahmona toimii juutalainen Seymour ”Swede” Levov. Newarkin menestyvän hansikastehtailijan poika, menestyksekäs junioriurheilija, joka nai Miss New Jerseyn, johti menestyksekästä hansikastehdasta ja eli päällisin puolin amerikkalaista unelmaa perheensä kanssa kartanossa New Jerseyn ruuraalisella esikaupunkialueella. Kuitenkin hänen Vietnamin sotaa vastustaneen aktivistityttärensä tekemiset tuhoavat kiiltokuvamaisen esikaupunkiunelman ja paljastavat perheen sisäiset ristiriidat.
Kirjassa käy kuitenkin ajan mittaan selväksi, että eri päähahmot eivät todellakaan tunnu ymmärtäneen toisiaan ja tulkinneet sekä muistavat eri tilanteita varsin erilailla. Itseäni puhutteleviksi teemoiksi nousevat perhedynamiikan ja asioiden subjektiivisen tulkinnan ohella juutalaisten maahanmuuttajien eri sukupolvien assimilaatio, amerikkalainen teollisuushistoria ja deindustrialisaatio, 60-luvulta eskaloituneet urbaanit ongelmat ja vuoteen 68 assosioituneet sukupolvikonfliktit.
Kiiltikuvamainen esikaupunkiungelma ja puhummattomat konfliktit
Swede oli ”versatile athlete” ja sitä kautta menestyvänä urheilunuorukaisena koulunsa ja varsinkin juutalaisyhteisönsä ihailema hahmo. Hänen perheensä oli myös kahdessa sukupolvessa noussut vauraaksi hansikastehtaan omistajaksi. Isoisä oli elänyt rankan elämän ensimmäisen polven juutalaisena maahanmuuttajana eikä Sweden isänkään nuoruus ollut helppo, mutta hän oli onnistunut rakentamaan Newarkiin kukoistavan hansikasimperiumin. Perhe ei kuitenkaan vaurautensa ohella silti eronnut niin merkittävästi alueen muusta juutalaisväestöstä. Swede vietti myös muutamia iloisia vuosia merijalkaväen miehenä ”oikeaan aikaan”, välttyen lähtemästä toisen maailmansodan loppukahinoihinkaan Tyynellemerellä.
Swede päätyi naimaan Miss New Jerseyn, joka sanoi ettei edes halunnut missikisoihin, mutta ajatteli että rahoilla voitaisiin maksaa opiskelua ja siksi päätyi osittain katselemaan negatiivisesti taaksepäin missikokemustaan. Jossain muistellaan intiimiä kaunista seksuaalista kanssakäymistä ja kaunista ruraalia elämää alueella, jossa kaikki vanhemmat mahtisuvut eivät katsoneet juutalaisia täysin iloisesti. Kirjan loppua kohden alkaa tosin selvitä, että niin Swedellä kuin vaimollakin oli syrjähyppyjä. Juutalaisen isän ja katolisen äidin keskellä käytiin myös hieman hankalia keskusteluja lapsen kasvattamisesta.
Kirjan alussa Rothin romaanien alterego Zuckerman tapaa vanhemman Sweden stadionilla ja sitten 90-luvulla ravintolassa oppien pian myöhemmin luokkakokouksessa yllätyksekseen Sweden veljeltä, että Swede oli juuri kuollut. Eikä hän ollut ollut tietoinen Sweden perheen myöhemmistä tragedioista. Tytär Merry kasvatettiin kiiltokuvamaisessa esikaupunkiympäristössä ja tuntui eläneen onnellisen oloisen lapsuuden, joskin älykkäällä lapsella oli myös hankala änkytys. Änkytystä suuremmaksi perheen ristiriidaksi nousee kuitenkin Vietnamin sota, jota vanhemmatkaan eivät varsinaisesti kannata, mutta perheen teini-ikäisen tytön radikalisoituminen ja matkat New Yorkiin aktivistitapaamisiin ovat sovinnaisessa perheessä liikaa.
Päähahmo Swede tuntuu vain olleen kohtuuttoman sovinnainen ja kirja päätyy lopulta outoon kiusalliseen, eikä täysin väkivallattomaan illalliseen 70-luvun alun New Jerseyn eliittialueella. Kaikessa sovinnaisuudessaan ja kolmannen sukupolven menestyksekäänä maahanmuuttajana Swede koki Amerikan vain yksiselitteisen auvoisekksi ja ihanaksi paikaksi ja siksi hänelle oli erityisen vaikeaa ymmärtää kapinoivaa tytärtään.
Menetetty teollisuushistoria ja urbaanit ongelmat
Kirja oli kirjoitettu 90-luvun loppupuolella ja nyt jo lähes 30 vuotta vanhassa kirjassa 70-luvun Newarkissa kilpailun kanssa kamppaileva tekstiiliteollisuuden omistaja katselee kaihoisana aiempiin kultaisiin vuosikymmeniin. Suuri osa alueen tekstiiliteollisuudesta on jo lähtenyt, mutta Sweden tehdas toimii siellä edelleen, joskin sille on tullut sisartehdas Puerto Ricoon.
Naisten hansikkaan valmistusprosessi käydään kirjan keskivaiheilla huolellisesti läpi, kun päähenkilö esittelee hansikkaan valmistuksen tehtaalle tulleen tyttären ”rikoskumppanille”, joka esiintyy tekstiiliteollisuudesta tutkielmaa tekevänä opiskelijana. Tämä kertoo suorat nuoren radikaalin sanansa tehtailijasta työntekijöitään sortavana roistona, siinä missä Swede itse näkee, eikä varmaan aivan täysin ilman meriittejä, itsensä yhteisölleen töitä ja ylpeyttä tarjoavana instituutiona.
Newarkin 1967 mellakat ovat myös tapahtuma romaanissa. Tuossa kohtaa tehtaalla on jo töissä paljon tummaihoisia ja tehdas selviää mellakoista melko säikähdyksellä toisin kuin jotkut muut bisnekset. Swede alkaa kuitenkin nähdä mustat aiempia ammattimiehiään ammattitaidottomampina ja heikomman työmoraalin omaavina. Aikansa deindustrialisaatio, urbaani rappeutuminen ja esikaupungistuminen tulevat kirjassa esille. Menestyneen juutalaisväestön ja ”kiittämättömien” mustien suhteista tuleekin mieleen Podhorezin essee My Negro Problem.
Yhteenveto
Kirja oli erinomainen amerikkalainen 1900-luvun lopun romaani, jossa kuvataan spesifimmin juutalaisten maahanmuuttajien kokemuksia, 60-luvun kulttuuritaisteluja, ajan urbaanin Amerikan rappeutumista sekä deindustrialisaatiota, mutta toisaalta universaalimpi teos ihmisten vaikeuksista ymmärtää toisiaan ja ihmiskokemuksesta. Hieno ja maineensa ansaitseva romaani.