{"id":722,"date":"2024-12-05T13:38:00","date_gmt":"2024-12-05T13:38:00","guid":{"rendered":"https:\/\/www.polipolina.com\/?p=722"},"modified":"2026-04-20T06:04:57","modified_gmt":"2026-04-20T06:04:57","slug":"dolce-vita-confidential","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/2024\/12\/05\/dolce-vita-confidential\/","title":{"rendered":"50-luvun Rooma – Dolce vita Confidential"},"content":{"rendered":"\n

P\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti Euroopan historian kirjojen lukemisprojektini <\/a>on liikkunut teemoiltaan raskaammissa aiheissa kuten politiikassa, hallitsijoissa ja sodissa. T\u00e4m\u00e4n vastapainoksi otin luettavaksi (hetken mielijohteesta kirjaston hyllyst\u00e4) populaarikulttuuriin keskittyv\u00e4n kirjan. Ensin huomioni kiinnitti kirjan v\u00e4rikkyys ja sitten sen kansi. Kyseess\u00e4 on elokuviin keskittyneen kirjoittaja Shawn Levyn kirja Dolce Vita Confidential: Fellini, Loren, Pucci, Paparazzi, and the Swinging High Life of 1950s Rome.<\/strong><\/p>\n\n\n

\n
\"Dolce<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Tiivistelm\u00e4<\/h3>\n\n\n\n

Noin 400-sivuinen kirja jakautuu 30:een kappaleeseen, jotka kuvaavat sodasta toipuneen Rooman svingaava kulttuuriel\u00e4m\u00e4\u00e4. Lyhyesti Italialaisen yhteiskunnan laajempiakin muutoksia kuvaava kirja keskittyy pitk\u00e4lti kolmeen teemaan: elokuviin, muotiin ja paparazzeihin, mutta erityisesti elokuviin. Italialaisesta elokuvasta tiesin ehk\u00e4 alkeet, mutta muodista en niit\u00e4k\u00e4\u00e4n, joten t\u00e4m\u00e4 oli sukellus hyvin minulle tuntemattomaan maailmaan. Kirja keskittyy aika pitk\u00e4lti juuri Roomaan, mutta lyhyit\u00e4 ekskursioita tehd\u00e4\u00e4n varsinkin muodin osalta my\u00f6s Firenzeen.<\/p>\n\n\n\n

Alustus<\/h3>\n\n\n\n

Kirjan prologi alkaa lyhyell\u00e4 kuvauksella yhdest\u00e4 paparazzien ty\u00f6vuorosta Roomaan y\u00f6ss\u00e4 sek\u00e4 kuvaten introssaan Rooma-kliseita ja kysyen mit\u00e4 Roomasta voi en\u00e4\u00e4 sanoa. Mutta ainakin sen, ett\u00e4 Roomasta muodostui 1950-luvulta alkaen fasismin vuosien j\u00e4lkeen taas yksi maailmankaupunki. Siin\u00e4 miss\u00e4 Pariisissa, Lontoossa, New Yorkissa ja Berliiniss\u00e4 oli ollut el\u00e4v\u00e4inen 20-luku, missasi Rooma varhain valtaan nousseen fasismin takia t\u00e4m\u00e4n svingaavan el\u00e4m\u00e4mennon ja n\u00e4lk\u00e4 sit\u00e4 kohtaan oli 40-luvun lopulla ja 50-luvulla sitten sit\u00e4kin suurempi<\/p>\n\n\n\n

V\u00e4rik\u00e4s kulttuuriel\u00e4m\u00e4 kiinnosti my\u00f6s amerikkalaisia. Italia oli k\u00f6yh\u00e4 ja kurjistunut toisen maailmansodan j\u00e4lkeisin\u00e4 vuosina, mutta Marshall-apu alkoi virrata. Italian autoteollisuus Fiatin ja luxusautojen osalta l\u00e4hti liikkelle, mutta symboliona tietysti my\u00f6s Vespa, jota seurasivat my\u00f6s muiden valmistajien italialaista el\u00e4m\u00e4nmenoa symboloineet skootterit.<\/p>\n\n\n\n

Muoti<\/h3>\n\n\n\n

Muotiosiot j\u00e4\u00e4v\u00e4t kirjassa elokuvamaailman varjoon, mutta se on silti merkitykselinen kirjan teema. Itse opin mm ett\u00e4 toisen maailmansodan j\u00e4lkeen Italia ei ollut samanlainen muodin suurvalta kuin nyky\u00e4\u00e4n. Se oli laadukkaiden kankaiden tuottaja, mutta Pariisi oli ehdoton muodin keskus, johon Italiaa ei voinut verrata. Pariisista eroava tyyli ja sukupolvia vaalittu k\u00e4sity\u00f6 alkoi kuitenkin kiinnostaa Yhdysvalloissa ja sit\u00e4 kauttaa laajemmin Italian ulkopuolella<\/p>\n\n\n\n

Muotimaailman keskeisimm\u00e4ksi hahmoksi kirjassa nousee firenzel\u00e4inen Emilio Pucci. Kirja keskittyy pitk\u00e4lti Roomaan, mutta muotimaailman ja Puccin takia tehd\u00e4\u00e4n my\u00f6s lyhyit\u00e4 vierailuja Firenzeen. Kuriositeetteina muotiin liittyen mainitaan kuinka paavikin p\u00e4\u00e4tyy ensimm\u00e4isen kerran kommentoimaan naisten muotia ilman sen tuomitsemista ja kuinka italialaiset nostavat my\u00f6s miesten puvut kiinnostaviksi artikkeleiksi muodin n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/p>\n\n\n\n

Elokuvat <\/h3>\n\n\n\n

Kirjoittaja Levy on taustaltaan filmikriitikko ja elokuvat ovat kirjan t\u00e4rkein yksitt\u00e4inen teema. Elokuva oli jo Mussolinin aikana asia johon Italiassa panostettiin Rooman luotiin valtava Cinecitt\u00e0-niminen studiokompleksi joka veti sinne jo fasismin vuosina esim. Fellinin, mutta todelliseen maailmanmaineeseen se nousi vasta 50-luvulla. <\/p>\n\n\n\n

Rossini loi jo sodan lopussa Rooma avoin kaupungin, joka oli l\u00e4ht\u00f6laukaus heti sodan j\u00e4lkeen r\u00e4j\u00e4ht\u00e4neelle neorealismille joka alkoi her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kiinnostusta ulkomaillakin. Cinecitta kasvoi ja sen arvioidaan olleen 50-luvulla jopa Rooman kolmanneksi t\u00e4rkein ty\u00f6llist\u00e4j\u00e4 Vatikaanin ja julkisen sektorin j\u00e4lkeen, joten t\u00e4htien kuten Lollobridigan ja Maganainin ohella monella muullakin roomalaisella oli siihen henkil\u00f6kohtainen yhteys.<\/p>\n\n\n

\n
\"Sofia<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Italialainen elokuva alkoi saada my\u00f6s kansainv\u00e4list\u00e4 mainetta kun esim. Roman holiday esitteli kaunista Roomaa amerikkalaisille ja muillekin Italian ulkopuolella. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen Hollywoodin ja italialaisen elokuvan v\u00e4lille alkoi synty\u00e4 aiempaa enemm\u00e4n yhteisty\u00f6t\u00e4. Suurista t\u00e4hdist\u00e4 kuvataan esim. Sofia Laurenia Marcelo Mastroiannia uraa tarkemmin. Hollywoodin n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 ja tuotantoa alkoi vaiheittain tulla my\u00f6s enemm\u00e4n Tiiberin rannalle. Rooma oli my\u00f6s mukava sopuhtintainen paikka Hollywoodin t\u00e4hdille. Ben Hur oli valtaisa esimerkiksi valtaisa menestys ja j\u00e4lkeen tehtiin viel\u00e4 massiivisempi Elizabeth Taylorin t\u00e4hditt\u00e4m\u00e4 Cleapatra. N\u00e4iden suurtuotantojen varjossa tehtiin kuitenkin suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 hieman matalamman budjetin antiikkiin ja keskiaikoihin sijouttuvia ”miekka ja sandaalit” elokuvia.<\/p>\n\n\n\n

Elokuvamaailman ymp\u00e4rille alkoi synty\u00e4 jo aikansa t\u00e4htikultti, jossa Lollobridagaa ja Sofia Laurenin vertailtiin toisiinsa aikansa n\u00e4yttelij\u00e4t\u00e4ht\u00f6sin\u00e4 ja Fellinia ja Passolinia toisiinsa aikansa t\u00e4htiohjaajina, joiden nimill\u00e4 myytiin my\u00f6s lehti\u00e4. Kirjallekin nimen antanut Fellinin La dolce vita<\/strong> on tietyll\u00e4 tavalla kirjan huippukohta, jossa paparazzit ja elokuvamaailma kohtaavat. Kuuluisa Via Veneto saatiin valkokankaille ja siit\u00e4 rakennettiin kopio Cinecitaan. Elokuva aiheutti kotimaassa kohua, mutta oli my\u00f6s menestys ja varsinkin ulkomailla oli j\u00e4ttimenestys,<\/p>\n\n\n

\n
\"Italialaiset<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen oltiin tilanteesa, jossa taide oli imitoinut maailmaa, mutta sitten maailma alkoi viel\u00e4 enemm\u00e4n imitoida taidetta. Elokuvasta innostuneita italialaisia tuli viel\u00e4 enemm\u00e4n Roomaan. Paparazzeista muodostui k\u00e4site, mutta oikeat paparziit eiv\u00e4t t\u00e4st\u00e4 en\u00e4\u00e4 tyk\u00e4nneet. Toisaalta Dolce Vita oli Fellinille my\u00f6s taakka ja h\u00e4n halusi t\u00e4m\u00e4n menestyksen j\u00e4lkeen suuntautua enemm\u00e4n erilaisiin elokuviin.<\/p>\n\n\n\n

Paparazzit<\/h3>\n\n\n\n

Rooman Via Veneto oli Rooman trendikk\u00e4iden katu, jolla Rooman suihkuseurapiirit ja taiteilijat istuivat kahviloissa. 50- ja 60-luvuilla lehdist\u00f6ll\u00e4 oli viel\u00e4 korostuneen vahva asema tiedonv\u00e4litt\u00e4j\u00e4n\u00e4 ja lehtiin alkoi tulla entist\u00e4 enemm\u00e4n isoja kuvia ja syntyi my\u00f6s enemm\u00e4n julkkiksten el\u00e4m\u00e4\u00e4n keskittyneit\u00e4 lehti\u00e4, jolloin paparazzit muodostuivat Roomassa pieneksi, mutta merkitt\u00e4v\u00e4ksi ammattiryhm\u00e4ksi. Valokuvien konekiv\u00e4\u00e4rim\u00e4inen ottamnen ja skootterin sel\u00e4st\u00e4 kuvaaminen tulivat t\u00e4rkeiksi ammattitaidoiksi.<\/p>\n\n\n\n

\"Paparazzi<\/figure>\n\n\n\n

Paparazzien linssien ristituleen joutuivat usein juuri elokuvamaailman t\u00e4hdet, muttta Via Veneton terasseilla aikaa viettiv\u00e4t my\u00f6s (usein n\u00e4yttelij\u00e4tt\u00e4ri\u00e4 jahdanneet) eksentriset aristokraatit ja jotkut ulkomaiden kuninkaallisetkin. Paparazzin jahtaamat kuuluisudet alkoivat aikojen kuluessa my\u00f6s k\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 aggreesivisemmin n\u00e4it\u00e4 kohtaan, mik\u00e4 toisaalta taas saattoi tarjota kuvaajille entist\u00e4 mehukkaampa materiaalia. Dolce vitan kautta maailmanlaajuiseksi ilmi\u00f6ksi nousseet paparzitt alkoivat kuitenkin vaikuttaa pian my\u00f6s tarinoiden roistoilta, vaikka t\u00e4ss\u00e4 kirjassa heid\u00e4n toimintaa tavallaan romantisoitiinkin.<\/p>\n\n\n\n

Yhteenveto<\/h3>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 oli itselleni projektini raskaampia kirjoja, toki pitk\u00e4lti sen takia, ett\u00e4 pitk\u00e4hk\u00f6n kirjan teemat eiv\u00e4t olleet minulle ennest\u00e4\u00e4n kauhean tuttuja. Kirjassa oli kyll\u00e4 mielenkiintoisia ja mehukkaita aikalaiskuvauksia Roomasta, mutta useiden hahmojen tuntemattomuuden takia kirja ei ollut niin helppo. Lis\u00e4ksi muotimaailman osuudet tuntuivat hieman pakotetusti mukaan tuoduilta. Kirja olisi ollut selke\u00e4mpi ja hieman napakampi paketti jos muotimaaiman pidemm\u00e4t kuvailut oli j\u00e4tetty pois. Ei kirja huono ollut, mutta erityisen mielenkiintoinenkaan. Rakenne oli my\u00f6s kronologisesti hieman sekava.
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

P\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti Euroopan historian kirjojen lukemisprojektini on liikkunut teemoiltaan raskaammissa aiheissa kuten politiikassa, hallitsijoissa ja sodissa. T\u00e4m\u00e4n vastapainoksi otin luettavaksi (hetken mielijohteesta kirjaston hyllyst\u00e4) populaarikulttuuriin keskittyv\u00e4n…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[3],"tags":[10,62,8,61,60],"class_list":["post-722","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja","tag-1900-luku","tag-elokuvat","tag-italia","tag-populaarikulttuuri","tag-rooma"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/722","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=722"}],"version-history":[{"count":34,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/722\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3995,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/722\/revisions\/3995"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=722"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=722"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=722"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}