{"id":5451,"date":"2026-08-27T11:40:05","date_gmt":"2026-08-27T11:40:05","guid":{"rendered":"https:\/\/www.polipolina.com\/?p=5451"},"modified":"2026-08-27T11:40:08","modified_gmt":"2026-08-27T11:40:08","slug":"valkoinen-kohina-don-de-lillo","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/2026\/08\/27\/valkoinen-kohina-don-de-lillo\/","title":{"rendered":"Valkoinen kohina &#8211; Don de Lillo"},"content":{"rendered":"\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Olen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni lukenut aika v\u00e4h\u00e4n yhdysvaltalaista kaunokirjallisuutta. Kahlattuani l\u00e4pi sen yhden pahamaineisimman (post)modernin tekeleen, <strong><a href=\"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/2026\/08\/13\/infinite-jest\/\" data-type=\"post\" data-id=\"5241\">Infinite Jestin,<\/a><\/strong> p\u00e4\u00e4tin lukea joltain toiselta 1900-luvun loppupuolen tunnetuimmalta kirjailijalta. Kohteeksi valikoitui<strong> Don DeLillon<\/strong> <strong>Valkoinen kohina<\/strong>(198)<\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-image aligncenter size-large is-resized\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"768\" height=\"1024\" src=\"https:\/\/www.polipolina.com\/wp-content\/uploads\/2026\/08\/1000000896-768x1024.jpg\" alt=\"Valkoinen kohina Don DeLillo\" class=\"wp-image-5453\" style=\"width:591px;height:auto\" srcset=\"https:\/\/www.polipolina.com\/wp-content\/uploads\/2026\/08\/1000000896-768x1024.jpg 768w, https:\/\/www.polipolina.com\/wp-content\/uploads\/2026\/08\/1000000896-225x300.jpg 225w, https:\/\/www.polipolina.com\/wp-content\/uploads\/2026\/08\/1000000896-1152x1536.jpg 1152w, https:\/\/www.polipolina.com\/wp-content\/uploads\/2026\/08\/1000000896-1536x2048.jpg 1536w, https:\/\/www.polipolina.com\/wp-content\/uploads\/2026\/08\/1000000896-scaled.jpg 1920w\" sizes=\"auto, (max-width: 768px) 100vw, 768px\" \/><\/figure>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Noin 350-sivuinen kirja jakautuu kolmeen osioon. Ensimm\u00e4inen ja viimeinen kappale kuvaavat pinnaltaan hieman banaalimpaa arkiel\u00e4m\u00e4\u00e4, keskimm\u00e4isen kappaleen kuvatessa ymp\u00e4rist\u00f6onnettomuutta, jossa myrkkypilvi nousee l\u00e4hell\u00e4 p\u00e4\u00e4henkil\u00f6mme asuinpaikkaa ja ihmiset evakuoidaan hetkeksi. Arkisemmissa kuvauksissa ollaan pieness\u00e4 Keskil\u00e4nnen(?) Blacksmithin\u00a0yliopistokaupungissa, jossa p\u00e4\u00e4henkil\u00f6mme Jack Gladney opettaa Hitler-tutkimusta ja el\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4 vaimonsa Babetten ja heid\u00e4n aiempien avioliittojensa lasten kanssa. Useamman perheen j\u00e4senien keskusteluissa he puhuvat yleens\u00e4 railakkaasti toistensa ohi.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Kuolema nousee kuitenkin kirjan keskeiseksi teemaksi. Babette napsii outoja pillereit\u00e4 ja loppua kohden selvi\u00e4\u00e4, ett\u00e4 niiden on tarkoitus helpottaa kuolemanpelkoa. Babette ollut osa uuden l\u00e4\u00e4kkeen tutkimusryhm\u00e4\u00e4 ja kirjan loppupuolella Jack my\u00f6s etsii tutkimusryhm\u00e4n vet\u00e4j\u00e4n k\u00e4siins\u00e4. Kuolemaan liittyen Jackin teini-ik\u00e4inen poika Heinrich my\u00f6s pelaa kirjeshakkia vankilassa olevan massamurhaajan kanssa.. Toisaalta mielenkiintoisesti siin\u00e4 miss\u00e4 abstrakti kuoleman pelko v\u00e4reilee arjessa taustalla, eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4henkil\u00f6mme meinaa uskoa kirjan keskell\u00e4 iskev\u00e4n myrkkypilven vaarallisuuteen kun sellaista pit\u00e4isi tapahtua &#8221;vain k\u00f6yhille&#8221; ja he tottelevat evakuointik\u00e4sky\u00e4 kovin hitaasti. <\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Kirjan banaalimpaa arkiel\u00e4m\u00e4\u00e4 kuvaavissa kappaleissa liikutaan v\u00e4lill\u00e4 akateemissa maailmassa. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6mme Jack on onnistunut luomaan pieneen yliopistokaupunkiin Hitler-tutkimuksen laitoksen ja toimii sen johdossa, vaikkei osaa ollenkaan saksaa. 1900-luvun teollisimpiin tappotalkoisiin johtanut henkil\u00f6 on tietysti mielenkiintoinen tutkimuskohde kuolemaa pelk\u00e4\u00e4v\u00e4lle p\u00e4\u00e4henkil\u00f6lle ja h\u00e4n on my\u00f6s nimennyt ter\u00e4v\u00e4noloisen ja filosofoivan poikansa Heinrichiksi. Hitler-tutkimus on sekin tietynlainen parodia akateemisen maailman niche-tutkimuksesta, mutta viel\u00e4 r\u00e4ikem\u00e4pi on p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n kaveri, joka haluaa toistaa Hitler-tutkimuksen laitoksen luomalla Elvis-tutkimuksen laitoksen.<\/p>\n\n\n\n<h3 class=\"wp-block-heading\">Yhteenveto<\/h3>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Kirja oli totuuden nimiss\u00e4 pieni pettymys. T\u00e4m\u00e4 kirja tunnetaan nostetun amerikkalaisen nykykirjallisuuden kaanoniin, mutta itselle kirja tuntui hieman keskinkertaisemmalta. Nautin akateemisen maailman ironiasta ja tietyist\u00e4 muistakin asioita,eik\u00e4 kirja ollut mitenk\u00e4\u00e4n vaikeasti luettava mutta kokonaisuutena t\u00e4m\u00e4 ei sytytt\u00e4nyt niin isosti.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Olen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni lukenut aika v\u00e4h\u00e4n yhdysvaltalaista kaunokirjallisuutta. Kahlattuani l\u00e4pi sen yhden pahamaineisimman (post)modernin tekeleen, Infinite Jestin, p\u00e4\u00e4tin lukea joltain toiselta 1900-luvun loppupuolen tunnetuimmalta kirjailijalta. Kohteeksi&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_customify_content_layout":"","_customify_sidebar":"","_customify_page_header_display":"","_customify_disable_header":"","_customify_disable_header_top":"","_customify_disable_header_main":"","_customify_disable_header_bottom":"","_customify_disable_page_title":"","_customify_disable_content_vertical_padding":"","_customify_disable_footer_top":"","_customify_disable_footer_main":"","_customify_disable_footer_bottom":"","_customify_breadcrumb_display":"","_customify_header_transparent_display":"","footnotes":""},"categories":[206],"tags":[202,189,199,39],"class_list":["post-5451","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-romaani","tag-akatemia","tag-keltainen-kirjasto","tag-kuolema","tag-usa"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5451","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=5451"}],"version-history":[{"count":20,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5451\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5771,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5451\/revisions\/5771"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=5451"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=5451"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=5451"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}