{"id":4556,"date":"2026-04-30T13:58:10","date_gmt":"2026-04-30T13:58:10","guid":{"rendered":"https:\/\/www.polipolina.com\/?p=4556"},"modified":"2026-04-30T13:58:11","modified_gmt":"2026-04-30T13:58:11","slug":"eduard-limonov","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/2026\/04\/30\/eduard-limonov\/","title":{"rendered":"Eduard Limonovin tarina"},"content":{"rendered":"\n

Katsottua elokuvan Kremlin velho<\/strong> ja luettuani samannimisen kirjan<\/a><\/strong>, monista asioista yhten\u00e4 mieleeni j\u00e4i pieness\u00e4 sivuroolissa ollut Eduard Limonovin<\/strong> hahmo. Tunnistan nimen Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4ksi hahmoksi, mutta en osannut sanoa h\u00e4nest\u00e4 juuri mit\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4n takia p\u00e4\u00e4tin napata kirjastosta mukaan jo joskus aiemmin hypistelem\u00e4ni ranskalaisen Emmanuelle Carreren el\u00e4m\u00e4nkerran Limonov<\/strong>(2011).<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Tiivistelm\u00e4<\/h3>\n\n\n\n

Vajaa 400-sivuinen kirja kertoo suurelta osin kronologisesti, liev\u00e4sti sanottuna v\u00e4rikk\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4n el\u00e4neen Eduar Limonov(oikea nimi Savenko) tarinan. Mukaan on laitettu kirjoittajan prologi, jossa kirjoittaja taustoittaa omaa suhtautumistaan Limonoviin.<\/p>\n\n\n\n

Kappaleet jakautuvat seuraavasti. Lapsuus ja nuoruus Harkovssa 1943-1967, nuori aikuisuus Moskovassa 1967-1974, k\u00f6yh\u00e4\u00e4 boheemiel\u00e4m\u00e4\u00e4 New Yorkissa 1974-1980, kirjallinen menestys ja el\u00e4m\u00e4 Pariisissa 1980-1989, Paluu Neuvostoliittoon ja kaaokseen 1989, Poliitiset seikkailut kotimaassa ja sotaseikkailut Balkanille 1989-1993, Nazbol-johtaja Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 1993-2001, Vankilavuodet 2001-2003 sek\u00e4 epilogi vanhenevasta miehest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Harkova ja Moskova<\/h3>\n\n\n\n

Limonov kasvoi nykyisess\u00e4 It\u00e4-Ukrainassa Harkovassa. H\u00e4nen perheens\u00e4 oli Neuvostoliiton kontekstissa ylemp\u00e4\u00e4 keskiluokkaa, koska suuressa is\u00e4nmaallisess\u00e4 sodassa kunnostautuneella insin\u00f6\u00f6ris\u00e4ll\u00e4 oli keskivertokansalaista arvostetumpi ty\u00f6paikka ja varhaislapsuutensa Limonov asui sotilaille varatulla hieman paremmalla keskustan asuinalueella. My\u00f6hemmin perheen etuoikeudet kuitenkin heikkenev\u00e4t ja Limonovin perhe muuttaa laitakaupungille, jossa Eduard alkoi el\u00e4\u00e4 pikkuhuligaanin el\u00e4m\u00e4\u00e4 kovia katuj\u00e4tki\u00e4 ihaillen. N\u00e4m\u00e4 jopa raiskasivat paikallisia tytt\u00f6j\u00e4, Eduard kertomansa mukaan kuitenkin vain kerran sormetti ja j\u00e4rkyttyi saatuaan verta k\u00e4teensa. Hieman my\u00f6hemmin h\u00e4n tutustuu my\u00f6s paikalliseen ”teinidandyyn” ja innostui koreilevammasta pukeutumisesta ja musiikista.<\/p>\n\n\n\n

Eduard p\u00e4\u00e4tyi sekoilujensa ansiosta my\u00f6s mielisairaalaan, josta kuitenkin p\u00e4\u00e4si pois kun h\u00e4nt\u00e4 ei lopulta pidetty hulluna. H\u00e4net laitettiin ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n kirjakauppaan, jossa sukelsi syvemm\u00e4lle kirjallisuusmailmaan viett\u00e4en neuvostoliittolaista boheemiel\u00e4m\u00e4\u00e4, tutustuen kirjakaupan pit\u00e4j\u00e4\u00e4n, vanhempaan Annaan, jonka kanssa p\u00e4\u00e4tyi my\u00f6s romanttiseen suhteeseen. He muuttivat Annan kanssa 1967 Moskovaan, jossa osallistuvat aktiivisesti paikalliseen UG-kulttuuriel\u00e4m\u00e4\u00e4n, ja jossa Eduard nousee jonkinlaiseksi pieniss\u00e4 piireiss\u00e4 arvostetuksia hahmoksi. H\u00e4n kuitenkin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 Annan tutustuttuaan nuorempaan Yelenaan, mutta muutama vuosi my\u00f6hemmin h\u00e4n j\u00e4tt\u00e4\u00e4 my\u00f6s Neuvostoliitoon p\u00e4\u00e4sten l\u00e4htem\u00e4\u00e4n Amerikkaan vuonna 1974.<\/p>\n\n\n\n

New York ja Pariisi<\/h3>\n\n\n\n

Amerikassa kaikki on Neuvostoliitossa kasvaneelle Eduardille outoa sill\u00e4 h\u00e4n ei ollut edes n\u00e4hnyt Amerikkaa elokuvissa kuten eurooppalaiset siirtolaiset. H\u00e4n saa itsens\u00e4 Joseph Brodskyn suosituksella nopeasti ty\u00f6paikan vanhasta paikallisten ven\u00e4l\u00e4isten toimittamasta lehdest\u00e4, jossa ty\u00f6skentelee l\u00e4hinn\u00e4 vanhempi emigrantteja, mutta kyll\u00e4styy siihen pian. Asuinolot olivat ankeat mutta Limonov p\u00e4\u00e4si el\u00e4m\u00e4\u00e4n vapaata boheemiel\u00e4m\u00e4\u00e4 ja nauttii homoseksuaalisista kokemuksista. H\u00e4n kuitenkin nautti v\u00e4hemm\u00e4n paikallisten trotskilaisten tapahtumasta, koska n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t olleet valmiita l\u00e4htem\u00e4\u00e4n suoraan toimintaan. Lopulta h\u00e4n p\u00e4\u00e4see viett\u00e4m\u00e4\u00e4n New Yrokissa hieman leppoisampaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 miljard\u00f6\u00f6rin ”hovimestarina” ja luulee saavansa t\u00e4lt\u00e4 kustannusapua debyyttikirjansa julkaisussa kunnes tajuaa, ett\u00e4 h\u00e4nen kirjaansa ohjattaisiin h\u00e4nen v\u00e4hemm\u00e4n pit\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 suuntaan.<\/p>\n\n\n\n

1980 h\u00e4n saa kuitenkin kirjalleen kustannusmahdollisuuden Ranskasta ja suuntaa sinne. El\u00e4m\u00e4kerran kirjoittaja Carrere tapasikin Limonovin pian t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen 1980-luvun alussa. Ranskaksi kirjan nimi oli Le po\u00e8te russe pr\u00e9f\u00e8re les grands n\u00e8gres. Englanninkielinen nimi oli poliittisesti korrektimpi It’s me Eddie<\/strong>. H\u00e4n p\u00e4\u00e4sikin jonkinasteiseksi julkikseksi ja Pariisin kulttuuripiireiss\u00e4 arvostetuksi hahmoksi, jonka r\u00e4v\u00e4k\u00f6it\u00e4 kirjoja myytiin kohtuullisen hyvi\u00e4 m\u00e4\u00e4ri\u00e4, muttei kuitenkin niin paljon, ett\u00e4 h\u00e4n olisi keskiluokkaista varakkaammaksi yksik\u00f6ksi noussut. My\u00f6hemmin h\u00e4nen uusien kirjojensa myynti alkoi my\u00f6s hitaasti laskea.<\/p>\n\n\n\n

Balkan ja paluu Ven\u00e4j\u00e4lle<\/h3>\n\n\n\n

Limonov palaa Moskovaan 15-vuoden tauon j\u00e4lkeen 1989, jossa Gorbatsovin vapaamassa ilmapiiriss\u00e4 aiemmin kielletyt kirjat her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t kiinnostusta, mutta Limonov ei muuten erityisemmin pid\u00e4 ilmapiirist\u00e4. H\u00e4n tekee my\u00f6s lyhyen reissun Harkovaan tapaamaan vanhempiaan. 1989 kaatui my\u00f6s Ceaucescu, jonka kaatumisesta kirjoittajamme Carrere oli raportoimassa ja Limonovin hahmon huomiohakuisuutta ja r\u00e4v\u00e4kkyytt\u00e4 kuvaa se, ett\u00e4 h\u00e4n puhui loppuun asti positiivisesti Ceaucescusta.<\/p>\n\n\n\n

50:t\u00e4 ik\u00e4vuotta l\u00e4hestyv\u00e4 Limonov oli oppinut is\u00e4lt\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 sota on todellinen miehisyyden mittari, eik\u00e4 h\u00e4n ollut tuolloin viel\u00e4 kokenut sit\u00e4. H\u00e4n l\u00e4hteekin Jugoslavian hajamossotiin serbien puolelle vapaaehtoiseksi ja kuvataan my\u00f6s kuinka sodan alussa ei ollut kovin j\u00e4rjest\u00e4ytyneit\u00e4 joukkoja vaan ennemminkin rellest\u00e4vi\u00e4 miliisiryhmi\u00e4. H\u00e4n p\u00e4\u00e4tyi ampumaan kuvanhauhalla piiritetyn Sarajevon suuntaan. My\u00f6hemmin h\u00e4n my\u00f6s seikkaili Neuvostoliiton harmailla konfliktialueilla kuten Transnistriassa ja Abhasiassa. H\u00e4n oli aina radikaalien puolella. 93 Jeltsinin syrj\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4 yritt\u00e4iden. H\u00e4n yritti hakea rahoitusta projekteilleen Ranskasta tavaten vanhemman Le Penin. H\u00e4n tuli my\u00f6s hyvin juttuun Alexander Duginin kanssa ja toisella Balkanin kierroksella h\u00e4n tapasi my\u00f6s Arkanin.<\/p>\n\n\n\n

\"Limonovin<\/figure>\n\n\n\n

Limonovilla oli my\u00f6s poliittisia viritelmi\u00e4 Kansallisbolsevistisen puolueen muodossa, mutta vaaliuurnilla ei tullut kummoisia menestyksi\u00e4. H\u00e4nen kansallisbolsevistinen puolueensa toimi kuitenkin rehev\u00e4n\u00e4 kasvualustana vahvalle nuorison alakulttuurille. H\u00e4nen nazbol liikkeens\u00e4 veti puolueensa kapinahenkisi\u00e4 periferian miehi\u00e4 ja Eduardilla itsell\u00e4\u00e4n on useamman vuosikymmen nuorempi punktytt\u00f6 tytt\u00f6ust\u00e4v\u00e4n\u00e4\u00e4n. Oppostioasemansa takia h\u00e4n on kuitenkin kilpailevien poliitikkojen ja hallinnon mustalla listalla. 96 h\u00e4net piest\u00e4\u00e4n pahasti h\u00e4n p\u00e4\u00e4tyy my\u00f6s FSB:n puhutteluun. Ristiriitaisuuksia kuvasta my\u00f6s se, ett\u00e4 h\u00e4n oli kovan toiminnan kannalla Tsetsenian sodan suhteen puhuen muslimeista barbaareina, mutta Keski-Aasiassa matkustaessaan tuntee kuitenkin sympatiaa muslimeja kohtaan.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Lopulta h\u00e4nen nazbolliensa h\u00e4iri\u00e4t Riiassa muiden asioiden kanssa johtavat siihen, ett\u00e4 Putinin hallintoo ottaa Limonovin t\u00e4ht\u00e4imeens\u00e4. Turvallisuupalvelu nappaa h\u00e4net Siperiasta jossa h\u00e4n ollut leirill\u00e4 Altaissa. H\u00e4n p\u00e4\u00e4tyy vankilaan viett\u00e4en ensin pitk\u00e4n aikaa eristyksiss\u00e4 p\u00e4\u00e4tyen sitten t\u00e4ydemp\u00e4\u00e4n vankilaan, jossa tuntui kuitenkin nauttivan jonkilaista kunnioitusta useampien vankien joukossa. Oli ep\u00e4selv\u00e4\u00e4 kuinka pitk\u00e4\u00e4n h\u00e4n joutuisi vankilassa viett\u00e4m\u00e4\u00e4n, mutta p\u00e4\u00e4si lopulta ja parin vuoden j\u00e4lkeen. H\u00e4n oli uransa huipulla vapautumisensa j\u00e4lkeisin\u00e4 vuosina, mutta h\u00e4nen t\u00e4htens\u00e4 oppostiohahmona alkoi laskea Putinin sementoidesa valtaansa. Kuitenkin lopulta 2000-luvun lopussa el\u00e4m\u00e4nkerran kirjoittajan tullesssa haastattelemaan h\u00e4nt\u00e4 valtio oli ulosmitannut h\u00e4nen rahansa ja el\u00e4keik\u00e4inen mies ei ole vahva johtaja, joka ei taida saada edes dramaattista kuolemaa luodeista tai myrkyist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Yhteenveto<\/h3>\n\n\n\n

Kirja oli mielenkiintoinen, Limonov on totisesti el\u00e4nyt v\u00e4rikk\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4n ja voisin kuvitella erilaisten ihmisten pit\u00e4v\u00e4n t\u00e4st\u00e4, vaikkei minun tapaani Limonovin hahmo ollut ennest\u00e4\u00e4n tuttu. Henkil\u00f6kohtaisesti minua kiinnosti kuitenkin viimeinen kolmannes, jossa kuvattiin Limonovin seikkailuja Ven\u00e4j\u00e4n politiikassa ja kulttuurimaailmasssa sek\u00e4 Balkanin sodissa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Katsottua elokuvan Kremlin velho ja luettuani samannimisen kirjan, monista asioista yhten\u00e4 mieleeni j\u00e4i pieness\u00e4 sivuroolissa ollut Eduard Limonovin hahmo. Tunnistan nimen Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4ksi hahmoksi, mutta…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[3],"tags":[10,158,133,131,90,53],"class_list":["post-4556","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja","tag-1900-luku","tag-elamakerta","tag-moskova","tag-neuvostoliitto","tag-pariisi","tag-venaja"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4556","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4556"}],"version-history":[{"count":28,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4556\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4748,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4556\/revisions\/4748"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4556"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4556"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4556"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}