{"id":4347,"date":"2026-02-22T11:50:33","date_gmt":"2026-02-22T11:50:33","guid":{"rendered":"https:\/\/www.polipolina.com\/?p=4347"},"modified":"2026-02-21T11:47:43","modified_gmt":"2026-02-21T11:47:43","slug":"elefantin-matka","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/2026\/02\/22\/elefantin-matka\/","title":{"rendered":"Elefantin matka"},"content":{"rendered":"\n<p>Luettuani hiljattain kolme <strong>Andrei Kurkovin<\/strong> kirjaa <strong><a href=\"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/tag\/ukraina\/\" data-type=\"post_tag\" data-id=\"80\">Ukrainan <\/a><\/strong>l\u00e4hihistoriasta, vaihdoin nyt aihepiiri\u00e4 johonkin aivan muuhun. En ole aiemmin lukenut Nobel-palkitun ja Portugalin tunnetuimman kirjailijan <strong>Jose Saramagon <\/strong>tuotantoa, mutta poimin nyt luettavakseni h\u00e4nen my\u00f6h\u00e4istuotantonsa lyhyehk\u00f6n kirjan <strong>Elefantin Matka<\/strong>.<\/p>\n\n\n<div class=\"wp-block-image\">\n<figure class=\"aligncenter size-large is-resized\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"768\" height=\"1024\" src=\"https:\/\/www.polipolina.com\/wp-content\/uploads\/2026\/02\/Elefantin-matka-768x1024.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-4351\" style=\"width:564px;height:auto\" srcset=\"https:\/\/www.polipolina.com\/wp-content\/uploads\/2026\/02\/Elefantin-matka-768x1024.jpg 768w, https:\/\/www.polipolina.com\/wp-content\/uploads\/2026\/02\/Elefantin-matka-225x300.jpg 225w, https:\/\/www.polipolina.com\/wp-content\/uploads\/2026\/02\/Elefantin-matka-1152x1536.jpg 1152w, https:\/\/www.polipolina.com\/wp-content\/uploads\/2026\/02\/Elefantin-matka-1536x2048.jpg 1536w, https:\/\/www.polipolina.com\/wp-content\/uploads\/2026\/02\/Elefantin-matka-scaled.jpg 1920w\" sizes=\"auto, (max-width: 768px) 100vw, 768px\" \/><\/figure>\n<\/div>\n\n\n<h3 class=\"wp-block-heading\">Tiivistelm\u00e4<\/h3>\n\n\n\n<p>Kirjan nimi ei ole mik\u00e4\u00e4n metafora vaan se kertoo kirjaimellisesti tarinan elefantin matkasta Lissabonista Wieniin 1500-luvulla. Portugalin kuningas on alkanut tylsisty\u00e4 aluksi hienon eksoottiselta tuntuvaan elefanttiinsa ja sen yll\u00e4pit\u00f6\u00f6n, joten h\u00e4n keksi idean antaa sen lahjaksi It\u00e4valta-Unkarin keisarille. Elefantti ja sen hoitaja intialainen Subhro l\u00e4htee keskisuuressa saattueessa Lissabonista kohti Wieni\u00e4, johon kirja p\u00e4\u00e4ttyy. Matkan varrella t\u00f6rm\u00e4t\u00e4\u00e4n 1500-luvun aikansa p\u00e4iv\u00e4npolttaviin tapahtumiin ja seurataan eri kuninkaallisten toimintaa ja pieni\u00e4 kulttuurit\u00f6rm\u00e4yksi\u00e4. Muutamia kertoja mielenkiintoisesti hypp\u00e4\u00e4 tehokeinona nykyaikaan mainiten esimerkiksi kuinka tuon ajan luodit eiv\u00e4t olleeet viel\u00e4 yht\u00e4 tulivoimaisia kuin nyky\u00e4\u00e4n ja Pohjois-Italian majataloilla on saksalaisia nimi\u00e4 kuten Algarvessa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4  nyky\u00e4\u00e4n termej\u00e4 kuten bach fisherman.<\/p>\n\n\n\n<h3 class=\"wp-block-heading\">Elefantin matka<\/h3>\n\n\n\n<p>Portugalin kuningas on kyll\u00e4stynyt Intiasta tuotuun elefanttiinsa joka on ollut Lissabonissa pari vuotta. El\u00e4in her\u00e4tti aluksi kiinnnostuta, mutta unohtui nopeasti ja lis\u00e4ksi se sy\u00f6 j\u00e4rkett\u00f6m\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4n hein\u00e4\u00e4. El\u00e4in p\u00e4\u00e4tet\u00e4\u00e4n antaa lahjaksi It\u00e4valta-Unkarin hallitsijalle. Ensin pit\u00e4\u00e4 varmistaa otetaanko Wieniss\u00e4 lahja vastaan, mutta kun kuullaan ett\u00e4 elukka kiinnostaa, l\u00e4htee elefantti hoitajineen ja keskisuurine saattueineen kohti Valladolidia, jossa on tarkoitus tavata it\u00e4valtalaiset. Sotilaiden v\u00e4lill\u00e4 on pieni standof kun mietit\u00e4\u00e4n ett\u00e4 kuinka korkea arvonimi pit\u00e4\u00e4 olle henkil\u00f6ll\u00e4, jolla el\u00e4in annetaan Wieniin viet\u00e4v\u00e4ksi.. Lopulta elefantin luovutus tapahtuu kuitenkin rauhallisesti. Matka jatkuu Valladolista kohti Ranskaa, jossa elefantti lastataan Genovaan kulkevaan laivaan. Genovasta reitti jatkuu l\u00e4pi Pohjois-Italian Piacenzan, Padovan, Trenton ja Bolzanon kautta alppien yli ja Wieniin asti.<\/p>\n\n\n\n<h3 class=\"wp-block-heading\">Kulttuurikohtaamisia<\/h3>\n\n\n\n<p>Elefantin hoitaja Subhro oli intialainen, joka oli huolehtinut siit\u00e4 jo ennen sen saapumista Portugaliin ja olikin huolissaan miten h\u00e4nelle k\u00e4y. H\u00e4net kuitenkin l\u00e4hetet\u00e4\u00e4n saattamaan elefanttia ja lopulta h\u00e4nelle selvi\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n saa huolehtia siit\u00e4 my\u00f6s Wieniss\u00e4. Subhro joutuu kuitenkin muuttamaan nimens\u00e4 Fritziksi ja my\u00f6s elefantin nimi vaihtuu sen j\u00e4lkeen kun it\u00e4valtalaiset kohdataan Valladolissa. Subhro on kuitenkin elefantin ohella kirjan t\u00e4rkein hahmo, jonka puheet her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t hieman keskustelua leirinuotiolla kun h\u00e4n puhuu Intian uskonnoista ja kysyy rienaavasti ett\u00e4 eik\u00f6 neitsyt Maria ole pyh\u00e4n kolminaisuuden rinnalle nouseva hahmo, koska h\u00e4neen tunnutaan viittaavan niin usein rukuoksissa.<\/p>\n\n\n\n<h3 class=\"wp-block-heading\">Uskon sodat ja elefantin ihme<\/h3>\n\n\n\n<p>Kirjan ehk\u00e4 mielenkiintoisimmat k\u00e4\u00e4nteet tapahtuvat mielest\u00e4ni loppupuolelle kun Elefantti kulkee Genovasta Pohjois-Italian l\u00e4pi Piacenzan, Padovan, Trentn ja Bolzanon kautta Alpeille. Padovasssa elefantin kouluttaja pakotetaan kuitenkin opettamaan elefanttia polvistumaan k\u00e4skyst\u00e4. Temmpu onnistuu ja katedraalin edess\u00e4 polvistuvasta elefantista leivotaan uskonnllinen ihme. Ihmeen onnistuttua kouluttaja tekee my\u00f6s hyv\u00e4n tilin myym\u00e4ll\u00e4 norsun karvaa uskoville samalla p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n naureskellen miten taikauskoisia n\u00e4m\u00e4 kristityt ovat. Kirjan tapahtumien aikana ollaankin viel\u00e4 uskonpuhdistuksen j\u00e4lkilaineilla.<\/p>\n\n\n\n<h3 class=\"wp-block-heading\">Yhteenveto<\/h3>\n\n\n\n<p>Kirjassa ei ollut suoranaisesti mit\u00e4\u00e4n vikaa ja se oli aika helppolukuinen, mutta en my\u00f6sk\u00e4\u00e4n saanut erityisen paljon irti. Se oli ihan haukasti kerrottu tarina todellisesta historiallisesta tapahtumasta ja retkest\u00e4 l\u00e4pi sen aikaisen Etel\u00e4- ja Keski-Euroopan<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Luettuani hiljattain kolme Andrei Kurkovin kirjaa Ukrainan l\u00e4hihistoriasta, vaihdoin nyt aihepiiri\u00e4 johonkin aivan muuhun. En ole aiemmin lukenut Nobel-palkitun ja Portugalin tunnetuimman kirjailijan Jose Saramagon&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[3],"tags":[152,9,153,19,87,67],"class_list":["post-4347","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja","tag-1500-luku","tag-etela-eurooppa","tag-itavalta-unkari","tag-kirjallisuus","tag-nobel-palkinto","tag-portugali"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4347","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4347"}],"version-history":[{"count":13,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4347\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4392,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4347\/revisions\/4392"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4347"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4347"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4347"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}