{"id":3829,"date":"2025-12-23T17:28:50","date_gmt":"2025-12-23T17:28:50","guid":{"rendered":"https:\/\/www.polipolina.com\/?p=3829"},"modified":"2025-12-23T19:53:55","modified_gmt":"2025-12-23T19:53:55","slug":"nakkeja-neuvostoliittoon-ville-juhani-sutinen-liha","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/2025\/12\/23\/nakkeja-neuvostoliittoon-ville-juhani-sutinen-liha\/","title":{"rendered":"Anastas Mikojanin tarina – Ville Juhani Sutinen: Liha"},"content":{"rendered":"\n

Vaikka Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat<\/a><\/strong> oli pettymys, p\u00e4\u00e4tin ottaa nykyisen kirjaprojektini<\/a> seuraavaksi kirjaksi kuitenkin j\u00e4lleen suomalaisen tekij\u00e4n Neuvostoliittoa k\u00e4sittelev\u00e4n romaanin. Kirjastossa huomioni kiinnitti Ville Juhani Sutisen<\/strong> kirja Liha<\/strong>, jonka opin takakannen lukemisen perusteella kuvaavan korkean Neuvostoliiton kansankomisaarin matkaa Yhdysvaltoihin oppimaan paikallisesta elintarviketeollisuudesta. Olen aikasemmin t\u00e4n\u00e4 vuonna lukenut Sutisen Galitsiasta sen kirjailijoiden kautta kertovan tietokirjan Reunamaa<\/a><\/strong>, joten mietin ett\u00e4 voisi olla mielenkiintoista lukea fiktiota t\u00e4lt\u00e4 miehelt\u00e4.<\/p>\n\n\n

\n
\"Vil\u00f6le-Juhani<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Tiivistelm\u00e4<\/h3>\n\n\n\n

V\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4lle 400-sivuisen romaanin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 on Anastas Mikojan<\/strong>. T\u00e4llainen historiallinen henkil\u00f6 ei ole j\u00e4\u00e4nyt muistiini ja ajattelin aluksi, ett\u00e4 kyseess\u00e4 olisi etunimen perusteella leikkis\u00e4sti nimetty fiktiivinen hahmo. Kyseess\u00e4 on kuitenkin aito historiallinen hahmo, jonka el\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4tapahtumat on kuvattu kirjassa varsin totuudenmukaisesti. Hahmo oli n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n my\u00f6s yhden viime vuosikymmenen suosikikkielokuvassani Death of Stalinin hahmokaartissa, joten ehk\u00e4 Mikojan olisi pit\u00e4nyt tuntea.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Edellisen kirjan tapaan t\u00e4m\u00e4kin kirja liikkuu kahdella aikatasolla. Ensimm\u00e4isell\u00e4 aikatasolla kuvataan Mikojanin ja t\u00e4m\u00e4n seurueen muutaman kuukauden pituista, koomista tutustumismatkaa Amerikkaan ja erityisesti sen elintarviketeollisuuteen. Toisessa kuvataan kuoleman kieliss\u00e4 olevaa Mikojania vuonna 1978 datsallaan, muisteloimassa l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4ns\u00e4. Muistelot alkavat ajasta ennen Amerikan matkaa kuvaten, kuinka Armenian tuppukyl\u00e4ss\u00e4 kasvanut poika nousi puoluejohtoon ja ne jatkuvat toisaalta aikaa matkan j\u00e4lkeen, jolloin Mikojan operoi puolejohdon k\u00e4rkipaikoilla. Kappaleet vuorottelevat toisensa per\u00e4\u00e4n joten kahdella aikatasolla liikutaan samalla ennustettavalla logiikalla l\u00e4pi kirjan. Neuvostoliiton historiansa tunteva tai kirjan takakannen lukeva my\u00f6s osaa yhdist\u00e4\u00e4, ett\u00e4 samalla kun Mikojan ihasteli Amerikan lihantuotantoa, k\u00e4ynnistyiv\u00e4t Neuvostoliitossa hieman erilaiset massateurastukset…<\/p>\n\n\n\n

Neuvostodelegaatio Amerikan ihmemaassa<\/h3>\n\n\n\n

Kirja alkaa tilanteesta, jossa Mikojanin johtama delegaatio ihmettelee tavarataloa New Yorkissa. Komissaarimme seurueineen on kuin kala kuivalla maalla ihmetelem\u00e4ss\u00e4 kapitalisisen tavaratalon jonojen puutetta ja shoppailulle varattua tilaa. T\u00e4m\u00e4 kappale kuten my\u00f6hemm\u00e4t kappaleet sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t paljon komiikka kun korkeassa asemassa olevat neuvostohahmot yritt\u00e4v\u00e4t ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n k\u00e4den logiikkaa. New Yorkin j\u00e4lkeen Mikojanin reitti vie h\u00e4net moniin aikansa ja nykyajankin amerikkalaisiin t\u00e4rkeimpiin metropoleihin: Baltimore, Pittsburgh, Detroit, Chicago, Las Vegas, Los Angeles ja San Francisco. N\u00e4m\u00e4 kappaleet olivat niit\u00e4, jotka kirjan alussa kiinnostivat enemm\u00e4n tietyn keveytens\u00e4 ja huumorin takia.<\/p>\n\n\n\n

Amerikassa moni asia h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4\u00e4 ja kummastuttaa neuvostokulkijoitamme. Mit\u00e4 esimerkiksi tapahtuu bageleiden keskikohdalle ja miten py\u00f6reit\u00e4 artikkeleita oikein saadaan varastoitua ja kuljetettua? En ole varma miten vieraantuneita korkeammat neuvostohahmot olivat kapitalistisesta systeemist\u00e4, mutta kirjassa n\u00e4m\u00e4 ihmettelyt tuntuvat jossain kohdin jopa ep\u00e4realistisilta, mutta yleens\u00e4 toki my\u00f6s hauskoilta.<\/p>\n\n\n\n

Mikojanin eksoottisiin huomioihin kuuluu mm, ett\u00e4 siin\u00e4 miss\u00e4 Neuvostoliitossa on paljon ihmisten muodostamia jonoja, jonottavat Amerikassa usein autot. Bensa-asemat ja highwayt her\u00e4ttiv\u00e4t my\u00f6s h\u00e4mm\u00e4styst\u00e4. Anglismeja kuten highwayt k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n kasvavissa m\u00e4\u00e4rin l\u00e4pi kirjan. Matkatessaan kohti Pittsburhia ja dinerissa sy\u00f6dess\u00e4\u00e4n seurueemme ihmettelee, ett\u00e4 leiville on annettu nimi\u00e4, jotka eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kuvaa niiden sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 eksplisiittisesti. Ent\u00e4 ehk\u00e4 Neuvostoliitossa ihmiset olisivat ep\u00e4ilev\u00e4isi\u00e4 suljettuja voileipi\u00e4 kohtaan? Kirjassa seikkailee muutaman sivun verran my\u00f6s itse Henry Ford, jonka Mikojan tosiel\u00e4m\u00e4ss\u00e4kin tapasi Detroitin vierailullaan.<\/p>\n\n\n\n

Pidemm\u00e4ll\u00e4 Keski-L\u00e4nteen matkatessaan seurueen matka jatkuu Chicagon teurastomoihin. Teurastamojen mittakaava teki vaikutuksen kuten my\u00f6s se kuinka kaikki ruohon osat hy\u00f6dynnettiin tehokkaasti. Samaan aikaan Neuvostoliiton lihamyllyss\u00e4 mittakaava oli my\u00f6s massiivinen, mutta tehokasta toimintaa se ei kyll\u00e4 ollut. Lihaviittauksia ja alluusioita kirjassa on jonkin verran enemm\u00e4kin. Mieleeni j\u00e4i erityisesti mainoksissa porsas sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 porsasta metaforona Neuvostoliiton itse\u00e4\u00e4n sy\u00f6v\u00e4lle systeemille. Chicagon j\u00e4lkeen reitti vie neuvostovierailijamme ihmettelem\u00e4\u00e4\u00e4n my\u00f6s Omahan laajoja karjankasvatusalueita, viel\u00e4 vaatimatonta Las Vegasia, 30-luvun Hollywoodia ja muuta Kaliforniaa, jossta tutustutaan kuohuviinitilaan ja majoneesitehtaisiin, joita Neuvostoliittoon haluttiin tuoda.<\/p>\n\n\n\n

Mikojan joutuu v\u00e4lik\u00e4ten\u00e4 my\u00f6s miettim\u00e4\u00e4n miten pystyy myym\u00e4\u00e4n mink\u00e4kin ajatuksen tai kehitysaskeleen Stalinille, jota kirjassa kutsutaan aina tuttavallisesti Sosoksi.<\/em> Baltimoressa esimerkiksi tutustuttiin ketjupikaruokapaikkaan jolla oli kymmenia ravintoloita. Teollisen jakelun, ketjupaikkojen standardoinnin ja pikaruokaloiden tehokkaan ruokailun arvioitiin miellytt\u00e4v\u00e4n my\u00f6s Stalinia ja sopivan Neuvostoliittoon.<\/p>\n\n\n\n

Mikojanin el\u00e4m\u00e4 selviytyj\u00e4n\u00e4 <\/h3>\n\n\n\n

Kirjan toiset kappaleet kuvaavat vuonna 1978 kuoleman kieliss\u00e4 olevaa 82-vuotiasta Mikojania joka muistelee el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 taaksep\u00e4in. H\u00e4n onnistui OG-kommunistina ja Stalinin l\u00e4heisen\u00e4 hahmona selvi\u00e4m\u00e4\u00e4n l\u00e4pi vainoista ja jatkamaan pitk\u00e4\u00e4 kommunistisen puolueen operaattorina, joka koki luonnollisen kuoleman. ”H\u00e4n k\u00e4veli l\u00e4pi punaisen torin kastumatta sateessa koska pisarakaan ei osunut h\u00e4neen”. Mikojanj oli poikkeus joka luikerteli l\u00e4pi Stalinin vainoista jatkaen puolueuraansa menestyksekk\u00e4\u00e4sti viel\u00e4 Hru\u0161t\u0161ovin vuosina. Toihan h\u00e4n kuitenkin nakit Neuvostoliittoon. <\/p>\n\n\n\n

Mikojan muistelee aluksi nuoruuttaan armenialaisessa pikkukyl\u00e4ss\u00e4. H\u00e4n p\u00e4\u00e4tyi uskonnon opiskelijaksi Tbilisiin vaikkei t\u00e4ysin uskonut ja sama taisi tapahtua sitten v\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin kommunismin kanssa. H\u00e4n vietti nuoruutensa Kaukasuksella p\u00e4\u00e4tyen Bakuun, jossa oli mukana kommunistien toiminnassa ihaillen pankkiry\u00f6st\u00e4j\u00e4 Sosoa<\/em>, vaikkei uskaltautunut itse yht\u00e4 riskialttiisiin operaatioihin. H\u00e4n kuitenkin tutustui Staliniin, joka suuteli h\u00e4nt\u00e4 suulle ja Mikojan nousi vahvaan asemaan puolueessa 1926 alkaen. Stalin kuitenkin alkoi tunkeutua h\u00e4nen sisimp\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja ihmisi\u00e4 ymp\u00e4rilt\u00e4 alkoi putoilla. Ukrainan n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4n esiintuonut toveri tapettiin. Tuotantoa lis\u00e4ttiin armotta ihmisuhrauksista huolimattta. Mikojan koki raskaasti ristiriidat siit\u00e4 kuinka sampanjan ja j\u00e4\u00e4tel\u00f6n kaltaisia ylellisyyshy\u00f6dykkeit\u00e4 haluttiin tuoda ihmisille vaikka peruselintarvikkeiden kanssakin oli tiukkaa.<\/p>\n\n\n\n

Mikojan eli 20- ja 30-lukujen viahteessa viel\u00e4 onnellisena perheenis\u00e4n\u00e4 uskoen kommunismin mahdollisuuksiin. ”Kaukasuksen pankkiry\u00f6st\u00e4j\u00e4t ruutij\u00e4\u00e4m\u00e4t k\u00e4siss\u00e4\u00e4n” eiv\u00e4t kuitenkaan ep\u00e4varmuuttaan voineet aidosti olla kuuntelematta mit\u00e4 heist\u00e4 ulkomailla kirjoitettiin ja heille piti luoda my\u00f6s propagandaa. Nakkien neuvostoliittoon tuomisen lis\u00e4ksi Mikojanin saavutuksiin kuului neuvostoliittolaisen keittokirjan kasaaminen, johon oli ker\u00e4tty kotitalouksiin sopivia tehokkaasti tuotettuj ruokia. Mikojan oli kuitenkin katkera ett\u00e4 h\u00e4nen esittelemiens\u00e4 nakkien sekaan alettiin my\u00f6hemmin laittaa v\u00e4h\u00e4n mit\u00e4 vaan.<\/p>\n\n\n\n

Amerikan matkalle l\u00e4htiess\u00e4\u00e4n Mikojan ei tajunnut, ett\u00e4 h\u00e4neen ilmeisesti aidosti luotettiin enemm\u00e4n kuin useimpiin muihin puolueen ihmisiin. H\u00e4nen vanhoja tuttujakin kuitenkin teurastettiin ja joutui my\u00f6s likaamaan k\u00e4tens\u00e4 kun h\u00e4net l\u00e4hetettiin Amerikasta tulonsa j\u00e4lkeen Kaukasukselle kirjoittamaan nimens\u00e4 paikallisen puolujohdon puhdistuksien hyh\u00e4ksyj\u00e4ski. Ehk\u00e4 h\u00e4n siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 pelasti muutaman ihmisen tekemisill\u00e4\u00e4n, mutta kovin v\u00e4h\u00e4n pystyi omasta mielest\u00e4\u00e4n mihink\u00e4\u00e4n vaikuttamaan. Suuressa is\u00e4nmaallisessa sodassa h\u00e4n organisoi huoltoa” pojille” ja toivoi kauheuksien yhdist\u00e4v\u00e4n kanssaa, kun yksi h\u00e4nen oma poikansakin kuoli pilottina Stalingradin yll\u00e4. Mutta Stalinin vainoharhat eiv\u00e4t kadonneet minnek\u00e4\u00e4n ja pari h\u00e4nen poikaansa l\u00e4hetettiin Keski-Aasian tasavaltoihin ja Death of Stalinin tyyppisiss\u00e4 bileiss\u00e4 piti ryyp\u00e4t\u00e4 ja tanssia vainoharhaisen rinnalla. Miojan selvisi Stalinin ajasta ja Stalinin kuoleman j\u00e4lkeisist\u00e4 tapahtumistakin pysyen korkeassa asemassa puolueessa p\u00e4\u00e4tyen muistelemaan 82-vuotiaana kasvain sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 taaksep\u00e4in datsallaan.<\/p>\n\n\n\n

Yhteenveto<\/h3>\n\n\n\n

Kirja oli Sofi Oksasen Kyyhkysten katoamisten liev\u00e4n pettymyksen j\u00e4lkeen eritt\u00e4in positiivinen lukukokemus. Paikoitellen keveyn hauska ja esitellen aikansa Amerikkaa, paikoitellen raskaampi kuvaten mielenkiintoisesti Neuvostoliiton lihamyllyj\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 hyvien lihametaforien kautta. Aluksi kiinnosteli enemm\u00e4n neukkujen kapitalismin ihmemaan ihmettely, mutta loppua kohden aina vaan enemm\u00e4n kuolevan Mikojanin muistelot. T\u00e4m\u00e4 oli oiken erinomainen lukukokemus.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Vaikka Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat oli pettymys, p\u00e4\u00e4tin ottaa nykyisen kirjaprojektini seuraavaksi kirjaksi kuitenkin j\u00e4lleen suomalaisen tekij\u00e4n Neuvostoliittoa k\u00e4sittelev\u00e4n romaanin. Kirjastossa huomioni kiinnitti Ville…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[3],"tags":[129,19,131,115,137,39],"class_list":["post-3829","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja","tag-1930-luku","tag-kirjallisuus","tag-neuvostoliitto","tag-ruoka","tag-stalin","tag-usa"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3829","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3829"}],"version-history":[{"count":36,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3829\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4003,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3829\/revisions\/4003"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3829"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3829"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3829"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}