{"id":3141,"date":"2025-09-30T08:31:00","date_gmt":"2025-09-30T08:31:00","guid":{"rendered":"https:\/\/www.polipolina.com\/?p=3141"},"modified":"2025-09-30T08:56:39","modified_gmt":"2025-09-30T08:56:39","slug":"pikaruoka-ja-musta-amerikka","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/2025\/09\/30\/pikaruoka-ja-musta-amerikka\/","title":{"rendered":"Pikaruoka, McDonalds ja musta Amerikka"},"content":{"rendered":"\n

Hain t\u00e4m\u00e4n kirjan kirjastosta kun olin etuk\u00e4teen hieman tutkinut mik\u00e4 voisi olla mielenkiintoinen lis\u00e4tulokulma USA:han projektissani lukea 10 kirjaa Amerikan ymm\u00e4rt\u00e4miseksi<\/a>. T\u00e4ss\u00e4 kirjassa huomion her\u00e4tti, ett\u00e4 siin\u00e4 yhdistyy kaksi erilaista n\u00e4k\u00f6kulmaa Amerikkaan. Pikaruokakulttuuri ja erityisesti McDonalds ja toisalta Amerikan tumman v\u00e4est\u00f6nosa taistelu kansalaisoikeuksien ja taloudellisesti paremman el\u00e4m\u00e4n saavuttamiseksi. Kirja on Marcia Chatelain Franchise: The golden arches in black America<\/strong>(2020).<\/p>\n\n\n

\n
\"McDonalds<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Tiivistelm\u00e4<\/h3>\n\n\n\n

Noin 250-sivuinen kirja kuvaa amerikkalaisen pikaruokakulttuurin synty\u00e4 ja levi\u00e4mist\u00e4 erityisesti McDonald’sin kautta ja seuraa samalla, miten se on kietoutunut Amerikan mustan v\u00e4est\u00f6nosan historian suuriin linjoihin kansalaisoikeusliikkeest\u00e4 ja mustista yritt\u00e4jist\u00e4 pikaruokapaikkojen korostuneeseen asemaan mustien asuinalueilla. Esimerkkin\u00e4 kirjan alussa nostetaan kuinka Fergusonissa juuri McDonald’s oli keskeinen paikka sy\u00f6d\u00e4, paeta hellett\u00e4 ja ladata puhelinta Black Lives Matter -mielenosoittajille. Kirja kuvaa lyhyesti pikaruokakulttuurin synty\u00e4 1900-luvun alussa, mutta keskittyy pitk\u00e4lti ajanjaksoon sotien j\u00e4lkeisest\u00e4 ajasta Black Lives Matter -protesteihin asti. Maantieteellisesti matkataan laajasti Amerikan kaupungeissa Kalifornian San Bernardinosta muun muassa Chicagoon, Clevelandiin, Portlandiin, Philadelphiaan ja Los Angelesiin.<\/p>\n\n\n\n

Pikaruokakulttuurin synty ja ja levi\u00e4minen <\/h3>\n\n\n\n

Kirja keskittyy erityisesti McDonald’siin, mutta seh\u00e4n ei ole Amerikan ensimm\u00e4inen ketjuhampurilaispaikka \u2013 t\u00e4m\u00e4 kunnia menee 1920-luvun alussa perustetulle White Castle -ketjulle. Tunnetuimman ketjun McDonald’sin perustajat syntyiv\u00e4t 1900-luvun ensimm\u00e4isell\u00e4 vuosikymmenell\u00e4 New Hampshiressa, mutta l\u00e4htiv\u00e4t yritt\u00e4jiksi Kaliforniaan, jossa muutaman v\u00e4hemm\u00e4n onnistuneen liikeideansa j\u00e4lkeen he perustivat ensimm\u00e4isen McDonald’sin San Bernardinoon. Tuolloin ravintolan ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 oli melko v\u00e4h\u00e4n tummaihoista v\u00e4est\u00f6nosaa, mutta heit\u00e4kin oli, ja t\u00e4st\u00e4 ei ole selv\u00e4\u00e4 historiallista faktaa: tarjoiltiinko heille ensimm\u00e4isess\u00e4 McDonald’sissa. 1940-luvun my\u00f6t\u00e4 McDonald’sin ruokavalikoima alkoi vakiintua ja laajentuminen muualle Kaliforniaan sek\u00e4 Arizonaan alkoi. McDonald’s ei viel\u00e4 1950-luvulla saavuttanut maailmanlaajuista tai edes Amerikan laajuista suosiota, mutta 60-luvun alusta l\u00e4htien uusi omistaja jatkoi laajentumista, ja McDonald’sitkin toimivat osaltaan my\u00f6s kansalaisoikeuksien taistelun areenoina kun mustav\u00e4est\u00f6nosa koki, ett\u00e4 heill\u00e4kin tulisi olla oikeus aterioida niiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Musta kapitalismi ja pikaruokakulttuuri<\/h3>\n\n\n\n

Martin Luther Kingin kuoleman ja 60-luvun mellakoiden j\u00e4lkeen ”mustan kapitalismin” kannatus alkoi yleisty\u00e4, ja kansalaisoikeuksien ohella mustien taloudellisen aseman kohentaminen n\u00e4htiin keskeisen\u00e4 tavoitteena. White flightin ja mellakoiden j\u00e4lkeen monilla kaupunkien keskusta-alueilla oli tarjolla halpoja tontteja, joihin mustilla oli kuitenkin harvoin riitt\u00e4v\u00e4sti varallisuutta perustaa merkitt\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4 yritystoimintaa. McDonald’s ja muut pikaruokatoimijat alkoivat n\u00e4hd\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 tilaisuuden ja ottivat huomioonsa my\u00f6s mustia franchise-yritt\u00e4ji\u00e4. Esimerkiksi Chicagon South Sidelle alkoi nousta suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 mustien yritt\u00e4jien McDonald’s-ravintoloita. <\/p>\n\n\n\n

Mustia yritt\u00e4ji\u00e4 kohdeltiin McDonald’sin sis\u00e4ll\u00e4 kuitenkin usein kakkosluokan kapitalistina, mutta koska he pystyiv\u00e4t toimimaan usein valkoisia v\u00e4hemm\u00e4ll\u00e4 tuella, heille annettiin mahdollisuuksia. Pikaruoka-franchise-alojen muskeleilla ja Nixonin tavoitteella mustasta kapitalismista oli t\u00e4h\u00e4n tarvittava tuki. 70-luvun aikana \u00f6ljykriisi vaikutti autoriippuvaisiin esikaupunkiravintoloihin enemm\u00e4n, ja kaupunkikeskustojen ravintolat olivat esimerkiksi McDonald’sin osalta tietyss\u00e4 aikaikkunassa kaikkein tuottavimpia. Ketjupaikkojen pikaruoka oli alkanut t\u00e4ss\u00e4 kohtaa muodostua mustillekin pikkuhiljaa harvemmasta herkusta arkiruoaksi.<\/p>\n\n\n\n

Esimerkkein\u00e4 mustan kapitalismin ja yhteis\u00f6n ristiriidoista mainitaan Cleveland, jossa paikallisia alkoi h\u00e4irit\u00e4 se, miten heid\u00e4n kaupunginosansa vallanneet McDonald’sit olivat harvoja ruokapaikkoja ja mustien rahat virtasivat niiden kautta pois. Alkoi yleisty\u00e4 ajatus, ett\u00e4 mustien asuinalueiden ravintoloilla on jokin vastuu paikallisille asukkailleen. Toisena esimerkkin\u00e4 nostetaan 1970-luvun Portland, jossa Mustat pantterit j\u00e4rjestiv\u00e4t ilmaisia aamiaisia, jotta lapset jaksaisivat koulussa. T\u00e4h\u00e4n pyydettiin apua paikallisilta pikaruokapaikoiltakin, jotka v\u00e4lill\u00e4 katsoivat toiminnan l\u00e4hentyv\u00e4n kirist\u00e4mist\u00e4. Kolmantena esimerkkin\u00e4 nostetaan 70-luvun Philadelphia, jossa pitk\u00e4\u00e4n y\u00f6ll\u00e4 auki olevat ravintolat toimivat my\u00f6s rikollisten katujengien kokoontumispaikkoina, ja yritt\u00e4jien katsottiin katsovan t\u00e4t\u00e4 sormien l\u00e4pi. 1970-luku oli edelleen moninaisten kiistojen aikaa, vaikka mustat franchise-yritt\u00e4j\u00e4t menestyiv\u00e4tkin.<\/p>\n\n\n\n

Mainonta, LA:n mellakat ja uusliberalismi<\/h3>\n\n\n\n

80-luvulla keskustelua her\u00e4tti my\u00f6s mainosten representaatio. M\u00e4kk\u00e4rin mainoksissa oli vain valkoisia kasvoja, mutta mustat omistajat joutuivat silti osallistumaan laajoihin maanlaajuisiin kampanjoihin, vaikka mainoksissa ei ollut heid\u00e4n t\u00e4rkeimpiin asiakkaisiin t\u00e4sm\u00e4\u00e4vi\u00e4 kasvoja. Kun t\u00e4t\u00e4 oli n\u00e4hty riitt\u00e4v\u00e4sti, alettiin mustiakin ottaa mainoksiin ja k\u00e4ytettiin my\u00f6s mustien kielt\u00e4. Aikansa radikaalia Martin Luther Kingi\u00e4kin k\u00e4ytettiin 80-luvulla mainoskampanjoissa. Paikallisilla mustilla omistajilla oli my\u00f6s parempi k\u00e4sitys paikallismainonnasta ja esimerkiksi siit\u00e4, mit\u00e4 juniorijoukkueita voisi sponsoroida. Tumman v\u00e4est\u00f6nosan ehk\u00e4 hieman stereotypisestikin suosimaa kanaa alettiin my\u00f6s ottaa laajemmin ruokatarjonnan osaksi.<\/p>\n\n\n\n

Mustia oli p\u00e4\u00e4ssyt 80-luvulle tultaessa kohtuullisen merkitt\u00e4viss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin m\u00e4kk\u00e4rin franchise-yritt\u00e4jiksi. Heit\u00e4 kuitenkin tuntui syrjitt\u00e4v\u00e4n systemaattisesti siin\u00e4, ett\u00e4 heille ei annettu mahdollisuuksia avata ravintoloita suurelta osin valkoisten asuttamille alueille. Los Angelesin vuoden 1992 mellakat<\/a><\/strong> kuitenkin tuntuivat osoittavan, ett\u00e4 musta v\u00e4est\u00f6nosa arvosti mustien vet\u00e4mi\u00e4 toimipaikkoja enemm\u00e4n, ja siin\u00e4 miss\u00e4 paljon paikkoja pistettiin palamaan, esimerkiksi mustien py\u00f6ritt\u00e4m\u00e4t McDonald’sit selvisiv\u00e4t usein pienemmill\u00e4 vaurioilla. <\/p>\n\n\n\n

Clintonin demokraattisella uusliberaalilla presidenttikaudella pikaruokapaikkojen m\u00e4\u00e4r\u00e4 mustien kaupunginosissa vain kasvoi. Ihmisi\u00e4 haluttiin ohjata sosiaalitukien nostamisesta t\u00f6ihin, ja kun k\u00f6yhill\u00e4 sis\u00e4kaupunkialueilla oli v\u00e4h\u00e4n potentiaalisia ty\u00f6llist\u00e4ji\u00e4, annettiin sinne pyrkiville franchise-yritt\u00e4jille usein verohelpotuksia. 2000-luvulle tultaessa pikaruokapaikkojen terveysvaikutukset alkoivat kuitenkin saada yh\u00e4 kasvavaa huomiota mediassa. Arvion mukaan siin\u00e4 miss\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 osin mustien asuttamassa etel\u00e4isess\u00e4 Los Angelesissa pikaruokapaikat muodostivat l\u00e4hes 50 % ruokapaikoista, oli vauraammilla l\u00e4ntisill\u00e4 kaupunkialueilla niiden osuus vain 15 %.<\/p>\n\n\n\n

Yhteenveto<\/h3>\n\n\n\n

Kirja punoo toivotulla tavalla yhteen kaksi erilaista n\u00e4k\u00f6kulmaa Amerikan yhteiskunnasta ja historiasta. Osa kirjan spesifeist\u00e4 tarinoista tietyiss\u00e4 kaupungeissa meni itselleni ehk\u00e4 hieman turhan pitk\u00e4lle tapahtumien yksityiskohtiin, mutta silti kirja p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti onnistui rakentamaan ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4n kokonaiskuvan pikaruokateollisuuden ja USA:n mustan v\u00e4est\u00f6nosan v\u00e4lisist\u00e4 suhteista. Varsinkin loppuosa kiteytti hyvin sen, miten lihavuus ja pikaruoan kulutus on osa laajempia yhteiskunnan rakenteita eik\u00e4 vain ihmisten henkil\u00f6kohtainen valinta. T\u00e4m\u00e4 ei ollut minua erityisen paljon puhutellut kirja, mutta ei mitenk\u00e4\u00e4n huono. Ehk\u00e4 hieman keskinkertainen historiakirja makuuni.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Hain t\u00e4m\u00e4n kirjan kirjastosta kun olin etuk\u00e4teen hieman tutkinut mik\u00e4 voisi olla mielenkiintoinen lis\u00e4tulokulma USA:han projektissani lukea 10 kirjaa Amerikan ymm\u00e4rt\u00e4miseksi. T\u00e4ss\u00e4 kirjassa huomion her\u00e4tti,…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[3],"tags":[111,119,113,115,116,39],"class_list":["post-3141","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja","tag-afroamerikkalaiset","tag-chicago","tag-kaupungit","tag-ruoka","tag-syrjinta","tag-usa"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3141","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3141"}],"version-history":[{"count":53,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3141\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3386,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3141\/revisions\/3386"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3141"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3141"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3141"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}