{"id":2960,"date":"2025-09-16T11:02:35","date_gmt":"2025-09-16T11:02:35","guid":{"rendered":"https:\/\/www.polipolina.com\/?p=2960"},"modified":"2025-09-14T11:50:36","modified_gmt":"2025-09-14T11:50:36","slug":"exit-right-amerikkalaiset-intellektuellit-vasemmalta-oikealle","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/2025\/09\/16\/exit-right-amerikkalaiset-intellektuellit-vasemmalta-oikealle\/","title":{"rendered":"Exit Right – Amerikkalaiset intellektuellit vasemmalta oikealle"},"content":{"rendered":"\n

Kirjojen lukeminen Amerikan ”ymm\u00e4rt\u00e4miseksi” jatkui t\u00e4ll\u00e4 kertaa Amerikan intellektuellien historiaan paneutumisella. T\u00e4m\u00e4 oli John Ganzin kirjan<\/a><\/strong> tapaan tai ehk\u00e4 viel\u00e4 selvemmin kirja, jota en olisi poiminut, jos en kuuntelisi s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti ”Know Your Enemy” -podcastia. Kyseess\u00e4 on Daniel Oppenheimerin <\/strong>kirja ”Exit Right: The People Who Left the Left and Reshaped the American Century<\/strong>” (2016).<\/p>\n\n\n

\n
\"Exit<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Tiivistelm\u00e4<\/h3>\n\n\n\n

Noin 350-sivuinen kirja kuvaa kuutta Amerikan 1900-luvun merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 hahmoa, jotka tekiv\u00e4t aatteellisen siirtym\u00e4n vasemmalta oikealle. Kuusi kirjan esittelem\u00e4\u00e4 hahmoa ovat kronologisessa j\u00e4rjestyksess\u00e4 viisi amerikkalaista: Whitaker Chambers, James Burnham, Ronald Reagan, Norman Podhoretz, David Horowitz, ja yksi amerikkalaistunut britti: Christopher Hitchens. Kirja taustoittaa n\u00e4iden hahmojen el\u00e4m\u00e4\u00e4 usealta osin lapsuuteen ja nuoruuteen asti sek\u00e4 heid\u00e4n vasemmistovaiheen el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja siirtymist\u00e4\u00e4n oikealle, mutta ei kuvaa hahmoja juuri ollenkaan heid\u00e4n k\u00e4\u00e4ntymisens\u00e4 j\u00e4lkeisen\u00e4 aikana.<\/p>\n\n\n\n

OG-k\u00e4\u00e4nnynn\u00e4iset Chambers ja Burnhan<\/h3>\n\n\n\n

Whittaker Chambers<\/strong> (1901-1961) ja James Burnham<\/strong> (1905-1987) olivat 1900-luvun alussa syntyneit\u00e4 hahmoja, jotka olivat nuoruudessaan tiukasti marxilaisia ja muuntuivat konservatiiveiksi ja olivat antamassa Amerikan oikeistolle tulitukea kylm\u00e4n sodan alussa. N\u00e4m\u00e4 olivat minulle hahmoja, joiden nimiin olen t\u00f6rm\u00e4nnyt juuri ”Know Your Enemy” -podcastissa, mutta en muuten tied\u00e4 juuri mit\u00e4\u00e4n. Burnhamin nimi on tosin trendannut viime vuosina konservatiivipiireiss\u00e4 t\u00e4m\u00e4n The Managerial Revolution<\/a><\/strong> -teoretisoinnin kautta<\/p>\n\n\n

\n
\"Whittaker<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Chambers ja Burnham tulivat toki varsin erilaisista l\u00e4ht\u00f6kohdista. Siin\u00e4 miss\u00e4 Chambers syntyi Philadelphiassa ja kasvoi Long Islandilla kohtuullisessa k\u00f6yhyydess\u00e4, vietti Burnham nuoruutensa Chicagon vauraimmissa pohjoisissa esikaupungeissa. Chambers oli yksin\u00e4inen taiteellinen lapsi, joka ei sopinut muiden koulun lasten maailmaan, kun taas Burnham oli jo nuorena elementiss\u00e4\u00e4n parhaissa kouluissa. Molemmat loistivat kuitenkin yliopistossa: Chambers p\u00e4\u00e4si opiskelemaan Columbian yliopistoon ja Burnham Princetoniin.<\/p>\n\n\n\n

Opiskelujen j\u00e4lkeen Chambers k\u00e4\u00e4ntyi lopullisesti kommunistiksi ja ty\u00f6skenteli pienell\u00e4 palkalla journalistina Daily Workerille ja eli tiiviss\u00e4 pieness\u00e4 kommunistien kuplassaan. H\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 kuoli mustana tiistaina, ja se tuntui uuden alun mahdollisuudelta. H\u00e4n et\u00e4\u00e4nnytti itse\u00e4\u00e4n hieman kommunistien aktivismista ja meni naimisiin. H\u00e4n teki kuitenkin 1931 pienimuotoisen l\u00e4pimurron vasemmistoteemaisella romaanilla ja teki lyhyess\u00e4 ajassa lis\u00e4\u00e4 samanlaisia menestyneit\u00e4 kirjoja. Chambers pyydettiin kuitenkin yll\u00e4tt\u00e4en mukaan kommunistien underground-toimintaan, jossa h\u00e4n kuljetteli viestej\u00e4 ja teki muuta pient\u00e4 vakoilun apuhommia. Siell\u00e4 h\u00e4n p\u00e4\u00e4si h\u00e4m\u00e4rill\u00e4 kujilla toteuttamaan my\u00f6s homoseksuaalisia taipumuksiaan. H\u00e4n alkoi kuitenkin vieraantua kommunistien toiminnasta kuultuaan h\u00e4nelle maineeltaan tutun neuvostohahmon murhatun, ja kun h\u00e4n kysyi asiasta, sanottiin, ett\u00e4 n\u00e4in on, mutta ei tarvitse tiet\u00e4\u00e4 enemp\u00e4\u00e4. Stalinin vainojen skaala ei silloin ollut tiedossa, mutta tutun nimen ja sankarin murhaaminen teki vaikutuksen. Chambers sai kuitenkin rukoilun kautta jonkinlaisen hengellisen her\u00e4tyksen, suuntasi Baltimoresta maaseudulle ja p\u00e4\u00e4tti haluavansa erilaista el\u00e4m\u00e4\u00e4. Matka oikeiston puhetorveksi alkoi.<\/p>\n\n\n\n

Burnham upotti Princetonissa itsens\u00e4 akateemiseen maailmaan ja oli kova lukija ja kirjoittaja, viett\u00e4en sen j\u00e4lkeen pari vuotta Oxfordissa. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen h\u00e4n vietti vuosia akateemisissa hanttihommissa, mutta sai sivistyksell\u00e4\u00e4n, omistautumisellaan ja lukemisellaan oppilaiden ja kollegoiden kunnioituksen. L\u00e4hes samaan aikaan suuren laman iskiess\u00e4 1929 h\u00e4n perusti kirjallisuuslehden Symposium, joka ei aluksi ottanut ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4 kriisi\u00e4 kirjoituksissaan huomioon. Entinen opiskelijakaveri, marxisti Sidney Hook, kirjoitti lehteen kuitenkin pitk\u00e4n tekstin marxismista, joka my\u00f6s k\u00e4sitteli kommunistien lahkoutumista. Burnhamilla oli noin 18 kuukauden siirtym\u00e4jakso, jossa h\u00e4n ensin varovasti my\u00f6nsi kommunistisen linssin olevan oikea tapa katsoa hetken ongelmia ja sitten siirtyi vahvemmin kommunistiksi, miettien mihin yhteis\u00f6\u00f6n liittyisi. H\u00e4n liittyi American Workers Partyyn, ja kirjoittaminen muuttui eksplisiittisemm\u00e4n poliittiseksi. H\u00e4n oli vannoutunut asialle, muttei uhrannut koko el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 vaan piti ty\u00f6tunnit ja meni naimisiin s\u00e4ilytt\u00e4en henkil\u00f6kohtaisen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4. H\u00e4nen voidaan katsoa saavuttaneen kommunistisen huippunsa 1936, mutta siit\u00e4 alkoi et\u00e4\u00e4ntyminen. Chambersin tapaan h\u00e4n kuuli huhuja ja tiedonmurusia Stalinin vainoista. Saksan kommunistien nujertaminen ja Espanjan sis\u00e4llissodan tilanne 1937 masensi my\u00f6s kommunisteja. Burnham yritti viel\u00e4 olla vakaumuksellisesti kommunisti, mutta ristiriidat nakersivat. Molotov-Ribbentrop-sopimus oli l\u00e4hell\u00e4 viimeist\u00e4 tiputta. H\u00e4n riiteli itsens\u00e4 Trotskin kanssa ja piti itse\u00e4\u00e4n viel\u00e4 kommunistina, mutta pian erosi puolueesta, ja matka kohti oikeiston ideologiaa alkoi.<\/p>\n\n\n\n

Ronnie Reagan ennen politiikkaa<\/h3>\n\n\n\n

Ronald Reaganin <\/strong>(1911-2004) historiaa vasemmistolaisena voidaan varmasti hieman kyseenalaistaa, mutta selv\u00e4sti h\u00e4n teki siirtym\u00e4n oikealle. Reaganin el\u00e4m\u00e4n esittely alkaa tarinalla siit\u00e4, kuinka Reagan kertoo el\u00e4m\u00e4nkerroissaan is\u00e4st\u00e4\u00e4n, joka suuren laman aikana ammattiyhdistysaktiivina p\u00e4\u00e4si hoitamaan kotikaupunkinsa k\u00f6yhien auttamista ja j\u00e4rkyttyi, kun valtio tuli byrokraatteineen v\u00e4liin. Reagan oli ennen toista maailmansotaa kohtuullisen menestynyt Hollywood-n\u00e4yttelij\u00e4, mutta l\u00e4hti ”sotilaaksi” armeijan propagandatuotantojen toimijaksi ja tuntui sitten my\u00f6hemmin hieman unohtavan, mit\u00e4 h\u00e4n oikeasti teki ja mit\u00e4 rooleja h\u00e4n esitti.<\/p>\n\n\n\n

Sodasta palattuaan h\u00e4n oli kuitenkin menett\u00e4nyt asemiaan n\u00e4yttelij\u00e4markkinoilla, ja h\u00e4nen vaimostaan oli tullut suurempi t\u00e4hti. Aluksi ammattiyhdistysroolissaan h\u00e4n toimi yleisen demokraatin roolissa ja sodasta tultuaan piti fasisteja suurempana riskin\u00e4, mainiten tuntevansa mukavia kommunistejakin. N\u00e4k\u00f6kulmat muuttuivat kuitenkin nopeasti, ja h\u00e4nest\u00e4 tuli yh\u00e4 vihamielisempi vasemmistoa kohtaan. H\u00e4n toimi hieman naiivina neuvottelijana studioiden ja Hollywood-t\u00e4htien puolella, muiden luullessa h\u00e4nen olevan neutraali toimija. 1949 tuli kriisi, kun h\u00e4n sairastui ja vaimon synnytt\u00e4m\u00e4 lapsi kuoli, ja tuli avioero. Reaganin oma ura oli my\u00f6s laskussa, ja h\u00e4n oli kiinnostuneempi ammattiyhdistysasioista. T\u00e4ss\u00e4 kohtaa h\u00e4n alkoi k\u00e4\u00e4nty\u00e4 selv\u00e4sti antikommunistiksi, kuitenkin haluten ”suojella” toimialaansa niin, etteiv\u00e4t viranomaiset vainoaisi Hollywoodin kommunisteja, vaan toimiala tekisi sen omatoimisesti. H\u00e4n l\u00f6ysi my\u00f6s Nancyn ja sai roolin GE:ss\u00e4. H\u00e4n sai teht\u00e4v\u00e4kseen kiert\u00e4\u00e4 puhumassa tehtailla ja muuttui v\u00e4hitellen yh\u00e4 konservatiivisemmaksi ja oikeistolaisemmaksi. Suuren laman ja sodan aikana valtiolla oli ehk\u00e4 ollut tilaa, mutta v\u00e4hemm\u00e4n en\u00e4\u00e4. H\u00e4nell\u00e4 oli vapaa rooli, mutta h\u00e4n alkoi yh\u00e4 enemm\u00e4n omaksua johtajien n\u00e4kemyksi\u00e4, ja lopullinen siirtym\u00e4 kohti markkinafundamentalismia alkoi.<\/p>\n\n\n\n

Juutalaiset k\u00e4\u00e4nnynn\u00e4iset Podhorez ja Horowitz<\/h3>\n\n\n\n

Kaksi kirjan oikeistolaisesta k\u00e4\u00e4nnynn\u00e4isest\u00e4 ovat New Yorkista l\u00e4ht\u00f6isin olevia juutalaisia: Norman Podhorez<\/strong> ja David Horozwiz<\/strong>. Podhorez (1930-) syntyi New Yorkin Brownsvillessa, jossa muuten my\u00f6s Henry Hill<\/a> <\/strong>varttui gangsteriksi reilu vuosikymmen my\u00f6hemmin. Podhorez oli nuoresta l\u00e4htien kunnianhimoinen intellektuellipiireihin pyrkiv\u00e4 nuori ja h\u00e4nen itsekeskeisentuntuisessa eksistentialistisessa pohdiskelussaan oli nuorena ongelma, ett\u00e4 mit\u00e4 h\u00e4nen yhteis\u00f6ns\u00e4 intellekutellit edes oikein edustivat. H\u00e4n p\u00e4\u00e4tyi ty\u00f6skentelem\u00e4n Commentary-lehteen toisaalta, riiteli Gingsbergin kanssa, piti beatnickej\u00e4 liian r\u00e4m\u00e4p\u00e4in\u00e4 ja l\u00f6ysi Norman Mailorista arvoisensa intellektellisen syd\u00e4nyst\u00e4v\u00e4n. H\u00e4n p\u00e4\u00e4si my\u00f6hemmin jopa Commentaryn p\u00e4\u00e4toimittajaksi ja p\u00e4\u00e4si syv\u00e4lle piireihin my\u00f6s rahaihmisten ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4ksi ja he tekiv\u00e4t h\u00e4neen vaikutuksen. Podhorez kirjoitti juutalaisten ja mustien suhteita pohtivan notori\u00f6\u00f6sin esseen My Negro problem <\/strong>sek\u00e4 toisen huomiota saaneen esseen Arendtin raportoinnista Eichmanista. Sen j\u00e4lkeen h\u00e4n kirjoitti ensimm\u00e4isen vaavimattomahkon kirjansa odottaen neuroottisesti kommentaareja tajuten oman kunnianhimonsa ja heijastaen sit\u00e4 my\u00f6s muihin. H\u00e4n alkoi kirjoittaa teostaan Making it, joka sai paljon negatiivista palautetta kommenttikierroksella ja siten murska-arvioita my\u00f6s Norman Mailorista. N\u00e4iden raskaiden kommentien j\u00e4lkeen h\u00e4n l\u00f6ysi tiens\u00e4 neokonservatiiviksi<\/p>\n\n\n\n

\"juutalaiset<\/figure>\n\n\n\n

David Horowitz<\/strong>(1939-2025) oli 1970-luvulla viett\u00e4nyt vuosikymmenen l\u00e4nsirannikolla radikaalihkon vasemmiston erityisesti mustien panttereiden tukijoukoissa. Neuvostoliittoa ei en\u00e4\u00e4 ihailtu, mutta Kuuba ja kolmannen maailman sosialistit saivat arvostusta. Tuolloin Horowiz my\u00f6s tuomitsi Podhorezin juutalaiskeskeisen ja mustia liika syyllist\u00e4v\u00e4t n\u00e4k\u00f6kulmat. H\u00e4n koki kuitenkin kriisin kun h\u00e4nelle l\u00e4heinen hahmo Van Patter<\/a><\/strong> tapettiin. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen h\u00e4n alkoi suhtautua kriittisemmin Mustiin Panttereihin ja kiinnitt\u00e4en huomiota n\u00e4iden rikolliseenkin toimintaa. H\u00e4nen toki my\u00f6s vaikutuksen puolalaisn Leszek Ko\u0142akowskin armoton mutta rehellinen Marx-kritiikki. Left illusions tekstill\u00e4 h\u00e4n teki irtisanoutuminen vasemmistosta, mutta \u00e4\u00e4nesti kuitenkin Carteria viel\u00e4 1980. H\u00e4n ei kuitenkaan halunnut en\u00e4\u00e4 kaukaisen ideaalin mets\u00e4st\u00e4mist\u00e4 vaan hyv\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 perheen kanssa. H\u00e4n alkoi kuitenkin kirjoittaa provokatiivisempia tekstej\u00e4 ja tuntui suorastaan hakevan konfliktia, jotta p\u00e4\u00e4si syytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ”vastapuolta” ylireagoinnista: aiheina olivat mm. AIDS-kriisin aiheuttaneet irstailevat homot ja mustien kulttuurissta ongelmista. Vuonna 1984 h\u00e4n sitten \u00e4\u00e4nestikin Reagania.<\/p>\n\n\n\n

Christopher Hitchens: brittil\u00e4isest\u00e4 trotskilaisesta amerikkalaiseksi neokonservatiiviksi<\/h3>\n\n\n\n

Christopher Hitchens<\/strong> (1949-2011) oli vuonna 1987 mukana konferenssissa, jota veti aiemmin mainittu David Horowitz, ja paikalla olivat my\u00f6s neokonservatiivien merkkihahmot Irving Kristol sek\u00e4 Norman Podhoretz. N\u00e4m\u00e4 olivat hahmoja, jotka olivat tuolloin itsens\u00e4 selv\u00e4sti viel\u00e4 vasemmalle sijoittavan vajaan nelikymmenvuotiaan Hitchensin t\u00e4ht\u00e4imess\u00e4. Hitchens oli syntynyt keskiluokkaisen upseerin perheeseen, mutta h\u00e4n p\u00e4\u00e4si Englannin parhaisiin kouluihin ja luki ahkerasti. Hitchens luki aluksi j\u00e4nnityskirjoja, mutta sittemmin erityisesti historiaa, ja koulussa v\u00e4h\u00e4n kaikkea muuta, mit\u00e4 olisi varsinaisesti pit\u00e4nyt. Hitchens py\u00f6ri nuorena trotskilaisissa ympyr\u00f6iss\u00e4 ja p\u00e4\u00e4si sitten kirjoittamaan New Statesmanille 1970-luvun alussa. H\u00e4n matkusteli paljon ymp\u00e4ri maailmaa tukien usein vasemmistolaisia liikkeit\u00e4, mutta ei eksklusiivisesti vain niit\u00e4. H\u00e4n tuntui haluavan olla moraalisesti oikeassa altavastaajan puolella.<\/p>\n\n\n\n

\"Nuori<\/figure>\n\n\n\n

1980-luvulla Hitchens sai pestin Amerikassa ensin kirjeenvaihtajana, mutta h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 vakiintui sinne. Hitchensin englantilainen aksentti ja intellektuaalinen tyyli vetosi ihmisiin. H\u00e4n jatkoi Amerikassa suorasanaista kirjoitustyyli\u00e4\u00e4n, mutta alkoi osittain erkaantua vasemmistosta, vaikka edelleen piti (ironisesti h\u00e4nt\u00e4 yli 10 vuotta pidemp\u00e4\u00e4n el\u00e4nytt\u00e4) Henry Kissingeria arkkivihollisinenaan. Kylm\u00e4n sodan loppuminen oli my\u00f6s Hitchensille iso taitekohta, ja samaan ajankohtaan sattui my\u00f6s avioero. 90-luvun alusta l\u00e4htien Hitchensin aktiivinen yhteydenpito vasemmiston kanssa hiipui olemattomiin, ja vaikka h\u00e4n viel\u00e4 yli vuosikymmenen kutsui itse\u00e4\u00e4n sosialistiksi, on ehk\u00e4 vaikea hahmottaa, mit\u00e4 tuo tarkoitti. Lopulta Hitchensin my\u00f6hemm\u00e4n el\u00e4m\u00e4n vihollinen l\u00f6ytyi fundamentalismista, ja t\u00e4h\u00e4n vaikutti my\u00f6s h\u00e4nen hyv\u00e4lle yst\u00e4v\u00e4lleen Rushdialle aiemmin annettu fatwa. H\u00e4n kritisoi 90-luvulla silti viel\u00e4 aktiivisesti neokonservatiiveja ja Bill Clintonin liiallista markkinamy\u00f6nteisyytt\u00e4. Hitchensin el\u00e4m\u00e4n viimeist\u00e4 vuosikymment\u00e4 synkensi kuitenkin pahasti h\u00e4nen varaukseton tukensa Irakin sodalle<\/a><\/strong>. H\u00e4n oli julkisesti sen kannalla ennen arkkivihollinen Kissingeria ja puolsi sit\u00e4 l\u00e4hes loppuun asti. Ja tuo puolustaminen j\u00e4i my\u00f6s 2011 kuolleen Hitchensin my\u00f6h\u00e4isvuosien ja h\u00e4nen koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 tahraajavaksi tahraksi.<\/p>\n\n\n\n

Yhteenveto<\/h3>\n\n\n\n

Kirja oli mielenkiintoinen sukellus Amerikan 1900-luvun intellektuaalisiin py\u00f6rteisiin muutaman paremmin tuntemani ja useamman heikommin tuntemani hahmon kautta. Kirja my\u00f6s esitteli heikommin tuntemani hahmot sen verran hyvin, ettei n\u00e4ist\u00e4 tarvinnut olla pohjatietoja. Ehk\u00e4 kirjasta olisi kuitenkin saanut enemm\u00e4n irti, jos tuntisi n\u00e4iden hahmojen my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 laajemmin, kuten minulla Reaganin ja Hitchensin tapauksessa. Varsin erilaisista taustoista, eri aikakausilla ja ymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4 py\u00f6rineiden hahmojen k\u00e4\u00e4ntymisist\u00e4 ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 l\u00f6ydy kuitenkaan selkeit\u00e4 yhdist\u00e4vi\u00e4 tekij\u00f6it\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kirjojen lukeminen Amerikan ”ymm\u00e4rt\u00e4miseksi” jatkui t\u00e4ll\u00e4 kertaa Amerikan intellektuellien historiaan paneutumisella. T\u00e4m\u00e4 oli John Ganzin kirjan tapaan tai ehk\u00e4 viel\u00e4 selvemmin kirja, jota en olisi…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[3],"tags":[10,15,65,102,24,39],"class_list":["post-2960","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja","tag-1900-luku","tag-kommunismi","tag-konservatismi","tag-new-york","tag-politiikka","tag-usa"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2960","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2960"}],"version-history":[{"count":55,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2960\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3276,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2960\/revisions\/3276"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2960"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2960"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2960"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}