{"id":2779,"date":"2025-08-28T14:55:24","date_gmt":"2025-08-28T14:55:24","guid":{"rendered":"https:\/\/www.polipolina.com\/?p=2779"},"modified":"2025-08-29T15:09:40","modified_gmt":"2025-08-29T15:09:40","slug":"irak-afganistan-ja-terrorismin-vastainen-sota-bushs-wars","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/2025\/08\/28\/irak-afganistan-ja-terrorismin-vastainen-sota-bushs-wars\/","title":{"rendered":"Irakin sota: Bush’s wars (Terry H. Anderson)"},"content":{"rendered":"\n

Yhdysvaltoja k\u00e4sittelevien kirjojen lukeminen jatkui t\u00e4ll\u00e4 kertaa Terry<\/strong> H. Andersonin<\/strong> kirjalla Bush’s Wars<\/strong>(2011). Irakin sodan alkamisesta on jo yli 20 vuotta, mutta sen j\u00e4lkikaiut ovat selv\u00e4sti vaikuttaneet my\u00f6hempien vuosikymmenten politiikkaan ja nykyhetkeen asti, joten mietin t\u00e4m\u00e4n olevan ehk\u00e4 ihan hyv\u00e4 kirja nyky-Amerikan ymm\u00e4rt\u00e4miseksikin. Omat muistot Irakin sodan tapahtumista ovat aika hajanaisia, jos niit\u00e4 yrit\u00e4n koota.<\/p>\n\n\n

\n
\"Bush<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Tiivistelm\u00e4<\/h3>\n\n\n\n

Noin 230-sivuinen kirja muodostuu kahdesta taustoittavasta kappaleesta, jotka kuvaavat Irakin, sen l\u00e4hialueiden sek\u00e4 al-Qaidan historiaa. Seuraavat kappaleet kuvaavat aikaa juuri ennen terrori-iskuja ja aikaa v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti niiden j\u00e4lkeen, sitten sodaan valmistautumista ja sen ensimm\u00e4isi\u00e4 kuukausia, kolmas kappale kuvaa tilanteen kriisiytymist\u00e4 ja ongelmia, sitten Bushin sodan pitkittymist\u00e4 ja lopuksi viel\u00e4 lyhyesti Irakia Obaman presidenttikauden alussa. Kirja on tiivis, mutta melko kattava tiivistys Bushin sodista, hy\u00f6dynt\u00e4en monia aikaisempia aiheesta kirjoitettuja tekstej\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Irakin, L\u00e4hi-Id\u00e4n ja Al Qaidan historiasta<\/h3>\n\n\n\n

rakin ja L\u00e4hi-id\u00e4n historiasta opin aiemmin t\u00e4n\u00e4 vuonna paljon lukemastani ”Arabien historia<\/a><\/strong>” -kirjasta. Irakin varhaisemmasta historiasta nostamisen arvoisia asioita ovat ehk\u00e4 esimerkiksi pitk\u00e4 historia alkaen Kaksoisvirranmaan varhaisista sivilisaatioista, Aleksanteri Suuren valloitusretkiin, islamin jakautumiseen ja joidenkin shiiojen pyhien paikkojen j\u00e4\u00e4minen nykyisen Irakin rajojen sis\u00e4lle, ottomaanien pitk\u00e4 aikakausi ja kolonialismi, jossa Irakin rajojen sis\u00e4\u00e4n sullottiin kolme etnist\u00e4 ryhm\u00e4\u00e4: kurdit, shiiat ja sunnit, kuitenkin luoden Kuwaitista oman maansa.<\/p>\n\n\n\n

Sunnien alueella Tikritin kaupungin l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 k\u00f6yh\u00e4\u00e4n perheeseen syntyi 1937 poika nimelt\u00e4 Saddam. T\u00e4m\u00e4 tausta auttoi h\u00e4nt\u00e4 poliittisena puhuttelemaan maan k\u00f6yhemp\u00e4\u00e4 v\u00e4est\u00f6nosaa liitetty\u00e4\u00e4n jo nuorena Baath-puolueeseen. Pian presidentiksi noustuaan Saddam yritti hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 naapuri-Iranin <\/a>ep\u00e4vakautta pikavoittojen toivossa, ajautuen kuitenkin l\u00e4hes vuosikymmenen kest\u00e4neeseen katkeraan sotaan, jossa USA ep\u00e4suorasti tuki Saddamia. T\u00e4m\u00e4nkin takia Saddamin hy\u00f6kk\u00e4ys Kuwaitiin tuli monille yll\u00e4tyksen\u00e4, koska ei uskottu, ett\u00e4 h\u00e4n julkeaisi tuollaiseen tempaukseen. Yhdysvaltojen moderni armeija tunnetusti l\u00f6i Saddamin joukot nopeasti, kun he hommaan l\u00e4htiv\u00e4t, mutta silloin hallinto ei kuitenkaan halunnut menn\u00e4 loppuun asti Bagdadiin, koska pel\u00e4ttiin valtatyhji\u00f6t\u00e4… eik\u00e4 haluttu uhrata liikaa amerikkalaisia sotilaita. Monet irakilaiset my\u00f6s katkeroituivat Amerikkaa kohtaan, koska se oli propagoinut irakilaisia kapinaan Saddamia vastaan, mutta ei auttanut niit\u00e4, jotka siihen ryhtyiv\u00e4t, vaan n\u00e4m\u00e4 j\u00e4iv\u00e4t omilleen ja monissa tapauksissa maksoivat tekemisist\u00e4\u00e4n hengell\u00e4\u00e4n. Irakia kuitenkin kuritettiin pitk\u00e4\u00e4n kovilla sanktioilla, joiden kohteeksi Irakin siviiliv\u00e4est\u00f6kin joutui, mutta vuosituhannen vaihteen l\u00e4hestyess\u00e4 n\u00e4it\u00e4 oli lievennetty, maan talous kasvoi ja tilanne n\u00e4ytti hiukan paremmalta.<\/p>\n\n\n\n

Bushin kauden alusta 9\/11:n j\u00e4lkimaininkeihin<\/h3>\n\n\n\n

Terrorismi ei todellakaan ollut 2001 alkuvuodesta virkaan astuneen presidentti George W. Bushin prioriteeteiss\u00e4 korkealla. Bushin saatettiin my\u00f6s katsoa olevan jopa edelt\u00e4j\u00e4\u00e4ns\u00e4 Clintonia isolationalistisempi, ja h\u00e4n priorisoi ohjuskilpe\u00e4 terrorismin torjuntaa t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4ksi. Toki toisaalta nyt tied\u00e4mme, ett\u00e4 jo tammikuussa suljettujen ovien takana pidettiin Cheneyn johdolla aivoriiht\u00e4 Irakin tulevaisuudesta. Irving Kristalin ja Norman Podhoretzin kaltaiset neokonservatiiviset hahmot, jotka n\u00e4kiv\u00e4t Vietnamin sodan loppuratkaisun h\u00e4vett\u00e4v\u00e4n\u00e4 luovuttamisena, vaikuttivat vahvasti taustalla Bushin hallinnon ajattelussa. Mielenkiintoisesti t\u00e4m\u00e4n ajanhetken never Trump -republikaanit kuten William Kristol ja David Frum mainitaan my\u00f6s ohimennen neokonservatiivisina taustavaikuttajina. Ja vaikka Bush oli monilla tavoilla konservatiivi ja born again -kristitty, joka ainakin halusi olla kansaa yhdist\u00e4v\u00e4 hahmo ”compassionate conservatism” -ajattelullaan.<\/p>\n\n\n\n

Hallinto oli kyll\u00e4 saanut terrori-iskuista paljon varoituksia. 10.9.2001 siepattiin viesti ”tomorrow is zero hour”, mutta kukaan ei k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt sit\u00e4. Toisaalta j\u00e4lkeenp\u00e4in on my\u00f6nnetty, ett\u00e4 iskuja olisi ollut vaikea est\u00e4\u00e4 siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 tekij\u00e4t olivat olleet aiemmin kiltisti ja tehneet pohjaty\u00f6ns\u00e4 kunnolla. Irakista ruvettiin puhumaan heti iskujen j\u00e4lkeen ilman hyvi\u00e4 syit\u00e4, ja t\u00e4ss\u00e4 kohtaa Amerikalla oli takanaan l\u00e4hes koko maailman tuki. Jopa Le Mondella oli otsikko. Amerikka kuitenkin valui syv\u00e4lle terroristi-islamisti-paranoiaan, jota osittain toki auttoivat v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti iskujen j\u00e4lkeen l\u00e4hetetyt pernaruttokirjeet.<\/p>\n\n\n\n

Osama, Pahan akseli ja valmistautuminen sotaan<\/h3>\n\n\n\n

Osama bin Laden syntyi paria kuukautta vajaata 20 vuotta Saddam Husseinin j\u00e4lkeen ja niin\u00e4 vuosina, kun Saddam alkoi liitty\u00e4 Baath-puolueeseen. Siin\u00e4 miss\u00e4 Saddam syntyi surkeisiin oloihin, syntyi Osama varakkaaseen rakennusbisneksell\u00e4 vaurastuneeseen saudisukuun, jonka patriarkalla oli el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana reilu 20 vaimoa, ja Osama oli ilmeisesti 15:s 57:st\u00e4 lapsesta. H\u00e4nell\u00e4 oli normaali ja aika sekulaari lapsuus 14-vuotiaaksi asti, jolloin piku-Osama sai uskonnollisen her\u00e4tyksen. H\u00e4n vihasi, ett\u00e4 Kuwaitin sodan yhteydess\u00e4 amerikkalaisjoukkoja marssi islamin pyhill\u00e4 mailla. Tuon j\u00e4lkeen h\u00e4n suuntasi Sudaniin ja sitten Afganistaniin. Taliban syntyi 1994 ja nousi valtaan pari vuotta my\u00f6hemmin 1996, kielt\u00e4en islamilaisen lain tulkintansa mukaan monia asioita. Kieltolistan pituutta kuvaa hauskasti kuitenkin, ett\u00e4 siihen sis\u00e4ltyiv\u00e4t my\u00f6s leijat.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka Irak py\u00f6ri kovasti Bushin hallinnon suunnitelmissa iskun j\u00e4lkeen (ja jo ennen sit\u00e4), Afganistaniin l\u00e4hdettiin Osaman per\u00e4\u00e4n ripe\u00e4mmin, jo noin kuukausi iskun j\u00e4lkeen. Etnisesti hajanaisessa Afganistanissa oli paljon heimojohtajia, joita USA voiteli ja sai tekem\u00e4\u00e4n likaista ty\u00f6t\u00e4 maan haltuun ottamiseksi, joskin n\u00e4m\u00e4 toki my\u00f6s lypsiv\u00e4t h\u00e4rskisti rahaa kartuttaen henkil\u00f6kohtaista omaisuuttaan. Talibaneilla ei ollut modernia kalustoa, jolla taistella amerikkalaisia ja pohjoisen liittoumaa vastaan, ja 78 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 sodan alkun j\u00e4lkeen Talibanin syd\u00e4nmaiden Kandaharkin oli jo ly\u00f6ty. Bin Laden piilotteli kuitenkin Tora Boran vuoristojen tunneleissa ja p\u00e4\u00e4si pakenemaan sielt\u00e4 laajemmalle pashtualueelle Pakistanin puolelle. N\u00e4ihin aikoihin tulivat my\u00f6s ensimm\u00e4iset vangit Guantanamoon, joskin jotkut olivat v\u00e4\u00e4ri\u00e4 ilmiantoja, kun heimojohtajat vasikoivat vihollisiaan v\u00e4\u00e4rin tiedoin<\/p>\n\n\n\n

.2002 alkuvuodesta alkoivatkin sympatiat Amerikkaa kohtaan v\u00e4henty\u00e4. Bush piti puheen pahan akselista, ennakoivasta iskusta, ja Irakin sotaa alettiin ajaa aiheena kuin k\u00e4\u00e4rmett\u00e4 perseeseen. Donald Rumsfeld esitti h\u00e4m\u00e4r\u00e4n tarinan, ett\u00e4 al-Qaidan tyyppi olisi tavannut irakilaisia Prahassa. Oli ep\u00e4selvi\u00e4 teorioita, ett\u00e4 Nigerist\u00e4 olisi rahdattu uraania Irakiin. Ja hei, ent\u00e4 jos terroristit saavatkin joukkotuhoaseita? Kes\u00e4ll\u00e4 2002 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tehtiin p\u00e4\u00e4t\u00f6s Irakin sodasta hiljaisesti hallinnossa. Colin Powell esitti hieman kriittisempi\u00e4 n\u00e4kemyksi\u00e4 Bushille, mutta valtavirta oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ettei ”savuavan aseen haluttu vaan muuttuvan sienipilveksi”. Bill Kristol totesi, ett\u00e4 sota ”could have terrifically good effects through the Middle East”. Hillary Clinton puhui Saddamin hirveyksiss\u00e4 hiukan maltillisemmin v\u00e4l\u00e4ytellen my\u00f6s diplomatian vaihtoehtoa, kun taas John McCain oli aggressiivisesti sodan aloittamisen kannalla. CIA:n skeptiset raportit Irakin joukkotuhoaseista eiv\u00e4t kelvanneet.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4m\u00e4rien joukkotuhoaseteorioiden taustalla oli nelj\u00e4 p\u00e4\u00e4l\u00e4hdett\u00e4, joista kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n ei oikeasti ollut kovin kattavia tietoja tai he eiv\u00e4t edes olleet luotettavia: 1. Naji Sabri, Irakin entinen ministeri, joka kertoi, ett\u00e4 voi olla jotain kaasuja, mutta ei k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 joukkotuhoaseita. 2. Libi, joka oli kuulusteluissa kiduttamalla saatu keksim\u00e4\u00e4n yhteys Irakin ja al-Qaidan v\u00e4lille. 3. Chalabi, bisnesmies mutta ehk\u00e4 ep\u00e4luotettava. 4. Rafid Ahmed Alwan al-Janabi eli ”Curveball”, joka mainitsi liikkuvat laboratoriot, ja se oli hyv\u00e4 naru, josta vet\u00e4\u00e4. 11.10.2002 meni l\u00e4pi \u00e4\u00e4nestys 77\u201323, mukaan lukien Biden ja Clinton. Tuon j\u00e4lkeen n\u00e4htiin massiivisia protesteja niin Amerikassa kuin muilla mantereilla, mutta amerikkalaiset eiv\u00e4t tunnetusti per\u00e4\u00e4ntyneet, vaan reaktiot olivat enemm\u00e4n sellaisia kuin projekteja nimet\u00e4 ranskalaiset perunat vapausperunoiksi.<\/p>\n\n\n\n

Mission Accomplished?<\/h3>\n\n\n\n

19.3.2003 Bush piti puheen, joka oli viimeinen niitti sodan alkamiselle, ja samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 iskettiin ohjuksilla Saddamin palatsiin, jossa h\u00e4nen tiedustelutietojen mukaan sanottiin olevan, mutta eip\u00e4 ollut, ja vain pari tuntia my\u00f6hemmin Saddam itse tuomitsi hy\u00f6kk\u00e4yksen. Varsinaiset isommat pommitukset ja ohjusiskut alkoivat 21.3., ja ne kyll\u00e4 l\u00f6ysiv\u00e4t p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti tehokkaasti maaleihinsa. Amerikkalais- ja brittijoukot l\u00e4htiv\u00e4t samalla etenem\u00e4\u00e4n kohdaten sek\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4\u00e4n ett\u00e4 laadultaan heikkoa vastarintaa. Irakin armeijasta ei ollut niin paljon joukkoja rajojen l\u00e4hell\u00e4, ja ne olivat varustettuja varsin vanhanaikaisella kalustolla ja moraali oli heikko. Kovinta vastarintaa tekiv\u00e4t uskonnollisesti fanattiset Fedayin ihmiset, aiheuttaen pieni\u00e4 tappioita. Irakissa kovinta vastarintaa amerikkalaisille tuntui alussa tekev\u00e4n kuitenkin s\u00e4\u00e4, sill\u00e4 kovat hiekkamyrskyt oikeasti hidastivat amerikkalaisten etenemist\u00e4 alkuvaiheissa. 3.4. tie Bagdadiin oli kuitenkin auki, ja amerikkalaiset saapuivat kaupungin reunoille varmistaen lentokent\u00e4n ja ajaen nopeasti panssaroiduilla ajoneuvoillaan kaupungin l\u00e4pi iskien t\u00e4rkeisiin kohteisiin. Saddamin hallinto oli romahtanut vain kolmessa viikossa, ja uhreja amerikkalaisten puolelta oli tuossa kohtaa vain 122 ja briteill\u00e4 33. Symbolinen huippuhetki oli, kun irakilaiset kaatoivat Saddamin patsaan 9.4. 1. toukokuuta Bush piti surullisen kuuluisan ”Mission accomplished” -puheensa lentotukialuksen kannella. Kuitenkin Tikritiss\u00e4 joku ampui amerikkalaisia kohti. Amerikkalaiset ampuivat takaisin tappaen 17 ja haavoittaen 70. Bagdadin kaatuminen ei ollut tarkoittanut vastarinnan loppua.<\/p>\n\n\n\n

Pian hallinnon kaatumisen j\u00e4lkeen Bagdadissa alkoi hallitsematon ry\u00f6stely, ja ry\u00f6stely oli monipuolista. Vanhat Baath-puolueen j\u00e4senet veiv\u00e4t arkistoja ja tietokantoja, joista heid\u00e4t saatettaisiin tunnistaa tai ihan vaan tehd\u00e4kseen kiusaa amerikkalaisille. Jotkut ry\u00f6steliv\u00e4t Irakin muinaisten sivilisaatioiden antiikkisia aarteita. Perusry\u00f6stely\u00e4 oli vied\u00e4 kaikki tietokoneet, televisiot, ilmastointilaitteet ja kaikki elektroniikka, joka irti l\u00e4htee. Joillekin kelpasi matalimman jalostusasteen tavarakin. He riipiv\u00e4t rakennuksista irti metallia, ja miehityksen j\u00e4lkeen metallin hinta oli L\u00e4hi-id\u00e4ss\u00e4 alhaalla, kun sit\u00e4 oli riivitty niin paljon rakennuksista ja myyty harmailla markkinoilla. Ehk\u00e4 tulevaisuuden kannalta ongelmallisinta oli Saddamin armeijan ja poliisin asek\u00e4tk\u00f6jen ry\u00f6stely. N\u00e4ist\u00e4 ei miehitt\u00e4jill\u00e4 ollut hyv\u00e4\u00e4 kuvaa, ja valtava m\u00e4\u00e4r\u00e4 aseita valui eri militioille ja mahdollisti tulevaa vastarintaa. Irakilaiset olivat my\u00f6s pettyneit\u00e4 siihen, ett\u00e4 amerikkalaiset miehitt\u00e4j\u00e4t tekiv\u00e4t minimaalisen v\u00e4h\u00e4n ry\u00f6stelyn est\u00e4miseksi. Ainoa rakennus, jota tunnuttiin vartioivan vahvasti, oli \u00f6ljyministeri\u00f6\u2026<\/p>\n\n\n\n

Monimuotoinen ry\u00f6stely tietysti my\u00f6s kuvaa yleisemp\u00e4\u00e4 anarkiaa, joka Bagdadissa vallitsi. Kun hallinto oli kaatunut ja Baath-puolueen virkamiehet ja arkisten asioiden py\u00f6ritt\u00e4j\u00e4t katosivat ja hommat lakkasivat toimimasta. Vaikka Saddamista ei laajasti oltu pidetty, perusasiat kuten s\u00e4hk\u00f6, vesijohtovesi, j\u00e4tehuolto yms. olivat sent\u00e4\u00e4n toimineet verrattain hyvin. Nyt n\u00e4idenkin perusasioiden kanssa oli ongelmia. Taustalla oli ongelma, ett\u00e4 vaikka hy\u00f6kk\u00e4ys ja sotatoiminta oli suunniteltu melko hyvin, miehityst\u00e4 ja j\u00e4lleenrakennusta ei. Neokonservatiiveilla oli naiivin oloinen oletus, ett\u00e4 irakilaiset kyll\u00e4 pit\u00e4v\u00e4t perushommat py\u00f6rim\u00e4ss\u00e4 ja l\u00e4htev\u00e4t heti yksiin tuumiin j\u00e4lleenrakentamaan maata. Aikansa ylivoimaisella huipputeknologialla operoinut USA:n armeija saattoi hoitaa sotatoimet verrattain pienehk\u00f6ill\u00e4 joukoilla, mutta maan hallintaan ja turvallisena ja toimivana pit\u00e4miseen olisi tarvittu enemm\u00e4n joukkoja. Pian alettiin my\u00f6s kysell\u00e4, ett\u00e4 mites ne joukkotuhoaseet, kun niist\u00e4 ei ole kuultu mit\u00e4\u00e4n. Bush alkoi muuttaa retoriikkaansa valmiista joukkotuhoaseiden varastoista niiden valmistustiloihin.<\/p>\n\n\n\n

Bagdadissa miehityshallinnon johdossa oli Paul Bremer, jolla ei ollut kokemusta sen paremmin j\u00e4lleenrakentamisesta, Irakista kuin arabiasta. T\u00e4m\u00e4 oli valitettavan yleist\u00e4. Miehityshallinnon avainpaikoille tuli paljon nuoria ideologisesti valikoituja ihmisi\u00e4, joilla ei ollut heid\u00e4n spesifiin aihepiirinsa liittyv\u00e4\u00e4 asiantuntemusta, v\u00e4h\u00e4n kuin Elonin hiljattaiset DOGE-tempaukset. Amerikkalaisten Bagdadin Green Zone alkoi my\u00f6s her\u00e4tt\u00e4\u00e4 vihaa paikallisissa. Siell\u00e4 oli generaattorit, ilmastointi, kunnon ruokaa ja kuntosaleja, kun sielt\u00e4 ulos astuessa n\u00e4ki anarkiaa ja ry\u00f6stely\u00e4. Kes\u00e4n 2003 aikana alkoi tulla yh\u00e4 enemm\u00e4n terrori-iskuja ja v\u00e4kivaltaa, mutta n\u00e4it\u00e4 v\u00e4h\u00e4teltiin. Pian oli kuitenkin pakko my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 sota ei todellisuudessa ollut ohi. Erityisesti IED:t aiheuttivat tuhoa, mutta vastarinta tuli my\u00f6s yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n organisoitujen iskujen muodossa. Kaaoksen aikana Irakin monet rajat olivat my\u00f6s melko \u00e4p\u00e4n\u00e4 auki. Sinne p\u00e4\u00e4si terroristeja ja taistelijoita naapurimaista.<\/p>\n\n\n\n

Pitk\u00e4 sota<\/h3>\n\n\n\n

Sodan ensimm\u00e4isen\u00e4 syksyn\u00e4, alle kuusi kuukautta sodan alkamisesta neokonien proggikset pystyi vet\u00e4m\u00e4\u00e4n vessanp\u00f6nt\u00f6st\u00e4 alas. Tajuttiin, ett\u00e4 pidempi matalamman intensiteetin sota oli alkanut. 26.10.2003 oli siihen asti sodan verisin p\u00e4iv\u00e4 Saddamin kaatumisen j\u00e4lkeen. Rakennus, jossa Paul Wolfowitz oli sill\u00e4 hetkell\u00e4 vierailulla, sai osakseen raketti-iskun, mutta vastarinta n\u00e4kyi ymp\u00e4ri maata. Tiedusteluun alettiin laittaa enemm\u00e4n resursseja, mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 my\u00f6s vaan paljon potkittiin paikallista kulttuuria tuntematta ovia sis\u00e4\u00e4n eik\u00e4 ymm\u00e4rretty, mit\u00e4 ihmiset puhuivat. T\u00e4st\u00e4 kuvauksesta tuli hiljattain n\u00e4kem\u00e4ni intensiivinen elokuva ”Warfare”, joka toki kuvaa 2006 vuoden taistelua Ramadin kaupungissa.<\/p>\n\n\n\n

Loppuvuodesta 2003 amerikkalaisilla oli kuitenkin jotain positiivisia uutisia raportoitavaksi, kun Saddam Hussein l\u00f6ytyi maakuopasta Tikritin etel\u00e4puolelta. Mutta siihen ajankohtaan hyv\u00e4t uutiset j\u00e4iv\u00e4t. Fallujassa tapettiin ja poltettiin amerikkalaisia. Sunnien ja shiiojen v\u00e4liset yhteenotot l\u00e4htiv\u00e4t my\u00f6s todenteolla k\u00e4yntiin. Kuvaavaa my\u00f6s oli, ett\u00e4 miehityshallintoa johtanut Bremer oli l\u00e4htenyt maasta jo lokakuussa 2003, ja h\u00e4net kuljetettiin maasta hiljaisesti ja valheellista tietoa vuotaen yritt\u00e4en v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 terrori-iskuja. Pikkuhiljaa valtavirran keskustaoikeistolaisen median hahmoilta kuten Thomas Friedman ja David Brooks alkoi tulla kriittisi\u00e4 puheenvuoroja Irakin sodasta. Kenraali Ricardo Sanchez uskaltautui k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n jopa sanaa sis\u00e4llissota tilannetta kuvatessaan. Varsinkin IED:t aiheuttivat amerikkalaisissa pelkoa, mutta pikkuhiljaa militioilta alkoi tulla my\u00f6s laajempia ja paremmin suunniteltuja iskuja ja hy\u00f6kk\u00e4yksi\u00e4. Irakille rakennetut turvallisuusvoimat keskittyiv\u00e4t my\u00f6s suojelemaan l\u00e4hinn\u00e4 omaa etnist\u00e4 ryhm\u00e4\u00e4ns\u00e4: sunnit sunnia, shiiat shiioita ja kurdit kurdeja.<\/p>\n\n\n\n

Bush kuitenkin voitti vuoden 2004 vaalit, vaikka mielipide alkoi k\u00e4\u00e4nty\u00e4 negatiivisemmaksi sotaa kohtaan. Heti pian vaalien j\u00e4lkeen n\u00e4htiin kuitenkin sodan intensiivisimpiin kuuluva Fallujan toinen taistelu, joka symboloi, ettei sodan loppu ole viel\u00e4k\u00e4\u00e4n yht\u00e4\u00e4n l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4. 2005 USA:lla alkoi olla vaikeaa t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 armeijan rekrytointitarpeita, ja halukkaille maksettiin bonuksia, jotta n\u00e4m\u00e4 l\u00e4htisiv\u00e4t uudelle Irakin reissulle. Amerikka alkoi hitaasti muuttaa toimintatapojaan. Aiemmin olivat iskeneet nopeasti ja lujaa kohteisiinsa ja palanneet turvalliseen tukikohtaan. Nyt harjoitettiin enemm\u00e4n partiointia ja yritettiin tehd\u00e4 yhteisty\u00f6t\u00e4 paikallisten kanssa strategiassa ”clear, hold, build”. 2006 sunnien ja shiiojen v\u00e4linen v\u00e4kivalta kuitenkin eskaloitui. Sunni-militiat r\u00e4j\u00e4yttiv\u00e4t shiiojen pyh\u00e4n paikan Samarrassa, ja lyhyess\u00e4 ajassa shiiat tappoivat 1 300 sunnia. 2006 hein\u00e4kuu oli sodan verisin kuukausi. Ihmisi\u00e4 l\u00e4hti pakolaisiksi naapurimaihin, ja toisaalta kaupungeissa monet etnisesti monimuotoiset naapurustot segregoituivat, kun ihmisi\u00e4 pakeni v\u00e4kivallan pelossa.<\/p>\n\n\n\n

Sodan ep\u00e4onnistumisesta puhujiin liittyi my\u00f6s legendaarinen konservatiivi-intellektuelli Bill Buckley. Amerikkalaiset kokivat, ett\u00e4 oli v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 l\u00e4hett\u00e4\u00e4 lis\u00e4\u00e4 joukkoja rauhoittamaan tilannetta. 2007 alkupuolisko oli sodan verisin amerikkalaisille, ja t\u00e4m\u00e4 oli hintaa siit\u00e4, ett\u00e4 tiukassa tilanteessa liikuttiin laajemmin ja partioitiin. V\u00e4kivalta alkoi kuitenkin rauhoittua, ja 2008 lopulla oli merkkej\u00e4 tilanteen palaamisesta ”normaalimmaksi”. Joulukuu 2009 oli ensimm\u00e4inen kuukausi, kun yksik\u00e4\u00e4n amerikkalainen ei kuollut Irakissa. Silti voidaan sanoa, ett\u00e4 amerikkalainen uusliberalistinen ”j\u00e4lleenrakennus” ei johtanut Irakin talouden kukoistukseen, ja vasta 2009 maan \u00f6ljyntuotanto p\u00e4\u00e4si l\u00e4helle ennen sotaa n\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4 tasoa. Mutta mit\u00e4 Irakin sodalla lopulta saavutettiin ja mihin kaikkiin t\u00e4m\u00e4n kirjan julkaisun j\u00e4lkeen tapahtumiin Irakin sota johti? ISIS:iin, Euroopan pakolaisvirtoihin ja ehk\u00e4 Trumpiin?<\/p>\n\n\n\n

Yhteenveto<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kirja oli lyhyt, mutta sis\u00e4lsi siihen n\u00e4hden aika paljon tavaraa pyrkien tiivist\u00e4m\u00e4\u00e4n 9\/11 j\u00e4lkeiset tapahtumat erityisesti Irakissa mutta my\u00f6s Afganistanissa ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4ksi kokonaisuudeksi. Ehk\u00e4 sanoisin kirjan p\u00e4\u00e4teemoina olevan: 1. Miten kova halu hallinnolla oli hy\u00f6k\u00e4t\u00e4 Irakiin ja miten huonoilla perusteilla sinne mentiin 2. Miten heikosti USA:n hallinto oli valmistautunut Saddamin kaatumisen j\u00e4lkeiseen aikaan 3. Miten nopeasti Irakin sis\u00e4ll\u00e4 syntyi etnisi\u00e4 konflikteja, jotka vasta seuraavalla vuosikymmenell\u00e4 mutatoituivat kaikkien tuntemaksi ISIS<\/a><\/strong>:n hirvi\u00f6ksi. Kirja on tosiaan hyv\u00e4 kokonaiskatsaus yhdest\u00e4 2000-luvun historian t\u00e4rkeimmist\u00e4 tapahtumavyyhdist\u00e4. Kirja ei ole faktant\u00e4yteisen rakenteen takia kaikkein helppolukuisin, mutta my\u00f6sk\u00e4\u00e4n mahdottoman vaikea tai liian pitk\u00e4 kokonaisuus.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Yhdysvaltoja k\u00e4sittelevien kirjojen lukeminen jatkui t\u00e4ll\u00e4 kertaa Terry H. Andersonin kirjalla Bush’s Wars(2011). Irakin sodan alkamisesta on jo yli 20 vuotta, mutta sen j\u00e4lkikaiut ovat…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[3],"tags":[73,106,74,47,26,39],"class_list":["post-2779","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja","tag-2000-luku","tag-bush","tag-irak","tag-lahi-ita","tag-terrorismi","tag-usa"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2779","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2779"}],"version-history":[{"count":46,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2779\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3126,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2779\/revisions\/3126"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2779"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2779"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2779"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}