{"id":2472,"date":"2025-07-18T14:27:59","date_gmt":"2025-07-18T14:27:59","guid":{"rendered":"https:\/\/www.polipolina.com\/?p=2472"},"modified":"2025-08-31T11:17:51","modified_gmt":"2025-08-31T11:17:51","slug":"vapaus-valita-milton-friedman","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/2025\/07\/18\/vapaus-valita-milton-friedman\/","title":{"rendered":"Vapaus Valita – Milton ja Rose Friedman"},"content":{"rendered":"\n

Luettuani viimeksi John Ganzin mainion kirjan When the Clock Broke<\/a><\/strong>, p\u00e4\u00e4tin l\u00e4hesty\u00e4 Yhdysvaltojen l\u00e4hihistoriaa hyvin erilaisen n\u00e4k\u00f6kulman kautta. Otin luettavakseni uusliberalismin kummiset\u00e4 Milton Friedmanin yhdess\u00e4 h\u00e4nen vaimonsa Rosen kanssa kirjoittaman kirjan Vapaus Valita (Free to Choose, 1980). Ideana oli tutustua amerikkalaiseen oikeistolaiseen talouspolitiikkaan, joka muovasi 1900-luvun viimeisin\u00e4 vuosikymmenin\u00e4 ja 2000-luvun alussa, t\u00e4m\u00e4n t\u00e4rke\u00e4n hahmon omin sanoin.<\/p>\n\n\n\n

Tiivistelm\u00e4<\/h3>\n\n\n\n

Esipuheessa sanotaan kirjan olevan jatkumoa kirjalle Capitalism and Freedom ja Free to Choose -tv-sarjalle. Mielenkiintoisesti kirjoittajat kuitenkin sanovat halunneensa tehd\u00e4 my\u00f6s juuri kirjan, koska se on vaikuttavampi kuin tv-sarja. Noin 300-sivuinen kirja jakautuu kymmeneen lukuun, joissa kirjoittajat esittelev\u00e4t oikeistolaista chicagolaista talouspolitiikkaansa. Lukujen aiheita ovat markkinoiden voima, kansainv\u00e4linen kauppa, Yhdysvaltain keskuspankki, hyvinvointivaltio, tasa-arvo, koulut, kuluttaja vs. ty\u00f6paikat, ammattiliitot, inflaatio sek\u00e4 k\u00e4ynniss\u00e4 oleva muutos.<\/p>\n\n\n

\n
\"Free<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Markkinoiden voima ja kansainv\u00e4linen kauppa<\/h3>\n\n\n\n

Pari ensimm\u00e4ist\u00e4 kappaletta ovat erityisen mielenkiintoisia juuri t\u00e4ss\u00e4 maailmantilanteessa kun Donald Trump on sy\u00f6ksem\u00e4ss\u00e4 Yhdysvaltoja protektionismiin. Mielenkiintoisena kommenttina kirjoittajilta tulee, ett\u00e4 vaikka taloustieteilij\u00f6ill\u00e4 saattaa monista asioista olla jonkinlaisia erimielisyyksi\u00e4, niin kansainv\u00e4lisen kaupan puolustaminen on kiistatta yhdist\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4. Esimerkkin\u00e4 mainitaan ehk\u00e4 laajasti tunnettu kuvaus yksinkertaiselta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n lyijykyn\u00e4n monimutkaisesta valmistuksesta, jossa useimmat sen ja sen raaka-aineiden valmistajat eiv\u00e4t. Paljon mainintaa juuri Japanista kuten Ganzin kirjassakin, mutta my\u00f6s muita kansainv\u00e4lisi\u00e4 vertailiuja esim. Jugoslavian ja Neuvostoliiton v\u00e4lill\u00e4, It\u00e4- ja L\u00e4nsi-Saksan v\u00e4lill\u00e4. Kirjoittajat ovat luonnollisesti \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen tiukasti tulleja vastaan ja esimerkkin\u00e4 mainitsevat Yhdysvaltalaisen ter\u00e4steollisuuden suojelemisen tehottomana asiana.<\/p>\n\n\n\n

Pari ensimm\u00e4ist\u00e4 lukua ovat erityisen mielenkiintoisia juuri t\u00e4ss\u00e4 maailmantilanteessa, kun Donald Trump sy\u00f6ksee Yhdysvaltoja protektionismiin. Mielenkiintoisena kommenttina kirjoittajat toteavat, ett\u00e4 vaikka taloustieteilij\u00e4t saattavat olla monista asioista eri mielt\u00e4, vapaakaupan puolustaminen yhdist\u00e4\u00e4 heit\u00e4 kiistatta. Esimerkkin\u00e4 mainitaan ehk\u00e4 laajasti tunnettu kuvaus yksinkertaiselta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n lyijykyn\u00e4n monimutkaisesta valmistuksesta, jossa useimmat sen ja sen raaka-aineiden valmistajat eiv\u00e4t tunne toisiaan. Kirjoittajat mainitsevat usein Japanin, kuten Ganzin kirjassakin, mutta my\u00f6s muita kansainv\u00e4lisi\u00e4 vertailuja esimerkiksi Jugoslavian ja Neuvostoliiton talousmalleista sek\u00e4 It\u00e4- ja L\u00e4nsi-Saksan eroista. Kirjoittajat ovat luonnollisesti jyrk\u00e4sti tulleja vastaan ja mainitsevat esimerkkin\u00e4 yhdysvaltalaisen ter\u00e4steollisuuden suojelun tehottomaksi.
Friedmanit nostavat hinnoilla kolme merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 vaikutusta: tieto, kannustimet ja tulojako. V\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 on Friedmanin mielest\u00e4 ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 tulonjakoon vaikuttaminen s\u00e4\u00e4ntelyn avulla ei vaikuttaisi my\u00f6s kannustimiin tai tiedonv\u00e4litykseen. Mielenkiintoisena ei-amerikkalaisena esimerkkin\u00e4 Friedman nostaa esiin ajatuksen \u00f6ljykriisin aiheuttamista jonoista, ett\u00e4 bensa ei saisi maksaa enemm\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Keskuspankki ja inflaatio<\/h3>\n\n\n\n

Kolmas luku sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 jyrk\u00e4n kritiikin keskuspankkia kohtaan. Kirjoittajat k\u00e4sittelev\u00e4t 1930-luvun lamaa ja v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 pienempi vuoden 1907 lama hoidettiin paremmin ilman keskuspankin massiivista interventiota. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemys on kiistanalainen, mutta sopii Friedmanien yleiseen filosofiaan valtion roolin minimoimisesta taloudessa. Nykytilanteessa heid\u00e4n kritiikkins\u00e4 saa lis\u00e4v\u00e4ritteit\u00e4, kun Trump yritt\u00e4\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4ill\u00e4 keskuspankkia.<\/p>\n\n\n\n

Inflaation suhteen Friedman on varovainen mutta periaatteellinen. H\u00e4n my\u00f6nt\u00e4\u00e4 rahan olevan sosiaalinen konstruktio, mutta korostaa inflaation olevan hallittavissa oleva, byrokraattinen ilmi\u00f6. Kiinnostavasti h\u00e4n vertaa inflaatiota alkoholismiin: molemmissa on kyse riippuvuudesta, josta on mahdollista p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon, mutta se vaatii kurinalaisuutta. Talouspolitiikan ei tulisi kuitenkaan olla liian tempoilevaa… Friedman korostaa, ett\u00e4 vaikka muutokset tapahtuvat hitaasti ja ihmiset voivat varautua niihin, sopeutumistuskia ei voida v\u00e4ltt\u00e4\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Hyvinvointivaltio ja tasa-arvo<\/h3>\n\n\n\n

Hyvinvointivaltiota Friedman tarkastelee kriittisesti, huolestuen valtion jatkuvasta kasvusta. H\u00e4n nostaa esiin kolme merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 kasvuvaihetta: vastauksen suureen lamaan, New Dealin ja ”sodan k\u00f6yhyytt\u00e4 vastaan”. Mielenkiintoisena historiallisena huomiona h\u00e4n mainitsee, ett\u00e4 Otto von Bismarckin Saksa oli hyvinvointivaltion pioneereja \u2013 n\u00e4k\u00f6kulma, joka liittyy eurooppalaisen sosiaalipolitiikan kehitykseen<\/p>\n\n\n\n

Friedmanin mukaan hyvinvointivaltion tuhlailevimpia ja tehottomimpia elementtej\u00e4 ovat sosiaaliturva, asumistuet ja terveydenhuolto. H\u00e4nen perusargumentaationsa perustuu kysymykseen siit\u00e4, kuka k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kenen rahoja ja kenen hyv\u00e4ksi. Vaihtoehtona h\u00e4n ehdottaa negatiivista tuloveroa, jota h\u00e4n perustelee laajemmin kirjassa.
Tasa-arvon osalta kirjoittajat kannattavat mahdollisuuksien tasa-arvoa, mutta vastustavat tulosten tasa-arvoa, jonka he n\u00e4kev\u00e4t luonnottomana ja lahjakkuutta v\u00e4heksyv\u00e4n\u00e4. He huomauttavat, ett\u00e4 ep\u00e4tasa-arvo on yleist\u00e4 paitsi markkinataloudessa my\u00f6s \u2013 usein viel\u00e4 enemm\u00e4n \u2013 kommunismissa ja feodalismissa.<\/p>\n\n\n\n

Koulut, kuluttajat ja ammattiliitot<\/h3>\n\n\n\n

Koulutusta k\u00e4sitelless\u00e4\u00e4n kirjoittajat viittaavat aikansa ilmi\u00f6\u00f6n keskuskaupunkien rappeutumisesta ja turvallisten vauraiden esikaupunkien noususta. He luonnehtivat Yhdysvaltojen kouluja jakautuneiksi: esikaupunkien koulut toimivat hyvin, pikkupaikkakuntien kohtalaisesti ja keskustojen huonosti. Friedmanien p\u00e4\u00e4tavoitteena on antaa vanhemmille enemm\u00e4n valtaa lastensa koulunk\u00e4yntiin ja k\u00e4sitell\u00e4 koulutusta taloudellisena hy\u00f6dykkeen\u00e4 muiden joukossa. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemys on kiistanalainen, sill\u00e4 monet n\u00e4kev\u00e4t koulutuksen nimenomaan mahdollisuuksien tasa-arvon v\u00e4lineen\u00e4<\/p>\n\n\n\n

.
Kuluttajien ja ty\u00f6paikkojen v\u00e4list\u00e4 suhdetta k\u00e4sitelless\u00e4\u00e4n kirjoittajat korostavat kuluttajan etua ty\u00f6paikkojen suojelun sijaan. He k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t runsaasti esimerkkej\u00e4 liikenteest\u00e4 \u2013 rautateist\u00e4 rekkoihin ja edelleen lentoliikenteeseen \u2013 sek\u00e4 l\u00e4\u00e4kkeiden kehityksen s\u00e4\u00e4ntelyn ongelmista. T\u00e4m\u00e4 l\u00e4hestymistapa muistuttaa nykyist\u00e4 ”runsauden agendaa” (abundance agenda).<\/p>\n\n\n\n

Ammattiyhdistysliikett\u00e4 kohtaan kirjoittajat ovat kriittisi\u00e4. He mainitsevat l\u00e4\u00e4k\u00e4rit esimerkkin\u00e4 ammattiryhm\u00e4st\u00e4, joka rajoittaa kilpailua. Mielenkiintoista on heid\u00e4n teknokraattinen suhtautumisensa: he v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, ettei ihmisten asemaa voida parantaa, ellei ty\u00f6nantajille j\u00e4\u00e4 riitt\u00e4vi\u00e4 voittoja.<\/p>\n\n\n\n

Yhteenveto<\/h3>\n\n\n\n

Kirja tarjoaa mielenkiintoisen n\u00e4k\u00f6kulman siit\u00e4, mitk\u00e4 uusliberalismin keskeiset opit ovat nyky-Amerikassa vastatuulessa ja mitk\u00e4 edelleen vallitsevat. Vastatuulessa ovat erityisesti kansainv\u00e4linen kauppa ja vapaakauppa protektionismin noustessa, sek\u00e4 kuluttajan etujen asettaminen ty\u00f6paikkojen suojelun edelle \u2013 kuten n\u00e4kyy ter\u00e4steollisuuden suojelemisessa. Sen sijaan byrokraattien demonisoiminen ja hyvinvointivaltion vastaisuus el\u00e4v\u00e4t edelleen vahvoina uusliberaalin ajattelun perint\u00f6n\u00e4 amerikkalaisessa politiikassa. Friedmanien kirja on tavallaan lukemisen arvoinen juuri t\u00e4ss\u00e4 ajanhetkess\u00e4 muistuttamaan Amerikan aiemmista valtavirran ajattelumalleista, muttei ehk\u00e4 ole erityisen kevytt\u00e4 luettavaa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Luettuani viimeksi John Ganzin mainion kirjan When the Clock Broke, p\u00e4\u00e4tin l\u00e4hesty\u00e4 Yhdysvaltojen l\u00e4hihistoriaa hyvin erilaisen n\u00e4k\u00f6kulman kautta. Otin luettavakseni uusliberalismin kummiset\u00e4 Milton Friedmanin yhdess\u00e4…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[3],"tags":[70,29,41,39,33],"class_list":["post-2472","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja","tag-klassikot","tag-talous","tag-trump","tag-usa","tag-uusliberalismi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2472","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2472"}],"version-history":[{"count":32,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2472\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3158,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2472\/revisions\/3158"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2472"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2472"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2472"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}