{"id":1778,"date":"2025-05-23T16:37:20","date_gmt":"2025-05-23T16:37:20","guid":{"rendered":"https:\/\/www.polipolina.com\/?p=1778"},"modified":"2025-05-21T09:57:04","modified_gmt":"2025-05-21T09:57:04","slug":"iranin-historia","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/2025\/05\/23\/iranin-historia\/","title":{"rendered":"Iranin historia"},"content":{"rendered":"\n

Alkuvuoden projektini lukea 10 kirjaa L\u00e4hi-Id\u00e4st\u00e4 <\/a><\/strong>on j\u00e4\u00e4nyt vaiheeseen nelj\u00e4n ensimm\u00e4isen kirjan j\u00e4lkeen. Nyt sain kuitenkin jatkettua t\u00e4t\u00e4 kun kirjastosta tarttui mukaan paksuhko kirja Iranista. Kyseess\u00e4 on Michael Axworthyn<\/strong> kirja Revolutionary Iran – A history of the Islamic Republic<\/strong>(2013).<\/p>\n\n\n

\n
\"Iranin<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Tiivistelm\u00e4<\/h3>\n\n\n\n

Reilu 400-sivuinen kirja muodostuu esipuheesta ja seitsem\u00e4st\u00e4 kappaleesta, jotka toisaalta taustoittavat Iranin historiaa erityisesti 1900-luvun osalta, mutta ennen kaikkea kuvaavat Iranin islamististen vallankumouksen taustoja sen tapahtumia ja islamistisen tasavallan historiaa. Esipuheessa kirjoittajamme muistuttaa, ett\u00e4 Iran tai Persia on historiallisesti ollut melkein kuin suurvalta ja sit\u00e4 ainakin paikallisesti ja t\u00e4m\u00e4 on my\u00f6s hyv\u00e4 hahmottaa Iranin itseymm\u00e4rryksen osalta. Axworthy my\u00f6s laskee Iranin vallankumouksen kolmanneksi merkitt\u00e4v\u00e4ksi moderniksi vallankumoukseksi Ranskan ja Ven\u00e4j\u00e4n vallankumouksen j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n

Vallankumoukset ja shialaisuus<\/h3>\n\n\n\n

Kirjan ensimm\u00e4isess\u00e4 luvussa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n l\u00e4pi Iranin ja shiialaisuuden historia ja vallankumouksen ajatusta. Shiialaisuuden taustoittamiseksi muisuttetaan, ett\u00e4 sunnien ja shiiojen perimyskiista on syntynyt jo aivan islamin alkuaikoina, mutta eskaloitui selvemmin vasta my\u00f6hemmin. 1500-luvulla shiaalaisuus sitten nousi Persian varsinaiseksi valtauskonnoksi, vaikka t\u00e4rkeimm\u00e4t pyh\u00e4t paikat j\u00e4iv\u00e4tkin arabialueille nykyisen Irankin puolelle. My\u00f6hemmin t\u00e4rke\u00e4 Iranin ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4 auttava tekij\u00e4 on my\u00f6s hahmottaa, ett\u00e4 shiilaisuus oli sunnalaisuuten verrattuna hierarkkisempi ja systeemi antoi uskonnollisille johtajille, paikallisille sellaisillekin valtaa ihmisten arkiele\u00e4m\u00e4n kysymyksiin. <\/p>\n\n\n\n

1906-1911 n\u00e4htiin Iranin 1900-luvun ensim\u00e4inen vallankumous jolloin saatiin perustuslaki ja vallankumous onkin nimetty perustuslain vallankumoukseksi. Hajanainen ja maatalousvaltainen maa oli tuolloin kuitenkin Britaanian ja Ven\u00e4j\u00e4n ristipaineessa heikko. Hinnat nousivat ja Ven\u00e4j\u00e4 ja Britannia jakoivat entisest\u00e4\u00e4n heikkoa maata kesken\u00e4\u00e4n. Ulkovaltojen kiinnostus Irania kohtaan kasvoi 1908 kun sielt\u00e4 l\u00f6ytyi \u00f6ljy\u00e4. T\u00e4t\u00e4 ennen Britannia oli ollut kiinnostunut alueesta l\u00e4hinn\u00e4 varmistamaan merireitti\u00e4 Intiaan, kuten my\u00f6s muiden Persianlahden alueiden <\/a><\/strong>tapauksessa. <\/p>\n\n\n\n

Reza Oahlavi nousi Iranin ensimm\u00e4iseksi shaahiksi 1921. Saahi ei ollut perinteisest\u00e4 yl\u00e4kuokasta tai kauppias vaan sotilas, joka modernisoi paljon armeijaa laajensi my\u00f6s koulutusta, suuntautui l\u00e4nteen oli kriittinen naisten huntuja kohtaan eli muistutti t\u00e4ss\u00e4 hieman Turkin aikalaistaan Atat\u00fcrkia<\/a><\/strong>. Saahilla voidaan katsoa olleen hieman natsisympatioita, tosin pitk\u00e4lti vain siksi etteiv\u00e4t olleet brittej\u00e4, jotka olivat tulleet ulkovaltana dominoimaan h\u00e4nen l\u00e4hialueitaan. Ven\u00e4j\u00e4 ja Britit tulivat kuitenkin Teheraniin 1941 ottamaan sen haltuunsa. Miehitys my\u00f6s hieman liberalisoi menoa. H\u00e4nen poikansa Mohammad Reza Pahlavi tuli tilalle 1941 Iranin (toistaiseksi) viimeiseksi saahiksi.<\/p>\n\n\n\n

Sotien j\u00e4lkeinen saahin Iran<\/h3>\n\n\n\n

1953 ja hallintoa syrj\u00e4ytettiin. Saahi yritettiin ampua sosialistein toimesta. Sekava vallankumouyritys, jossa saahi ehti jo paeta Roomaan. Usa h\u00e4mmensi ja sai hyv\u00e4n \u00f6ljysopimuksen ja Tuddeh nujerrettiin. 1953 j\u00e4lkeen saai kovensi pikkuhiljaa otettaan. Iranissakin n\u00e4htiin 50-luvulta l\u00e4htien koko maailman mukaista. Nimellinen kaksipuoluj\u00e4rjestlelm\u00e4, joita aikalaiset huoristitsesti kuvasivat ”kyll\u00e4” ja ”kyll\u00e4 sir” puolueiksi. 1963 n\u00e4htiin isompia prosteja, jolloin pid\u00e4tettiin uskonnollisia johtajia ja n\u00e4it\u00e4 l\u00e4hti maanpakoon. Saahi halusi modernisoida maata, mutta omalla tukevalla otteellaan. Mutta ihmisi\u00e4 l\u00e4hti opiskelemaan my\u00f6s ulkomaille, jota ei kyll\u00e4 estetty. Toisaalta kyll\u00e4 modernisoitiin ja saahi talousn\u00e4k\u00f6kulmasta melko menestyksek\u00e4s, mutta my\u00f6s slummeja ja tyytym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 taloudellisesta ep\u00e4tasaarvosta. Syyt\u00e4 my\u00f6s muistaa Saahi-kriittisyys Euroopan uusavemmiston piireiss\u00e4 Saahin vieralu Saksaan, oli yksi Bader-Meinhoff<\/a><\/strong> in eskalaatioketjua.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

1950- ja 60-lukujen Iran oli monenlaisten muutosten ja j\u00e4nnitteiden n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6. Vuoden 1953 vallankaappaus oli k\u00e4\u00e4nnekohta, joka m\u00e4\u00e4ritti maan poliittisen kehityksen seuraaviksi vuosikymmeniksi. Yhdysvaltain tuella toteutettu operaatio syrj\u00e4ytti p\u00e4\u00e4ministeri Mohammad Mosaddeghin hallituksen ja palautti \u0161aahi Mohammad Reza Pahlavin vallan. Sekasortoisen vallankaappausyrityksen aikana \u0161aahi ehti paeta Roomaan, mutta palasi pian takaisin Yhdysvaltain avulla. Vastineeksi amerikkalaiset saivat edullisen \u00f6ljysopimuksen, ja kommunistinen Tudeh-puolue kukistettiin armottomasti.<\/p>\n\n\n\n

Vallankaappauksen j\u00e4lkeen \u0161aahi tiukensi otettaan vallasta v\u00e4hitellen. Poliittinen j\u00e4rjestelm\u00e4 muistutti nimellisesti kaksipuoluej\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4, mutta todellisuudessa molemmat puolueet olivat \u0161aahin kontrollissa \u2013 aikalaiset kutsuivat niit\u00e4 humoristisesti ”kyll\u00e4” ja ”kyll\u00e4, herra” -puolueiksi. Vuonna 1963 puhkesi merkitt\u00e4vi\u00e4 mielenosoituksia, kun hallitus pid\u00e4tti uskonnollisia johtajia. Monet heist\u00e4, kuten tuleva ajatollah Khomeini, joutuivat maanpakoon.<\/p>\n\n\n\n

\u0160aahi pyrki modernisoimaan Irania voimakkaasti, mutta autoritaarisella otteella. Hallintokasi oli taloudellisesti ristiriitainen: toisaalta maa koki merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 talouskasvua \u00f6ljytulojen ansiosta, mutta samalla kaupunkeihin syntyi slummeja ja taloudellinen eriarvoisuus kasvoi. Iranilaisia kannustettiin opiskelemaan ulkomailla, mik\u00e4 loi uuden, kriittisen sivistyneist\u00f6n. L\u00e4nsi-Euroopan vasemmistopiireiss\u00e4 \u0161aahin hallintoa arvosteltiinkin voimakkaasti. Erityisesti \u0161aahin vierailu L\u00e4nsi-Saksaan vuonna 1967 johti v\u00e4kivaltaisiin mielenosoituksiin, ja protesti h\u00e4nen hallintoaan vastaan oli yksi tekij\u00f6ist\u00e4, jotka jopa my\u00f6t\u00e4vaikuttivat Baader-Meinhof<\/a><\/strong>-ryhm\u00e4n radikalisoitumiseen ja my\u00f6hemp\u00e4\u00e4n terroristiseen toimintaan.<\/p>\n\n\n\n

1970-luku Saahista vallankumoukseen<\/h3>\n\n\n\n

Vuonna 1971 \u0161aahi p\u00e4\u00e4tti j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 massiiviset ja pomp\u00f6\u00f6sit Persian valtakunnan 2500-vuotisjuhlat, jotka tuntuivat tavallisista iranilaisista t\u00e4ysin vierailta ja irrallaan heid\u00e4n todellisuudestaan. 1970-luvun Teheran oli todellakin outo kaupunki: suurelta osin betoninen metropoli, jossa vanhaa rakennuskantaa oli v\u00e4h\u00e4n, mutta joka samalla oli ajan mittapuulla hyvin amerikkalaistunut coca-colamainoksineen ja Hollywood-elokuvineen. Kaupungissa asui kymmeni\u00e4tuhansia amerikkalaisia \u00f6ljy- ja puolustusteollisuuden palveluksessa. Etel\u00e4isen Teheranin slummien asukkaat katsoivat t\u00e4t\u00e4 kaikkea katkerasti, ja juopa eliitin ja kansan v\u00e4lill\u00e4 kasvoi.<\/p>\n\n\n\n

\"1970-luku<\/figure>\n\n\n\n


1970-luvun \u00f6ljykriisi toi maahan vaurautta, mutta j\u00e4rjestelm\u00e4 oli l\u00e4peens\u00e4 korruptoitunut. Salamurhan pelko teki \u0161aahista yh\u00e4 vainoharhaisemman, ja h\u00e4n et\u00e4\u00e4ntyi sis\u00e4piirins\u00e4 ulkopuolisista ihmisist\u00e4. Samalla h\u00e4nen hallintonsa muuttui entist\u00e4 autoritaarisemmaksi. Aiemmin h\u00e4n oli yritt\u00e4nyt yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 julkisivua kaksipuoluej\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4, mutta nyt h\u00e4n perusti yhden valtapuolueen. Vaikka talous oli kohtuullisessa kunnossa ja yhteiskunnallinen ilmapiiri oli verrattain liberaali, \u0161aahi ei ymm\u00e4rt\u00e4nyt talouskasvun synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4 kasvavaa eriarvoisuutta. Iranilaiset p\u00e4\u00e4siv\u00e4t matkustamaan ulkomaille, ja oppositiomateriaalia salakuljetettiin maahan \u00e4\u00e4nikasettien muodossa.<\/p>\n\n\n\n

Vuoteen 1976 menness\u00e4 talous alkoi ylikuumentua, ja erityisesti Teheranissa ongelmat pahenivat. Vasemmisto-oppositio muuttui aggressiivisemmaksi, ja Khomeinin poika murhattiin. Tammikuussa 1978 hallituksen kontrolloimassa lehdess\u00e4 julkaistiin h\u00e4rski panettelu Khomeinista, mik\u00e4 laukaisi laajat protestit. Mielenosoituksia alettiin j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 40 p\u00e4iv\u00e4n v\u00e4lein, ja tilanne eskaloitui erityisesti syksyll\u00e4. Kun islamistit polttivat elokuvateatterin, kansa oli niin pettynyt \u0161aahiin, ettei kukaan uskonut hallituksen syyt\u00f6ksiin vasemmistolaisista. \u0160aahilla oli diagnosoitu leukemia jo aiemmin, mik\u00e4 saattoi vaikuttaa h\u00e4nen tilannearviointiinsa.<\/p>\n\n\n\n

\"Iranin<\/figure>\n\n\n\n


Syyskuussa koettiin ”musta perjantai”, jolloin 80 mielenosoittajaa sai surmansa \u2013 joskin huhuttiin satojen tai jopa tuhannen kuolleen. Protestit vain voimistuivat, ja \u0161aahi tajusi tilanteen vakavuuden vasta liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n. Talous ajautui deflaatioon, ja ty\u00f6l\u00e4iset liittyiv\u00e4t yh\u00e4 laajemmin protesteihin. Joulukuu 1978 oli lopun alkua: ulkomaalaiset alkoivat paeta maasta, ja tammikuun alussa \u0161aahi p\u00e4\u00e4tti itsekin l\u00e4hte\u00e4. H\u00e4n poistui maasta 16. tammikuuta, mutta mielenosoitukset jatkuivat massiivisina. 20 tammikuuta Khomeini ilmoitti palaavansa maahan. Viranomaiset yrittiv\u00e4t est\u00e4\u00e4 h\u00e4nen lentokoneensa laskeutumisen, ja lentokent\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4 olevia mielenosoittajia ammuttiin, mik\u00e4 s\u00f6i viimeisetkin rippeet \u0161aahin hallinnon uskottavuudesta. Khomeini saapui lopulta Iraniin 1. helmikuuta, mik\u00e4 merkitsi vallankumouksen lopullista voittoa.<\/p>\n\n\n\n

Khomenei ja vallankumouksen nyanssit<\/h3>\n\n\n\n

Ayatollah Khomeinin taustassa on kiinnostavia yksityiskohtia, joista monet ovat v\u00e4hemm\u00e4n tunnettuja. H\u00e4nen sukunimens\u00e4 ”Khomeini” tulee itse asiassa Khomeyn-nimisest\u00e4 kyl\u00e4st\u00e4, jossa h\u00e4n syntyi vuonna 1902. Ruhollah Khomeini kuului sukuun, jossa oli ollut uskonnollisia johtajia jo useiden sukupolvien ajan, mutta h\u00e4n k\u00e4vi l\u00e4pi my\u00f6s pitk\u00e4n muodollisen uskonnollisen koulutuksen. Jo vuoden 1963 mielenosoituksissa h\u00e4n oli yksi johtavista hahmoista, ja maanpakoonkin jouduttuaan h\u00e4n s\u00e4ilytti merkitt\u00e4v\u00e4n uskonnollisen auktoriteetin Irakissa.<\/p>\n\n\n\n

Michael Axworthy kuvaa Khomeinia strategisena ajattelijana ja populistina, joka otti mielell\u00e4\u00e4n kantaa laajalti kannatusta nauttiviin asioihin mutta vaikeni harkitusti kiistanalaisemmista kysymyksist\u00e4. H\u00e4nen ajattelussaan korostui n\u00e4kemys, ett\u00e4 uskonto ei ole vain rituaaleja ja ulkokullaista toimintaa, vaan sen tulee ottaa kantaa my\u00f6s yhteiskunnan suuriin kysymyksiin. Esimerkiksi islamilaisen valtion k\u00e4site ei ollut h\u00e4nen ajattelussaan yksiselitteinen tai staattinen.<\/p>\n\n\n\n

Vallankumoukset ovat monimutkaisia ja kaoottisia tapahtumia, kuten Axworthy muistuttaa. Helmikuussa 1979 ei ollut lainkaan selv\u00e4\u00e4, mihin suuntaan Iran kehittyisi. Khomeini ei todenn\u00e4k\u00f6isesti alun perin ajatellut itse\u00e4\u00e4n niin absoluuttiseksi johtajaksi kuin mist\u00e4 lopulta tuli – h\u00e4n saattoi kuvitella kontrolloivansa maallisempaa hallintoa uskonnollisen neuvoston kautta. Kaaoksen keskell\u00e4 ruuasta ja energiasta oli pulaa, ja ep\u00e4viralliset komiteat harjoittivat kaduilla omank\u00e4den oikeutta. Hetken aikaa erilaisia vasemmistoryhmi\u00e4 toimi avoimesti, samalla kun monet keskiluokkaiset iranilaiset pakenivat maasta.<\/p>\n\n\n\n

Naisten asema heikkeni selv\u00e4sti, vaikka koulutusmahdollisuuksia laajennettiin k\u00f6yhemmille v\u00e4est\u00f6nosille, mik\u00e4 osittain kompensoi naisten kohtaamaa syrjint\u00e4\u00e4. Kiistaa k\u00e4ytiin jopa maan nimest\u00e4: pit\u00e4isik\u00f6 sen olla Iranin islamilainen tasavalta vai demokraattinen tasavalta? Khomeini kysyi retorisesti, eik\u00f6 islamilainen valtio ole jo m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4llisesti demokraattinen?<\/p>\n\n\n\n

Marraskuussa 1979 radikaaliset opiskelijat valtasivat Yhdysvaltain suurl\u00e4hetyst\u00f6n Teheranissa ja ottivat panttivankeja. T\u00e4m\u00e4 ei ollut alun perin Khomeinin tai ylemm\u00e4n johdon suunnittelema operaatio, mutta tapahtuman j\u00e4lkeen Khomeini hy\u00f6dynsi tilannetta ja yleist\u00e4 amerikkalaisvastaista mielialaa ajaakseen l\u00e4pi uuden perustuslain. Iraniin luotiin osittain Ranskan malliin perustuva vahva presidentinvirka. Yhdysvaltain ep\u00e4onnistunut pelastusoperaatio ”Eagle Claw” kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1980 vain vahvisti Khomeinin asemaa ja mahdollisti h\u00e4nen otteensa tiukentamisen entisest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Iranin ja Irakin Suuri sota 1980-1988<\/h3>\n\n\n\n

Iran ajautui vain vuosi vallankumouksen j\u00e4lkeen suursotaan. T\u00e4m\u00e4 oli ehk\u00e4 itselleni ”viihdytt\u00e4vin” kappale, jossa kuvattiin itselleni varsin tuntemattoman sodan tapahtumia ja toisaalta taustoitti sit\u00e4, kuinka sota my\u00f6s yhdisti Irania ja antoi Khomeinille enemm\u00e4n mahdollisuuksia sementoida valtaansa ja murskata opposition. Ennen sotaa Irakin vastainen raja oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4sti ollut pitk\u00e4\u00e4n Iranin raja-alueista rauhallisin. Saddam Hussein ei tunnetusti kuitenkaan ollut vakain johtaja, vaan halusi hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 Iranin sis\u00e4ist\u00e4 sekasortoa napatakseen lis\u00e4\u00e4 alueita ja \u00f6ljy\u00e4. Sota alkoi syyskuussa 1980. Irak teki ”yll\u00e4tyshy\u00f6kk\u00e4yksen”, johon Iran ei ollut valmistautunut. Irak etenikin aluksi kohtuun vauhdikkaasti. Vallankumouksen j\u00e4ljilt\u00e4 armeijakin oli sekaisin. Khomeini seisoi vahvann\u00e4k\u00f6isen\u00e4, mutta Teheranissa oli jo paniikkia.<\/p>\n\n\n\n


Iranilla oli \u0161aahin j\u00e4ljilt\u00e4 kuitenkin modernit ilmavoimat ja niiden lent\u00e4jiksi kaivattiin paniikissa ep\u00e4luotettavia vankilastakin. Irak yritti yll\u00e4tyshy\u00f6kk\u00e4yksess\u00e4\u00e4n my\u00f6s iske\u00e4 ilmavoimillaan ja tuhota niit\u00e4 kentille. T\u00e4ss\u00e4 se kuitenkin ep\u00e4onnistui l\u00e4hes kokonaan. Iranin ilmavoimat taas onnistuivat v\u00e4litt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 vastahy\u00f6kk\u00e4yksess\u00e4 tuhoamaan paljon irakilaisia lentokoneita ja infrastruktuuria. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen ilmavoimia my\u00f6s s\u00e4\u00e4steltiin v\u00e4h\u00e4n kuin laivastoja ensimm\u00e4isess\u00e4 maailmansodassa. Liian arvokkaita tuhottavaksi. Niit\u00e4 k\u00e4ytettiin erityisesti puustustarkoituksessa.
Yksi itsellenikin sodasta j\u00e4\u00e4nyt asia oli kuitenkin Iranin ihmisaaltohy\u00f6kk\u00e4ykset, joita selitettiin tarpeettoman paljon uskonnollisella fanatismilla. N\u00e4ill\u00e4 Iran kuitenkin ty\u00f6nsi irakilaiset ulos alueiltaan 1982. T\u00e4ss\u00e4 kohtaa Iranin johto joutui hankalan valinnan eteen. Jatketaanko hy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4 Irakin puolelle vai j\u00e4\u00e4d\u00e4\u00e4nk\u00f6 puolustamaan rajoja. N\u00e4it\u00e4 voitiin perustella sill\u00e4 ett\u00e4 Saddam voitaisiin sy\u00f6st\u00e4 vallasta ja Iran voisi saada \u0161iia-alueita itselleen. Toisaalta oli my\u00f6s strateginen ajatus ett\u00e4 jos Iran ei etene Irakin puolelle, helpottaa se Irakin hy\u00f6kk\u00e4yksi\u00e4. Sota kuitenkin jatkui vaikka Iran ei juuri edennyt ja ruumiskasat vain kasvoivat. Iranin etenemisen yhteydess\u00e4 n\u00e4htiin my\u00f6s Irakin kemiallisen sodank\u00e4ynnin temput. Sit\u00e4 tosin k\u00e4ytettiin aluksi puolustusk\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 hidastamaan Iranin etenemist\u00e4. Toisaalta asemasotaistumisen takia alettiin my\u00f6s tehd\u00e4 ohjusiskuja kaupunkeihin, aloittajana kyll\u00e4kin Irak. Iskut laajenivat my\u00f6hemmin my\u00f6s \u00f6ljytankkereihin.<\/p>\n\n\n\n

\"Iran<\/figure>\n\n\n\n

1985-1987 Iran onnistui etenemisess\u00e4\u00e4n ja nappaamaan merkitt\u00e4v\u00e4mpi\u00e4 alueita Irakin rannikkoalueelta. 1988 Saddam iski Iranin valloittamaan Halabjan kyl\u00e4\u00e4n, yksi tunnetuimpia sotarikoksia, jonka min\u00e4kin muistan. T\u00e4ss\u00e4 tuli my\u00f6s esiin Iranin imago-ongelma l\u00e4nsimaiden suuntaan. Pitk\u00e4\u00e4n selitettiin ett\u00e4 molemmat olivat k\u00e4ytt\u00e4neet kemiallisia aseita ja vasta my\u00f6hemmin my\u00f6nnettiin ett\u00e4 Saddamhan se oli. 1988 Irak onnistui lopulta puskemaan iranilaiset kauemmas. Hein\u00e4kuussa 1988 Khomeini alkoi suostua tulitaukoon. Saddam ei kuitenkaan halunnut n\u00f6yrty\u00e4 vaan aloitti viel\u00e4 viimeisen offensiivin, edeten aluksi hieman. Sitten k\u00e4rsien pahasti. MKO-osastot Saddamin puolella eteniv\u00e4t jonkun verran. Sen seurauksena veril\u00f6yly vankiloissa MKO-ihmisille. Seuraavana kuukautena tuli kuitenkin rauha. Sota oli kuitenkin Irania yhdist\u00e4v\u00e4 asia. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa taisteli rohkeasti yksin. Pitk\u00e4 sota kosketti koko kansaa, laajasti miehi\u00e4 rintamalle, ohjusiskuja suuriin kaupunkeihin. Omana maanaan ilman ulkopuolista apua. T\u00e4m\u00e4 my\u00f6s ehk\u00e4 j\u00e4lkik\u00e4teen katastrofaalisesti vahvistanut sit\u00e4 ajatusta, ett\u00e4 Iran selvi\u00e4\u00e4 yksin ulkopuolisten vihulaisten maailmassa.<\/p>\n\n\n\n

Islamistinen Iran sodan j\u00e4lkeisess\u00e4 maailmassa<\/h3>\n\n\n\n

Iranin ja Irakin v\u00e4lisen suursodan p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 vuonna 1988 Iran oli taloudellisesti sekasorrossa. Sota oli vaatinut valtavia resursseja, ja maa oli kansainv\u00e4lisesti erist\u00e4ytynyt. T\u00e4ss\u00e4 tilanteessa Khomeini teki yhden viimeisist\u00e4, mutta ehk\u00e4 maineikkaimmistakin liikkeist\u00e4\u00e4n: h\u00e4n julisti kuuluisan fatwan kirjailija Salman Rushdieta vastaan helmikuussa 1989. T\u00e4m\u00e4 oli omiaan syvent\u00e4m\u00e4\u00e4n Iranin ja l\u00e4nsimaiden v\u00e4list\u00e4 kuilua entisest\u00e4\u00e4n. Khomeini kuoli kes\u00e4kuussa 1989. H\u00e4nen hautajaisistaan muodostui valtava kansallinen surujuhla, ja v\u00e4kijoukon tungoksessa useita ihmisi\u00e4 kuoli ja loukkaantui heid\u00e4n pyrkiess\u00e4\u00e4n n\u00e4kem\u00e4\u00e4n suuren johtajansa viimeisen kerran. Khomeinin seuraajaksi nousi Ali Khamenei, joka ei ollut yht\u00e4 korkeassa uskonnollisessa asemassa kuin edelt\u00e4j\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kun Saddam Hussein hy\u00f6kk\u00e4si Kuwaitiin 1990, Iran pysytteli puolueettomana. Maa pyrki hitaasti normalisoimaan suhteitaan naapureihinsa, ja sodan j\u00e4lkeen taloutta yritettiin sek\u00e4 modernisoida ett\u00e4 liberalisoida \u2013 osittain onnistuenkin. \u00d6ljyn hinnan romahdus Kuwaitin kriisin j\u00e4lkeen kuitenkin vaikeutti talouden elpymist\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4sti. Iranin kansainv\u00e4linen erist\u00e4ytyminen jatkui, mihin vaikutti osaltaan Rushdien fatwa sek\u00e4 hallinnon aktiivinen toiminta opposition edustajia vastaan my\u00f6s ulkomailla. Hallinto ei vain uhannut vihollisiaan \u2013 se my\u00f6s j\u00e4rjestelm\u00e4llisesti eliminoi heit\u00e4 Iranin rajojen ulkopuolella.<\/p>\n\n\n\n

Vuonna 1997 presidentiksi valittu Mohammad Khatami edusti liberaalimpaa suuntausta ja her\u00e4tti toiveita maan avautumisesta. H\u00e4nen kautensa toikin merkitt\u00e4vi\u00e4 yhteiskunnallisia vapauksia ja paransi hieman Iranin kansainv\u00e4lisi\u00e4 suhteita. Paradoksaalisesti Iranin erist\u00e4ytyminen oli toisaalta luonut tilaa my\u00f6s omaleimaiselle kulttuurille \u2013 esim. iranilainen elokuvateollisuus nousi jonkinlaiseen kansainv\u00e4liseen maineeseen. Khatamin uudistuspyrkimykset kohtasivat kuitenkin voimakasta vastarintaa konservatiiviselta ”deep statelta”, jossa uskonnollinen johto ja vallankumouskaartilaiset pitiv\u00e4t todellista valtaa. 1990-luvun lopulla maassa n\u00e4htiin sarja h\u00e4m\u00e4ri\u00e4 murhia, joiden kohteina oli oppositiohahmoja ja intellektuelleja. V\u00e4hitellen my\u00f6s lehdist\u00f6n vapautta alettiin j\u00e4lleen rajoittaa. Khatamin kannatus rapistui erityisesti nuorison keskuudessa \u2013 he olivat turhautuneita sek\u00e4 uskonnollisen hallinnon rajoituksiin ett\u00e4 presidentin kyvytt\u00f6myyteen toteuttaa lupaamiaan uudistuksia.<\/p>\n\n\n\n

Iranin sis\u00e4iset ristiriidat n\u00e4kyiv\u00e4t my\u00f6s yhteiskunnallisissa ongelmissa. Paradoksaalisesti islamilaisessa tasavallassa rehotti vakava huumeongelma, kun maa toimi Afganistanin heroiinin kauttakulkureittin\u00e4. Toisaalta iranilainen ihmisoikeusaktivisti Shirin Ebadi sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2003, mik\u00e4 osoitti, ett\u00e4 maassa oli edelleen vahvoja demokraattisia ja edistyksellisi\u00e4 virtauksia.<\/p>\n\n\n\n

Iran ei suinkaan iloinnut syyskuun 11. p\u00e4iv\u00e4n terrori-iskuista vuonna 2001. Iranin tukema shiiojen koalitio oli jo pitk\u00e4\u00e4n taistellut Talibania vastaan Afganistanissa, ja iranilaiset taistelijat olivat merkitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 roolissa Talibanin syrj\u00e4ytt\u00e4misess\u00e4. T\u00e4st\u00e4 huolimatta presidentti George W. Bush nimesi puheessaan Iranin osaksi ”pahan akselia” (axis of evil), mik\u00e4 j\u00e4tti iranilaiset j\u00e4lleen kerran petetyksi itsens\u00e4 tuntevina.<\/p>\n\n\n\n

Poliittiseksi yll\u00e4tykseksi muodostui Mahmoud Ahmadinejadin nousu Iranin presidentiksi vuonna 2005. H\u00e4n tuli varhaisemman vallankumouseliitin ulkopuolelta, mutta oli selv\u00e4sti uskonnollinen ja provinsiaalisempi hahmo, joka puhutteli erityisesti k\u00f6yhemp\u00e4\u00e4 kansanosaa. Vaalien lopputulosta pidettiin kuitenkin laajalti manipuloituna. Ahmadinejadin juutalaisvastaisia lausuntoja tulkittiin l\u00e4nness\u00e4 usein tahallisen k\u00e4rjist\u00e4v\u00e4sti. Vaikka ne olivat tuomittavia, ne eiv\u00e4t kuitenkaan olleet poikkeuksellisen rajuja verrattuna siihen, mit\u00e4 monissa arabimaissa oli lausuttu, tai mit\u00e4 Iran oli aiemminkin sanonut. Erityisesti k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksiss\u00e4 oli usein merkitt\u00e4vi\u00e4 vivahde-eroja. L\u00e4nsimaissa ei kuitenkaan ep\u00e4r\u00f6ity tuomita Irania entist\u00e4 ankarammin. Iran joutui usein v\u00e4\u00e4rin syytetyksi my\u00f6s Irakin sektariaanisesta v\u00e4kivallasta ja Afganistanin levottomuuksista. Ironista kyll\u00e4, jos shiiaradikaalit saavuttivat naapurimaissa enemm\u00e4n valtaa, t\u00e4m\u00e4 johtui ennen kaikkea siit\u00e4, ett\u00e4 Yhdysvallat oli kaatanut sek\u00e4 Saddamin ett\u00e4 Talibanin hallinnot.<\/p>\n\n\n\n

Pitk\u00e4\u00e4n jatkuneet kansainv\u00e4liset sanktiot vaikeuttivat Iranin taloudellista tilannetta, mutta paradoksaalisesti vahvistivat vallankumouskaartin (Sepah) asemaa yhteiskunnassa. Kaarti osasi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sanktioita edukseen taloudellisesti, samalla kun tavalliset iranilaiset k\u00e4rsiv\u00e4t. Toisaalta urbaanimpi, lukutaitoinen yhteiskunta oli muuttunut 1980-luvun sodan j\u00e4lkeen \u2013 erityisesti naisten merkitys yhteiskunnan osana oli kasvanut huomattavasti. Iranin ydinohjelma, joka oli alkanut jo \u0161aahin aikana, ei ollut maan geopoliittista asemaa ajatellen niin j\u00e4rjet\u00f6n hanke kuin l\u00e4nness\u00e4 usein esitettiin. Kun tarkastelee Iranin sijaintia ja sen ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4, jossa useilla valtioilla on ydinaseita, on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 maa pyrkii vahvistamaan sotilaallista asemaansa. Sanktiot ovat satuttaneet Irania, mutta niihin on my\u00f6s sopeuduttu. Dubai on toiminut keskeisen\u00e4 kaupan hubina, jonka kautta vallankumouskaarti on pystynyt kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n pakotteita. Samalla Iran l\u00e4hensi suhteitaan Ven\u00e4j\u00e4\u00e4n ja Kiinaan.<\/p>\n\n\n\n

Vuoden 2009 presidentinvaaleja seurasivat laajat protestit, kun Ahmadinejad julistettiin voittajaksi ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4n suurella \u00e4\u00e4nisaaliilla. \u00c4\u00e4nten alueellisessa jakautumisessa oli merkitt\u00e4vi\u00e4 ep\u00e4johdonmukaisuuksia. ”Vihre\u00e4 liike” sai alkunsa, mutta hallinto vastasi protesteihin kovalla k\u00e4dell\u00e4, ja Iran ajautui yh\u00e4 synkemp\u00e4\u00e4n suuntaan. Vaikka Iran ei ole liberaali demokratia, maassa on kuitenkin monella tapaa demokraattisia elementtej\u00e4. Axworthyn teos p\u00e4\u00e4ttyy 2010-luvun alkupuolelle.<\/p>\n\n\n\n

Yhteenveto<\/h3>\n\n\n\n

Kirja oli kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 raskas, enk\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 suosittele sit\u00e4 ihmisille, joita raskaammat kirjat pelottavat ja jotka eiv\u00e4t halua perehty\u00e4 islamistisen Iranin historian nyansseihin. Ei t\u00e4m\u00e4 toivottoman kuivakaan ollut. Esim. osiot 70-luvun Iranista, vallankumouksen etenisest\u00e4 ja Irakin ja Iranin sodasta meniv\u00e4t kevyemmin. Toisaalta shiilaisuuden nyanssien puinnit ja sis\u00e4politiikan kiistat eiv\u00e4t aina olleet niin mielenkiintoisia.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Alkuvuoden projektini lukea 10 kirjaa L\u00e4hi-Id\u00e4st\u00e4 on j\u00e4\u00e4nyt vaiheeseen nelj\u00e4n ensimm\u00e4isen kirjan j\u00e4lkeen. Nyt sain kuitenkin jatkettua t\u00e4t\u00e4 kun kirjastosta tarttui mukaan paksuhko kirja Iranista.…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[10,84,69,47,71,48],"class_list":["post-1778","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","tag-1900-luku","tag-iran","tag-islam","tag-lahi-ita","tag-persianlahti","tag-uskonto"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1778","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1778"}],"version-history":[{"count":77,"href":"http:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1778\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2221,"href":"http:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1778\/revisions\/2221"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1778"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1778"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.polipolina.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1778"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}